Uuden puolustusselonteon laatiminen on käynnistynyt
Puolustusministeriö on käynnistänyt valtioneuvoston puolustusselonteon laatimisen hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti. Puolustusselonteko annettaneen eduskunnalle vuoden 2024 aikana ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon jälkeen.
Puolustusselonteossa annetaan puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle ja kehittämiselle ottaen huomioon Nato-jäsenyyden vaikutukset. Selonteossa käsitellään Suomen puolustusjärjestelmän yhteensovittamista osaksi Naton yhteistä puolustusta ja pelotetta sekä määritetään suuntaviivat Suomen puolustuspoliittiselle ja sotilaalliselle roolille liittokunnassa. Puolustusselonteon aikajänne ylittää kuluvan vaalikauden ja ulottuu 2030-luvun alkupuolelle.
Valtioneuvoston puolustusselonteko 2021
Valtioneuvoston puolustusselonteko eduskunnalle hyväksyttiin valtioneuvoston yleisistunnossa torstaina 9.9.2021.
Valtioneuvoston puolustusselonteko eduskunnalle antaa puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle ja kehittämiselle. Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla varmistetaan, että Suomen puolustuskyky vastaa toimintaympäristön vaatimuksiin.
Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa (VN julkaisuja 2020:30) on arvioitu Suomen toimintaympäristöä sekä esitetty Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet ja tavoitteet. Puolustusselonteko syventää tarkastelua puolustuspolitiikan ja sotilaallisen maanpuolustuksen näkökulmasta. Puolustusselonteko on valmisteltu poikkihallinnollisessa yhteistyössä ja sen laatimisessa on kuultu parlamentaarista seurantaryhmää. Puolustusselonteon linjaukset ulottuvat 2020-luvun loppuun.
Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla turvataan Suomen puolustuskyky jännitteisessä ja vaikeasti ennakoitavassa toimintaympäristössä, luodaan edellytykset koko maan kattavan ja kaikki operatiiviset toimintaympäristöt huomioivan puolustusjärjestelmän ylläpidolle ja kehittämiselle, linjataan valmiuden ylläpidon, asevelvollisten kouluttamisen sekä uusien suorituskykyjen kehittämisen edellyttämä henkilöstötarve ja taloudelliset voimavarat sekä ohjataan kansainvälisen puolustusyhteistyön sekä kansallisen lainsäädännön kehittämistä.
Puolustusselonteko on saatavilla Valtioneuvoston julkaisuarkistossa.
Valtioneuvoston puolustusselonteko 2017
Valtioneuvoston puolustusselonteko eduskunnalle hyväksyttiin valtioneuvoston yleisistunnossa torstaina 16.2.2017.
Selonteko antaa puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla turvataan Suomen puolustuskyky muuttuvassa turvallisuustilanteessa, luodaan edellytykset uskottavan ja koko maan kattavan puolustusjärjestelmän ylläpitämiselle, linjataan strategisten suorituskykyhankkeiden toteuttaminen, parannetaan puolustusvoimien valmiutta ja ohjataan puolustusyhteistyön syventämistä sekä kansallisen lainsäädännön kehittämistä. Selonteon aikajänne ulottuu 2020-luvun puoliväliin.
Puolustusselonteko laadittiin nyt ensimmäistä kertaa erillisenä selontekona. Se on jatkumoa parlamentaarisen selvitysryhmän raportille (Eduskunnan kanslian julkaisu 3/2014) sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiselle selonteolle (VNK julkaisusarja 7/2016). Puolustusselontekoa on valmisteltu laajasti poikkihallinnollisessa yhteistyössä ja sen laatimisessa on kuultu myös parlamentaarista seurantaryhmää.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2012
Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta esitetään hallitusohjelman edellyttämällä tavalla eduskunnalle laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen perustuvana. Selonteko muodostaa perustan Suomen politiikan ohjaamiselle ja toiminnan vahvistamiselle maan etujen ja tavoitteiden edistämiseksi muuttuvassa kansainvälisessä tilanteessa.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2009
Vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon sisältö valmistui perjantaina 23. tammikuuta tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa. Selonteossa arvioidaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kokonaisvaltaisesti ja esitetään valtioneuvoston 2010-luvun loppupuolelle ulottuvat linjaukset. Selonteko annetaan virallisesti käännöksineen eduskunnalle valtioneuvoston yleisistunnossa myöhemmin.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2004
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2004 arvioidaan hallitusohjelmassa tehdyn päätöksen mukaisesti laajasti Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kokonaisuutta.
Vuoden 1997 selonteossa linjattiin Suomen puolustuksen kehittämisen perusteet vuoteen 2008. Puolustuksen rakennemuutosta tarkistettiin vuonna 2001, jolloin aikaistettiin seuraavan, 2010-luvulle ulottuvan puolustuksen kehittämissuunnitelman laatimista ja samalla turvallisuus- ja puolustuspoliittista kokonaislinjausta vuoteen 2004.
Selonteossa tarkastellaan perusteellisesti Suomen kansainvälisen toimintaympäristön muutosta ja sen vaikutuksia Suomen toimintakykyyn ja turvallisuuteen laajassa merkityksessä 2010-luvulle. Toimintaympäristön arviointi luo perustan toimintalinjan määrittelylle. Niiden pohjalta selonteossa osoitetaan ne kehittämis- ja voimavaratarpeet, jotka kohdistuvat toimintakyvyn eri ulottuvuuksiin, ulkoiseen toimintakykyyn, erityisesti kriisinhallintakykyyn, puolustukseen, sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen ja yhteiskunnan keskeisten perustoimintojen turvaamiseen.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2004 on valtioneuvoston peruslinjaus, joka asettaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimintalinjan periaatteet ja tavoitteet sekä tarjoaa kehyksen sen toimeenpanolle eri sektoreilla. Valtioneuvoston piirissä on äskettäin valmistunut tai valmistellaan useita selontekoja, selvityksiä ja ohjelmia, joiden linjauksia ja suosituksia on otettu huomioon selonteossa 2004 ja jotka osaltaan edistävät sen toteutumista. Suunnittelutyön laajuus osoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muuttuvan luonteen ja kasvavat vaatimukset.
Näitä linjaavia asiakirjoja ovat Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia (Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003), Kehityspoliittinen ohjelma (Valtioneuvoston periaatepäätös 5.2.2004), Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta (VNS 2/2004), Sisäisen turvallisuuden ohjelma (Valtioneuvoston periaatepäätös 23.9.2004) ja valmisteilla olevat Osaava ja avautuva Suomi maailmantalouden murroksessa (Väliraportti 22.6.2004) ja Valtioneuvoston globalisaatioselvitys eduskunnalle.
Valtioneuvoston kanslian asettaman turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raportti (9.3.2004) on toiminut tärkeänä tukena valtioneuvoston laatiessa omia arviointejaan ja linjauksiaan ja toteuttanut eduskunnan ja valtioneuvoston yhteistyötä, josta sovittiin edellisen selonteon käsittelyn yhteydessä.
Euroopan unionin turvallisuusstrategia, joka hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2003, ja kesäkuussa 2004 Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn perustuslaillisen sopimuksen yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat määräykset ovat keskeisellä tavalla luoneet puitteet ja lähtökohdat Suomen omille linjauksille.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2004 sekä Valtioneuvoston lausuma löytyvät kokonaisuudessaan oheisena.
Valtioneuvoston lausuma 24.9.2004 (pdf) (34.8 KB)
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2004 (pdf) (1.3 MB)
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2001
Vuonna 1997 eduskunnalle antamassaan selonteossa "Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus" valtioneuvosto määritti Euroopan turvallisuuskehitystä ja sen vaikutuksia Suomelle sekä linjasi Suomen puolustuksen kehittämisen perusteet vuosina 1998-2008 kansainvälisen toimintaympäristön arvioinnin pohjalta ja Suomen turvallisuuspoliittisen kokonaislinjan osana. Selonteossa esitettiin, että puolustuksen rakennemuutosta arvioidaan tarkistusluontoisesti seuraavan kerran vuonna 2001 ja että puolustuksen pitkäjännitteinen suunnittelu edellyttää perusteellisen selonteon laatimista viimeistään vuonna 2005.
Eduskunnassa puolustusvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta antoivat lausuntonsa ulkoasiainvaliokunnalle. Eduskunta hyväksyi ulkoasianvaliokunnan selonteosta antaman mietinnön täydennettynä puolustusvoimien henkilöstöä ja varusmieskoulutuksen menettäneitä varuskuntia koskevin lausumin.
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan valmistelua koskeva merkittävä muutos toteutettiin 1.3.2000, jolloin puolustusneuvosto lakkautettiin. Neuvoston tehtävät jaettiin yhtäältä valtioneuvoston ulkoja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle, jonka tehtäviin lisättiin tärkeät kokonaismaanpuolustusta koskevat asiat ja niiden yhteensovittaminen sekä toisaalta puolustusministeriölle, jonka toimialaan uutena tehtävänä kuuluu hallinnon eri alojen toimien yhteensovittaminen kokonaismaanpuolustukseen kuuluvissa asioissa. Samassa yhteydessä perustettu turvallisuus- ja puolustusasiain komitea avustaa sekä puolustusministeriötä että ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa. Komitea koordinoi vuoden 2001 selonteon valmistelun. Selonteon suosittama turvallisuuspoliittisen toimintalinjan ja puolustuksen pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää seuraavan perusteellisen selonteon laatimisen aikaistamista vuodelle 2004. Selonteon laatimisen yhteydessä tullaan turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön ja yleisen yhteiskunnallisen kehityksen valossa arvioimaan puolustusjärjestelmää kokonaisuutena.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2001 (pdf) (557.5 KB)
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 1997
Tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa esitetään puolustuspolitiikan ja puolustusvoimien kehittämisen suuntalinjat osana Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Pohjana ovat Valtioneuvoston vuonna 1995 eduskunnalle antama turvallisuuspoliittinen selonteko ja eduskunnan siitä antama vastaus, jotka ovat luoneet laajan ja tukevan perustan kokonaisvaltaisen turvallisuuspolitiikan kehittämiselle.
Suomen näkökulmasta Euroopan unioni, Venäjä ja NATO ovat Euroopan turvallisuuskehityksen keskeisimmät tekijät. Ne ovat kaikki muutoksen tilassa ja vaikuttavat turvallisuuteen ja vakauteen Suomen lähialueella Pohjois-Euroopassa.
Euroopan unionin jäsenyys on selkeyttänyt ja vahvistanut Suomen kansainvälistä asemaa. Vaikka jäsenyyteen ei sisälly sotilaallisia turvallisuustakuita, siihen kuuluu yhteisvastuuseen perustuva suoja. Suomi tukee EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintakyvyn vahvistamista ja osallistuu rakentavasti unionin turvallisuus- ja puolustusulottuvuuden kehittämiseen.
Suomi tukee Venäjän uudistuskehitystä ja sitoutumista yhteistyövaraiseen turvallisuuteen. Venäjään liittyvien turvallisuusongelmien hallinta ja sotilaallinen vakaus ovat Suomelle naapurimaana erityisen tärkeitä kysymyksiä.
Yhdysvaltain sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen ja NATOn toimintakyvyn säilyttäminen on tärkeätä. Suomi seuraa tarkoin NATOn laajentumisen vaikutuksia Itämeren alueella sekä NATOn ja Venäjän suhteissa. Baltian maiden itsenäisyyden ja turvallisuuden säilyminen on olennaista alueen vakaudelle ja turvallisuudelle.
Ruotsin turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat tärkeä tekijä Suomen turvallisuudelle maiden historiallisen erityissuhteen ja samankaltaisten etujen vuoksi.
Suomen turvallisuuspolitiikan kehittämiseen kuuluu mahdollisuus tehdä itsenäisiä valintoja ja valvoa omia etuja. Suomi pyrkii siihen, että sillä on parhaat mahdolliset keinot huolehtia turvallisuudesta kaikissa tilanteissa. Tavoitteena on tehokas yhteinen turvallisuus, joka perustuu YK:n, ETYJin ja EN:n periaatteille.
Kansainvälinen sotilaallinen yhteistoiminta on kasvava osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin vahvistaa Suomen sotilaallista yhteistoimintakykyä ja parantaa siten puolustusvalmiutta.
Puolustuksella on keskeinen merkitys Suomen turvallisuuspolitiikassa. Suomella on sekä poliittinen tahto että taloudelliset edellytykset ylläpitää uskottavaa kansallista puolustuskykyä. Suomeen ei kohdistu uhkia, joiden ehkäisemiseen tai torjumiseen sotilasliiton turvallisuustakuut olisivat tarpeen. Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus tukee Pohjois-Euroopan vakautta.
Suomi arvioi liittoutumattomuuden ja sotilaallisen yhteistyön toimivuutta Euroopan turvallisuusasetelman muuttuessa ja osana Euroopan unionin kehitystä. Uskottava puolustuskyky on turvallisuuspolitiikan kehittämisen välttämätön osa.
Suomen sotilaallisessa asemassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ilmatila ja pohjoisin Suomi ovat säilyttäneet merkityksensä lähialueiden suurvaltastrategisen tärkeyden vuoksi. Itämeren uusi tilanne on lisännyt Ahvenanmaan ja Etelä-Suomen rannikkoalueen merkitystä. Eteläinen Suomi on maan strategisesti tärkein alue kaikissa tilanteissa.
Suomi on luonut uskottavan kansallisen puolustuskyvyn, jota kohtaan tunnetaan kansainvälistä luottamusta. Euroopan sotilaallisen tilanteen muutokset eivät ole aiheuttaneet tarvetta tarkistaa Suomen puolustusratkaisua. Yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustusjärjestelmään perustuva ratkaisu on edelleen taloudellisin ja toimivin malli, jonka avulla koko Suomen aluetta kyetään uskottavasti puolustamaan.
Nykyinen perusta antaa mahdollisuuden sellaiseen puolustusjärjestelmän rakennemuutokseen, joka ottaa huomioon turvallisuusympäristössä sekä kriisin ja sodan kuvassa tapahtuvat muutokset, suomalaisen yhteiskunnan kehityksen ja taloudelliset voimavarat.
Puolustusjärjestelmän valmiutta ja reagointikykyä parannetaan. Kehittämisen painopiste on maavoimissa. Puolustuksen ennaltaehkäisevää kykyä vahvistetaan muodostamalla maanpuolustusalueille nopeasti toimeenpantavat valmiusyhtymät sekä nostamalla materiaalin ja koulutuksen laatua. Samalla mahdollistetaan maavoimien kokonaisvahvuuden merkittävä pienentäminen. Meri- ja ilmavoimat säilytetään määrällisesti nykytasolla, mutta niiden suorituskykyä parannetaan.
Varusmiesten palvelusaika- ja koulutusjärjestelmä uudistetaan. Tavoitteena on koulutuksen sisällön kehittäminen ja sodan ajan joukkojen tuottamisen tehostaminen. Uusi palvelusaikajärjestelmä mahdollistaa varuskuntien tehokkaan ja taloudellisen käytön. Rauhan ajan organisaation rationalisointi luo edellytykset kohdentaa henkilöstöä rakennemuutoksen tavoitteita vastaavasti.
Miehistön palvelusajan lyhentäminen edellyttää joukkojen kertausharjoitusten lisäämistä. Tavoitteena on vähintään 35 000 reserviläisen kouluttaminen vuosittain. Yleisen asevelvollisuuden toimivuuteen kiinnitetään erityistä huomiota.
Puolustusvoimien rakennemuutoksessa on kyse tärkeästä ja kauaskantoisesta turvallisuuspoliittisesta päätöksestä. Valtiontalouden tila asettaa ahtaat rajat uudistuksen käytännön toteutukselle. Tavoitteena on osoittaa riittävät taloudelliset edellytykset rakennemuutoksen toteuttamiseen. Suomen nykyinen vakaa turvallisuustilanne luo otollisen tilaisuuden puolustusjärjestelmän uudistuksille.
Suomen eduskunnalle 17.3.1997 luovutettu turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 1997 löytyy oheisena.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 1997 (pdf) (559.3 KB)
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 1995
Suomen turvallisuus voidaan taata parhaiten yhtenäisessä Euroopassa, jossa ei ole vanhoja eikä uusia jakolinjoja. Turvallisuusongelmat tulee ratkoa yhteistyöllä, yhteisesti sovittujen käyttäytymissääntöjen mukaisesti ja kaikkien valtioiden täysivaltaisen tasavertaisuuden pohjalta.
Suomi on kylmän sodan jälkeisessä murroksessa vahvistanut ja selkiyttänyt kansainvälistä asemaansa. Tavoitteena on suomalaisten turvattu tulevaisuus rauhan, yhteistyön ja syvenevän yhdentymisen maailmassa.
Jäsenyys Euroopan unionissa vahvistaa Suomen turvallisuuden perustaa ja tarjoaa Suomelle keskeisen vaikutuskanavan etujensa ajamiseen ja vastuunsa kantamiseen kansainvälisissä suhteissa.
Suomi kannattaa Euroopan unionin laajentumista keskeisenä keinona Euroopan yhtenäisyyteen ja kestävään turvallisuuteen, joka perustuu demokratian vakiintumiseen ja yhdentymisen syvenemiseen.
Suomi harjoittaa yhteistyötä korostavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseksi ja suomalaisten turvallisuudesta huolehtimiseksi kaikissa olosuhteissa.
Turvallisuuspolitiikka ei koske muuttuvassa maailmassa ainoastaan sotilaallisia kysymyksiä vaan kaikkia ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Turvallisuus rakentuu entistä enemmän tiivistyvälle kansainväliselle yhteistyölle.
Suomen tavoitteena on toimiva kansainvälinen turvallisuusjärjestys, joka perustuu Yhdistyneissä Kansakunnissa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä ja Euroopan neuvostossa sovittujen yhteisen arvojen ja periaatteiden kunnioittamiselle ja yhteiselle toiminnalle niiden ylläpitämiseksi. Suomi edistää demokraattista turvallisuutta kansallisista ja pohjoismaisista lähtökohdista ja Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta.
Jakamattoman Euroopan tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että muutosta ja uudistuksia tuetaan ja vakaata kehitystä edistetään demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja markkinatalouden pohjalta. Tärkeänä tekijänä on alueellinen yhteistyö ja yhteistyö naapurimaiden kesken. Suomen erityisenä tavoitteena on Pohjois-Euroopan vakauden ja turvallisuuden edistäminen. Tälle myös Euroopan unionin tulee antaa kasvava panoksensa.
Suomi osallistuu kylmän sodan jälkeiseen murrokseen liittyvien poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöongelmien ratkomiseen kahdenvälisen yhteistyön sekä alueellisten ja kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen kautta. Euroopan neuvosto tukee ja valvoo demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion vakiintumista. Suomi tukee ETY-järjestön vahvistamista koko Euroopan arvoyhteisönä ja välineenä ristiriitojen ennaltaehkäisemisessä ja niiden rauhanomaisessa ratkaisemisessa.
Venäjän kehitys vaikuttaa tärkeällä tavalla Suomen turvallisuuteen. Suomi tukee kahdenvälisesti ja kansainvälisen yhteistyön kautta Venäjän demokraattista uudistusta sekä sen sitoutumista yhtenäistyvään Eurooppaan ja kansainvälisten normien noudattamiseen. Venäjän uudistuksen onnistumisesta ei ole varmuutta.
Suomi tukee Viron, Latvian ja Liettuan integroitumista eurooppalaisiin yhteistyörakenteisiin.
Suomi osallistuu muiden pohjoismaiden, WEU:n ja NATOn kanssa kansainväliseen yhteistyöhön valmiuden parantamiseksi YK:n ja ETY-järjestön päätöksellä toteutettavaa kriisinhallintaa varten. Voidakseen kantaa vastuunsa kriisinhallinnassa Suomen on luotava valmiudet aiempaa vaativampia humanitaarisia ja rauhanturvatehtäviä varten. Suomi ei osallistu operaatioihin, jotka edellyttävät rauhaanpakottamista tai voimakeinojen käyttämistä muita valtioita tai konfliktin osapuolia vastaan.
Sotilaallinen tilanne on muuttunut kylmän sodan jälkeen. Suursodan uhka on purkautunut, varusteluja vähennetään ja avoimuutta lisätään. Suomen kyky huolehtia alueensa turvallisuudesta ja koskemattomuudesta on kylmän sodan jälkeisissä oloissa yhtä tärkeätä kuin aikaisemminkin. Suomen puolustuksellinen ja omaehtoinen puolustusratkaisu lujittaa kansainvälistä vakautta.
Suomi edistää muuttuvissa oloissa parhaiten Pohjois-Euroopan vakautta pysyttelemällä sotilasliittojen ulkopuolella ja ylläpitämällä uskottavaa itsenäistä puolustusta. Suomen kansallinen puolustuskyky vahvistaa myös Euroopan unionin ja sen jäsenten yhteistä turvallisuutta.
Suomi toimii Euroopan unionin lujittamiseksi demokraattisten valtioiden yhteenliittymänä, jossa otetaan tasavertaisesti huomioon kaikkien jäsenten edut. Vahva unioni lisää Suomen vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisen turvallisuusjärjestyksen rakentamisessa.
Suomen eduskunnalle 6.6.1995 luovutettu turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 1995 löytyy oheisena.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 1995 (pdf) (295.8 KB)
