Peruskysymyksiä ja vastauksia Nato-jäsenmaan oikeuksista ja velvoitteista

1. Mikä olisi 5 artiklan merkitys Suomen kannalta?

Washingtonin sopimuksen painavin oikeus ja velvoite on 5 artiklan mukainen yhteinen puolustus. Siihen kiteytyy Naton koko olemassaolon ajatus – hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan on hyökkäys kaikkia kohtaan. Siihen myös kulminoituu Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden merkittävin vaikutus: Suomi olisi osa Naton yhteistä puolustusta ja turvatakuiden piirissä.

Naton jäsenenä Suomen puolustuksen pidäke eli ennaltaehkäisevä vaikutus olisi nykyistä huomattavasti suurempi, sillä sen takana olisi koko liittokunnan sotilaallinen voima, viime kädessä Yhdysvaltojen ydinaseet. Toistaiseksi Naton pelote on pitänyt – yhteenkään jäsenmaahan ei ole kohdistunut sotilaallista hyökkäystä.

Jos Suomea vastaan kuitenkin kohdistettaisiin sotilaallista voimaa, Suomi puolustautuisi liittokunnan tuella ennakkoon valmisteltujen ja harjoiteltujen järjestelyjen mukaisesti. Naton kyky yhteiseen puolustukseen perustuu yhteiseen puolustussuunnitteluprosessiin, operatiivisiin suunnitelmiin, integroituun sotilaalliseen komentorakenteeseen ja yhteisiin harjoituksiin. Nämä järjestelyt varmistavat käytännön tasolla sen, että Nato kykenisi lunastamaan turvatakuun, mikäli tarve ilmenisi.

Suomen kriisitilanteessa saama tuki riippuisi liittokunnan kokonaistilanteesta, mutta voisi sisältää esimerkiksi:

• tiedustelutietoa ja informaatiota,
• teknistä ja logistista tukea,
• meri- ja ilmavoimien tukea,
• ohjuspuolustuksen suojaa sekä
• nopean toiminnan joukkoja.
• Suomen huoltovarmuus paranisi erityisesti varaosien saatavuuden ja meriyhteyksien turvaamisen kannalta.

Natossa on linjattu, että artikla 5 voidaan ottaa käyttöön myös kyber- tai muun hybridihyökkäyksen tilanteessa silloin kun Naton neuvosto yksimielisesti niin päättää.

2. Miten 5 artikla meitä velvoittaisi?

Suomen, kuten kaikkien muidenkin jäsenmaiden, velvollisuus olisi osallistua 5 artiklan tehtäviin ja tukea hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista tai liittolaisia. 5 artiklan sitoumus on väljästi määritelty: se velvoittaa jäsenmaat auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsentä ”tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, mukaan lukien sotilaallisen voiman käyttö”. Näin ollen kukin jäsenmaa määrittää itse panoksensa muodon ja laajuuden.

Päätös osallistumisesta operaatioon olisi aina kahden lukon takana:

Ensiksi Naton jäsenenä Suomi olisi päättämässä Naton neuvostossa siitä, aktivoidaanko 5 artikla. Sen käyttöönotto kaikissa tilanteissa perustuu aina Naton neuvoston tapauskohtaiseen arvioon ja yksimieliseen päätökseen. Jo tätä ennen olisi todennäköisesti käyty 4 artikla mukaiset turvallisuuskonsultaatiot kaikkien jäsenmaiden kesken.

Toiseksi Suomi tekisi kansallisten päätöksen omasta osallistumisestaan ja osallistumistavastaan. Suomi päättäisi aina itse joukkojen lähettämisestä kaikkiin Naton operaatioihin.

On myös huomioitava, että Washingtonin sopimuksen 6 artikla rajaa maantieteellisesti Naton vastuualueen, käytännössä Pohjoisnavalta kravun kääntöpiirille asti etelässä sekä horisontaalisesti liittokunnan läntisimmästä jäsenestä sen itäisimpään. Yhteisen puolustuksen tehtävät eivät ulottuisi tämän alueen ulkopuolelle. Niitä eivät myöskään olisi ne operaatiot, joita Yhdysvallat mahdollisesti toteuttaisi esimerkiksi vapaaehtoisten koalition tuella.

Naton jäseniä velvoittavat ainoastaan Naton 5 artiklan operaatiot.

3. Miten Suomi osallistuisi Baltian maiden puolustukseen?  

Sotilaallisesta näkökulmasta Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys antaisi Natolle paremmat mahdollisuudet suunnitella ja toimeenpanna myös Baltian alueen puolustus. Mitään omaa erityisvastuuta Baltian puolustamisesta ei Suomelle Naton jäsenenä kuitenkaan tulisi.

Kriisitilanteessa Baltian maita puolustettaisiin alueellisen operatiivisen suunnitelman mukaisesti, johon osallistuvat useat maat. Se, miten Suomi tähän suunnitelmaan mahdollisesti osallistuisi, sovittaisiin ennalta yhdessä Naton kanssa. Myös Baltian maille on tärkeää, että näihin suunnitelmiin osallistuvat myös liittokunnan sotilaallisesti vahvimmat valtiot. Mahdollisessa Euroopan laajuisessa tai Itämeren alueella tapahtuvassa sotilaallisessa konfliktissa Suomen tärkein panos olisi kyky puolustaa omaa aluettaan.

Normaalioloissa Suomi osallistuisi erikseen sovittavalla tavalla Naton rauhan ajan tehtäviin yhteisen puolustuksen ylläpitämiseksi (esimerkiksi läsnäolo tai ilmavalvontatehtävät Baltian maissa). Suomen todennäköisesti odotettaisiin osallistuvan myös Naton nopean toiminnan joukkojen korkeimmassa valmiudessa olevaan osaan. Näihin tehtäviin osallistuvat miltei kaikki Naton jäsenmaat.

Suomessa keskustelu luonnollisesti kiinnittyy omaan lähialueeseemme. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Natossa pelote ja yhteinen puolustus kattaa 360 astetta eli kaikista ilmansuunnista tulevat uhkat. Suomen tulisi varautua tukemaan muita liittokunnan koko alueella.

4. Mitä ovat 5 artiklan ulkopuoliset tehtävät ja ovatko ne velvoittavia?  

5 artikla koskee vain yhteistä puolustusta. Sen ohella kriisinhallinta ja vakauden edistäminen lukeutuvat Naton päätehtäviin.

Osallistuminen kriisinhallintaan, vakauden edistämiseen ja muihin 5 artiklan ulkopuolisiin tehtäviin on vapaaehtoista. Kaikki jäsenmaat eivät ole osallistuneet kaikkiin Naton operaatioihin. Esimerkiksi Naton operaatioon Libyassa vuonna 2011 osallistui vain noin kolmannes jäsenmaista.

Naton jäsenenä Suomi jatkaisi harkintansa mukaisesti osallistumista Naton kriisinhallintatoimintaan. Kumppanimaana Suomi on osallistunut Naton kriisinhallintaoperaatioihin Länsi-Balkanilla, Afganistanissa ja Irakissa. Suomi osallistuu tällä hetkellä kahteen Naton kriisinhallintaoperaatioon: KFOR-operaatioon Kosovossa ja NMI-operaatioon Irakissa. Nato-jäsenyys ei aiheuttaisi merkittäviä muutoksia Suomen aiempaan osallistumisen tasoon.

Jotta Naton legitimiteetti säilyy, tulee sen tarjota turvaa kaikille jäsenmailleen. Eteläisten jäsenmaiden uhka-arvioissa ovat painottuneet esimerkiksi terrori-iskut ja pakolaiskriisi. Naton jäsenenä Suomen odotettaisiin osallistuvan vakauden edistämiseen esimerkiksi Afrikassa tai Lähi-idän kumppanimaissa. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi turvallisuus- ja puolustussektorin tukihankkeita. Jo nyt Suomella on kouluttajia Naton koulutusoperaatiossa Irakissa.

5. Mikä olisi Suomelta odotettava sotilaallinen kontribuutio?

Naton suorituskyvyt koostuvat jäsenmaiden kansallisista asevoimista ja suorituskyvyistä. Pohjois-Atlantin sopimuksen 3 artiklan mukaisesti kunkin jäsenmaan tulee ylläpitää ja kehittää suorituskykyjä sekä yksin että yhdessä hyökkäyksen torjumiseksi.

Myös Naton jäsenenä Suomi tarvitsisi vahvan kansallisen puolustuskyvyn. Myös Natossa Suomi päättäisi itse puolustuksensa toteuttamisperiaatteista. Asevelvollisuus ja korkea maanpuolustustahto säilyisivät peruspilareina jatkossakin.

Naton jäsenmaana Suomen puolustus sovitettaisiin osaksi liittokunnan yhteistä puolustusta. Nato-maiden tulee kehittää sotilaallista yhteistoimintakykyään sekä osallistua liittokunnan kaikkeen toimintaan maan kokoon ja taloudelliseen suorituskykyyn nähden kohtuullisella panoksella.

Naton jäsenenä Suomi osallistuisi 5 artiklan mukaisesti yhteisen puolustuksen suunnitteluun ja toimeenpanoon. Suomi liittyisi Naton operatiivisiin suunnitelmiin sekä niiden edellyttämiin johtamisrakenteisiin ja -järjestelmiin. Suomi osallistuisi nykyistä laajemmin Naton harjoitustoimintaan ml. 5 artiklan harjoituksiin. Yhteistyö ilma- ja meritilannekuvan jakamisessa ja vastaanottamisessa syvenisi, ja Suomi olisi myös osa Naton yhteistä ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmää.

Suomi lähettäisi henkilöstöä työskentelemään Naton komento- ja joukkorakenteeseen, virastoihin sekä Naton päämajan kansainväliseen sihteeristöön sekä kansainväliseen sotilassihteeristöön. Myös kotimaassa kohdennettaisiin nykyistä enemmän resursseja Natossa toimintaan.

Osallistuminen puolustussuunnitteluun on yksi Nato-jäsenyyden perus­elementeistä. Suomi ottaisi osana puolustussuunnitteluprosessia määriteltävät maakohtaiset suorituskykytavoitteet huomioon omassa kansallisessa suunnittelussaan. Suomen sotilaalliselle kontribuutiolle määritettäisiin viitteellinen tavoitetaso – se, kuinka paljon Suomella tulisi olla maa-, meri- ja ilmavoimien suorituskykyjä yhtäältä käytettävissä ja toisaalta ylläpidettävissä Naton operaatioissa. Lisäksi Suomi ylläpitäisi ja kehittäisi yhteiskunnallista kriisinsietokykyään eli resilienssiään, jota myös tarkastellaan puolustussuunnitteluprosessin rinnalla.

Jäsenyys ei velvoittaisi Suomea ottamaan alueelleen Naton pysyviä joukkoja, tukikohtia tai ydinaseita. Ydinaseiden sijoittaminen uusiin jäsenmaihin ei ole ollut millään tapaa edes esillä. Naton jäsenenä Suomi kuitenkin sitoutuisi Naton ydinaselinjauksiin ja voisi halutessaan osallistua Naton ydinasepolitiikan valmisteluun ns. ydinasepolitiikan suunnitteluryhmässä (Nuclear Planning Group, NPG). Sen työskentelyyn osallistuvat kaikki jäsenmaat Ranskaa lukuun ottamatta.

Suomi itse päättäisi, haluaisiko ottaa Naton joukkoja alueelleen vai ei, mikäli niitä meille tarjottaisiin. Sotilaallinen läsnäolo maksaa ja lisäjoukoille on ottajia, joista monilla ei ole vastaavaa omaa puolustuskykyä kuten Suomella. Tässä asiassa ei ole kuitenkaan viisasta ennalta sitoa omia käsiä – erityisesti nykytilanteessa, jossa Naton pelotteen ja puolustuksen useat osakokonaisuudet ovat monilta osin uudelleen muotoutumassa.  Suomen kannanmuodostus koskien Naton mahdollista läsnäoloa tehtäisiin oman sotilaallisen ja poliittisen arvion pohjalta, Naton kanssa yhdessä neuvotellen.

6. Miten Suomi osallistuisi Naton poliittiseen toimintaan ja kustannusten jakoon?

Nato-jäsenyys tarkoittaisi laaja-alaista turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä sekä yhteistä poliittista sitoutumista liittokunnan päämääriin. Naton jäsenenä Suomi osallistuisi täysimääräisesti liittokunnan suunnitteluun, valmisteluun ja päätöksentekoon ja voisi siten myös tällä foorumilla vaikuttaa omaa turvallisuusympäristöään koskettaviin kysymyksiin. Tämä edellyttäisi lisähenkilöstöä sekä kannanmuodostusta turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä nykyistä laajemmin.

Taloudellisesti Suomi olisi velvoitettu antamaan oman panoksensa Naton yhteiseen budjettiin liittokunnan toimintakustannusten jakamiseksi. Tätä voisi kutsua Naton ”jäsenmaksuksi”. Naton yhteinen budjetti sisältää siviili- ja sotilasbudjetin sekä erillisen investointiohjelman. Kunkin jäsenmaan maksuosuus määräytyy sen taloudellisen suorituskyvyn eli bruttokansantulon perusteella.

Lisäksi Suomi pyrkisi täyttämään Nato-maiden yhteisesti sopimat tavoitteet koskien puolustusbudjettien tasoa. Esimerkiksi puolustusmenoihin tulisi käyttää 2% BKT:sta, minkä Suomi täyttää 2020-luvun aikana, jolloin rahoitamme F-35 -hankintaa. Tämän jälkeen pysyminen 2% -tasolla edellyttäisi uusia päätöksiä ja merkittäviä lisäresursseja.

Suomi lähettäisi lisähenkilöstöä Naton rakenteisiin ja kehittäisi omaa puolustusjärjestelmäänsä siten, että jäsenyyden velvoitteet kyetään hoitamaan (ks. kysymys 5). Osallistuminen Naton operaatioihin ja muihin tehtäviin maksetaan kansallisesti.

Kunkin jäsenmaan velvoitteena on myös saattaa kuntoon jäsenenä toimimisen lainsäädännölliset edellytykset. Lisäksi jäsenmaan tulee varmistaa, että turvallisuuteen ja tiedonhallintaan liittyvät järjestelyt ja toimintatavat ovat kunnossa.

7. Voiko Natosta erota?

Washingtonin sopimuksen artikla 13:n mukaan jäsenmaa voi halutessaan erota Natosta. Ero tulee voimaan vuosi irtisanoutumisilmoituksen antamisesta. Toistaiseksi kukaan jäsenmaa ei ole tätä oikeutta käyttänyt.

Naton pääsihteerin vuosiraportissa 2021 tuodaan esille, että loppuvuonna 2021 tehdyn mielipidemittauksen mukaan 62 prosenttia Nato-maiden kansalaisista äänestäisi Natossa pysymisen puolesta, mikäli jäsenyydestä järjestettäisiin kansanäänestys.