Puolustusministeri Seppo Kääriäisen puhe Kainuun maanpuolustusjuhlassa Paltamossa

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen on puhunut sunnuntaina 21.9.2003 Kainuun maanpuolustusjuhlassa Paltamossa.

Puheessaan, ”Onko omaperäisyydelle tilaa?”, ministeri Kääriäinen kosketteli Euroopan Unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä siihen liittyen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelua.

Jäljempänä keskeisimpiä kohtia ministeri Kääriäisen puheesta:

”Euroopan ja maailman muutokset ovat olleet suuria eikä muutoksen tahti näytä rauhoittuvan. Pöydällä on Suomen kannalta suuria asioita. Linjanvedossa kysytään viisautta, ja vastuullisuutta sekä luonnollisesti kansan tukea.

Suomi on toteuttanut sotienjälkeisinä vuosikymmeninä ensin puolueettomuus- ja nyttemmin liittoutumattomuuspolitiikkaa. Voi puhua aikaansa seuraavasta liittoutumattomuudesta. Suomen puolueettomuuspolitiikka muuntui sotilaalliseksi liittoutumattomuudeksi EU –jäsenyyden myötä. Suomen toimintalinja on ollut realistinen, käytännönläheinen ja kansallista etua ensisijaistava ottaen samalla huomioon hyvät naapurisuhteet niin idässä kuin lännessä.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja on ollut ja on toisiaan tukevien ja täydentävien linjausten yhdistelmä: se nojautuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen, se toteuttaa sotilaallista liittoutumattomuutta ja se merkitsee erittäin aktiivista panostusta ja yhteistoimintaa kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Omaperäisyys ilmentyy myös kansallisen puolustuksen nykyisissä kulmakivissä: kun muualla yleinen asevelvollisuus näkyy väistyvän tai rapautuvan, Suomi rakentaa sen varaan, ja toisaalta nojautuu alueelliseen puolustusjärjestelmään. Tätä yhdistelmää voi perustellusti pitää omaperäisenä suomalaisena ratkaisuna. Meille tämä järjestelmä on säilyttämisen arvoinen koska se, että koko maata puolustetaan tarvittaessa yhdessä, on tärkeä maanpuolustustahtoa ylläpitävä tekijä.”

Omaperäisyydestä ministeri Kääriäinen jatkaa:

”Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen omaperäisyys sopii Suomen yleiseen kuvaan. Otetaan tästä muutama esimerkki. Valtiosääntömme on vastikään parlamentarisoitu likimain eurooppalaisen mallin mukaiseksi. Mutta tässä virtaviivaistamisessa on tarkoituksellisesti jäljellä omaperäisyyttä esimerkiksi siinä, että tasavallan presidentillä on turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa vahva asema. Niin eduskunta kuin presidenttikin saavat valtakirjansa suoraan kansalta. Omaperäisyyttä toteuttaa niinikään vuosikymmenten mittainen yhteistyöpolitiikan käytäntö: hallitusratkaisut tehdään enemmistöjä tavoitellen yli blokkirajojen. Kovat myrskyt kestänyt hyvinvointiyhteiskunta on perusajatukseltaan aitoa suomalaista ja pohjoismaista pohjaa. Ikään kuin omaperäisyyden sinettinä on puolue- ja muut rajat ylittävä konsensushakuisuus varsinkin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sekä työmarkkinoilla.

Parhaimmillaan omaperäisyys tarkoittaa eräänlaista Suomi-lisää turvallisuudessa, niin meidän osaltamme kuin laajemminkin. Omaperäisyys ei olekaan laajan ja tiivistyvän yhteistyön este. Tuloksellista kansainvälistä yhteistyötä on nimenomaan se, että eri maat tuovat yhteisten asioiden hoitoon omaperäisen panoksensa. Omaperäisyys ei merkitsekään eristäytymistä, vaan täysi-ikäisen valtion itsetuntoista, aktiivista esiintymistä omassa asiassaan ja kansainvälisillä areenoilla. Tulosta on syntynyt. Suomi on turvannut oman itsenäisyytensä ja turvallisuutensa ja samalla vahvistanut vakautta Pohjolassa ja Itämeren alueella ja toiminut luotettavasti ja pitkäjänteisesti kriisinhallintatehtävissä Euroopassa ja muissa maaosissa.

Voimme vapaasti päättää ilman, että Suomi pakotetaan tiettyihin valintoihin ulkopuolelta. Ratkaisuissamme tulee mielestäni korostaa tämän kansallisen päätösvallan säilymistä suomalaisilla. Me itse, ja vain me itse, nyt ja jatkossa, teemme päätökset sotilaidemme lähettämisestä kansainvälisiin tehtäviin.

Niin paljon kuin Suomenkin turvallisuus riippuu hyvin onnistuneesta kansainvälisestä yhteistyöstä ja kriisienhallinnasta, todellinen ”kova ydin” turvallisuutemme kannalta on kuitenkin jo mainitsemani, poikkeuksellisen korkealla oleva, maanpuolustustahto. Sitä eivät korvaa tiukan paikan tullen mitkään armeijat. Maanpuolustustahto pysyy korkealla silloin, kun suomalaiset kokevat, että Suomi on heille aidosti hyvä ja oikeudenmukainen isänmaa. Siinä riittää haastetta. Työttömyyteen ja syrjäytymiseen uhkien edessä emme saa antautua.

Onko omaperäisyydelle tilaa? Tilausta kyllä olisi. Pohjoisen Euroopan vakauden ohella vaativat kriisinhallintatehtävät kysyvät tällaisen uskottavan, luotettavan omaperäisyyden perään. Tänäkin päivänä, tällä omaperäisellä ratkaisullamme, olemme nyky-Euroopassa väkilukuumme nähden merkittävä turvallisuuden tuottaja, emme kuluttaja.

Tilaa omaperäisyydelle on siis jo nyt ja tulevaisuudessakin sillä ehdolla, että oivallamme oman linjamme vahvuudet ja rohkenemme toimia myös tulevaisuudessa luovalla tavalla ja omintakeisesti.

Omaperäisyys politiikassa ja liikkumatila päätöksenteossa liittyvät toisiinsa ja tukevat toisiaan. Pienelle maalle on tärkeää varjella liikkumatilaa aina kun se on mahdollista. Ainakaan ehdoin tahdoin siitä ei pidä luopua.”

Puhe löytyy kokonaisuudessaan puolustusministeriön web-sivuilta "Puheet" kohdan alta.

Palaa otsikoihin