Puolustusministeri Antti Kaikkosen tervehdys 232. Maanpuolustuskurssin avajaisissa

Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, arvoisa Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat.

Ärade åhörare, mina damer och herrar.


Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus turvataan ylläpitämällä riittävää puolustuskykyä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että varmistamme puolustusvoimien sotilaallisten suorituskykyjen ajanmukaisuuden – tänään ja tulevaisuudessa. Tämän lisäksi kehitämme kansallista viranomaisyhteistyötä ja kansainvälisestä puolustusyhteistyöstä.


Viime vuosina erityisesti niin sanotut strategiset suorituskykyhankkeet ovat olleet laajasti julkisuudessa. Ja ihan hyvästä syystä. Olemmehan tulevan vuosikymmenen kuluessa sijoittamassa miljardeja euroja Ilmavoimien vanhenevan hävittäjäsuorituskyvyn uusimiseen ja Merivoimien Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettien hankintaan.


Puolustusvoimien sotilaallisen suorituskyvyn jatkuva – voisiko sanoa ”normaali” - kehittäminen jää usein näiden strategisten hankkeiden varjoon. On hyvä muistaa, että puolustuksemme kehittäminen on paljon muutakin, kuin Hornetin seuraajasta päättämistä ja uusien korvettien hankintaa. Uudistamme jatkuvasti viimeisen noin 30-40 vuoden aikana karttunutta puolustuskykyä - vähitellen.


Materiaalihankkeiden lisäksi sotilaallisen suorituskyvyn keskeinen tekijä on osaava ja motivoitunut henkilöstö. Maantieteellinen sijaintimme ja maamme suuri koko edellyttävät varsin suurta kriisiajan kokoonpanoa. Puolustusvoimien sodan ajan kokoonpanoon kuuluukin 280 000 sotilasta. Näistä yli 95% on reserviläisiä. Varusmiespalvelus ja reservin kertausharjoitukset ovat tärkeä osa Suomen puolustuskykyä. Näiden lisäksi vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta tukee sekä puolustuskyvyn ylläpitoa että maamme varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. Myös sellaisiin, jotka ovat luonteeltaan muita kuin sotilaallisia.


Suomen perustuslain mukaan jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua isänmaan puolustukseen tai avustaa sitä. Jokainen suomalainen on maanpuolustaja. Asevelvollisuus koskee puolestaan 18–60-vuotiaita miehiä. Asevelvollisuusjärjestelmän ensisijaisena tehtävänä on kouluttaa asevelvollisille tiedot ja taidot puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien täyttämiseksi. Suomen sotilaallinen puolustaminen on puolustusvoimien ykköstehtävä.


Kenraali Kivinen nosti esille puheenvuorossaan sotilaallisen kriisinhallinnan. On hyvä huomata, että suomalainen asevelvollisuusmalli tukee myös tätä puolustusvoimien niin sanottua ”nelostehtävää”. Laaja reservimme mahdollistaa monipuolisen osaamisen hyödyntämisen kriisinhallintajoukkoja koulutettaessa ja myös silloin, kun lähetämme niitä tehtäviin. Jokainen reservistä kriisinhallintatehtävään lähtevä sotilaamme omaa sotilaallisen ammattitaitonsa lisäksi myös siviilissä hankittua osaamista.


Hyvät naiset ja herrat,


Olemme parhaillaan asettamassa parlamentaarista komiteaa selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Lähtökohtana hallituksella on se, että yleistä asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Asevelvollisuus tukee yhteiskunnallista koheesiota ja luo perustaa maanpuolustustahdolle. Tavoitteenamme on korkean maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistaminen.


Maanpuolustustahdon näkökulmasta Suomi on poikkeuksellinen maa Euroopassa. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vuosittain tehtävässä mielipidetiedustelussa noin 70% suomalaisista on viime vuosina vastannut myöntävästi kysymykseen ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”. Vastaavasti yli 80% suomalaisista on vastannut ”kyllä” kysymykseen: ”jos Suomeen hyökätään, olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?”


Tulokset samanlaisista kyselyistä muualla Euroopassa ovat selkeästi matalammalla tasolla. Esimerkiksi vuonna 2015 tehdyssä Gallupin kansainvälisessä mielipidetiedustelussa Länsi-Euroopassa keskimäärin vain noin neljännes kansalaisista oli valmis osallistumaan maansa sotilaalliseen puolustamiseen. Tässä samassa kyselyssä kolme neljästä (74%) suomalaisista vastasi ”kyllä” kysymykseen ”Would you fight for your country – olisitko valmis taistelemaan maasi puolesta?”. Tämä ero on huomattava – jopa poikkeuksellinen.


Maanpuolustustahdon merkitys – tai ”sisältö” – muuttuu yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Käsityksemme turvallisuusympäristöstä ja sodasta sekä maanpuolustuksesta kehittyvät. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kansainvälistyminen ja yksilökeskeisyyden korostuminen.  Maanpuolustustahto myös merkitsee eri ihmisille eri asioita. Mahdollisuudet toimia maanpuolustuksen eteen vaihtelevat ja muuttuvat. Tästä muutoksesta huolimatta suomalainen yhteiskunta hyötyy kansalaistemme korkeasta maanpuolustustahdosta. Kriisinkestävyytemme on parempi, kun merkittävä osa suomalaisista on valmis – tarvittaessa – antamaan panoksensa yhteisen turvallisuuden puolesta. Kriisinkestävyyttämme lisäävät myös yleisen asevelvollisuuden ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön hyötyinä saatu osaaminen siitä, miten kriisitilanteiden aikana tulee toimia.


On ilmiselvää, että yksi keskeinen korkeaa maanpuolustustahtoamme selittävä tekijä liittyy yleiseen asevelvollisuuteemme. Meillä Suomessa puolustusvoimien suhde suomalaiseen yhteiskuntaan on luonnollinen ja ”normaali”. Lähes jokaisessa kodissa tai perheessä on yksi – tai useampi – asevelvollinen. Tai vaihtoehtoisesti lähes jokaisessa kodissa tai perheessä tunnetaan yksi – tai useampi – varusmies tai puolustusvoimien reserviin kuuluva kansalaissotilas. Tämä on yksi voimanlähteemme.


Merkittävä osa eurooppalaisista maista on siirtynyt asevelvollisuudesta ammattiasevoimiin kylmän sodan päättymisen jälkeen. Näin on käynyt yli kahdessa kymmenessä eurooppalaisessa valtiossa. On merkillepantavaa, että suuressa osassa ammattiarmeijaan siirtyneistä maista kansalaisten maanpuolustustahtoa mittaavat tunnusluvut ovat laskeneet. Näissä kaikissa maissa nämä tunnusluvut ovat Suomen tasoa alhaisemmalla tasolla.


Nyt kun yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä selvittävä parlamentaarinen komitea on aloittamassa työnsä, on tärkeää, että käymme julkista keskustelua yhteiskuntamme turvaamisesta tulevaisuudessa. Toivon, että voimme tulevien kuukausien aikana keskustella mm. kutsuntojen kehittämismahdollisuuksista, varusmiespalveluksen ja reservin kertausharjoitusten toimeenpanosta ja siviilipalveluksen kehittämisestä. Todettiinhan Risto Siilasmaan johtaman selvitysryhmän raportissa jo vuonna 2010, että ”varusmiespalvelus tarvitsee toimiakseen rinnalle toimivan siviilipalveluksen”. Raportissa todettiin myös, että ”siviilipalvelusta pitäisi kehittää myös yhteiskunnan kriisivalmiuksia tukevaan suuntaan.” On myös tärkeä pohtia sitä, miten voisimme tulevina vuosina lisätä vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten määrää. Tällä olisi varmasti myönteinen vaikutus myös maanpuolustustahtoon.


Viime vuosina hakijoita naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen on ollut yli 1000 vuodessa – vuonna 2018 jopa yli 1500. Reserviin olemme kouluttaneet vuodesta 1995 lähtien lähes 9000 naista. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavat naiset ovat hyvin motivoituneita ja usea suorittaa myös johtajakoulutuksen. Voi olla, että vielä omalla puolustusministerikaudellani en pääse todistamaan ensimmäistä naisupseeria kenraalikunnassa, mutta kovin kaukana ei tämäkään tilanne ole.


Näiden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi pidän tärkeänä, että selvitämme niin sanotun kansalaispalvelusmallin toteuttamismahdollisuudet. Kansalaispalvelusta on syytä tarkastella asepalvelusta täydentävänä mallina. Hallitusohjelman kirjausta noudattaen, yleistä asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Tältä osin tulevan parlamentaarisen komitean työn – samoin kuin peräänkuuluttamani kansalaiskeskustelun – on hyvä perustua realistiselle pohjalle. Jos lisäämme yhteiskuntamme turvaamiseksi uusia toimintatapoja keinovalikoimaamme, tulee meidän kyetä päättämään samassa yhteydessä selkeät viranomaisvastuut sekä resurssitarpeet. Suomen turvallisuuden takaaminen – ja maamme puolustuskyvyn varmistaminen – ovat liian tärkeitä tavoitteita jätettäväksi haihattelun varaan. Tarvitsemme laajaa ja asiallista keskustelua eri vaihtoehdoista mielekkäiden johtopäätösten vetämiseksi.


Itse uskon vakaasti siihen, että tuleva keskustelu suomalaisesta asevelvollisuudesta ja maanpuolustusvelvollisuudesta hyödyttävät meitä kaikkia – ja maamme turvallisuutta. Ottakaa osaa tähän keskusteluun – osaamisenne on meille kaikille tärkeää!


Den uppkommande parlamentariska kommitténs arbete liksom den eftersträvade medborgardiskussionen måste gärna basera på realistiska utgångspunkter. Om vi väljer att addera nya mekanismer för tryggandet av vårt samhälle måste vi kunna samtidigt fatta klara beslut över myndighetsansvar och resurser. Tryggandet av Finlands säkerhet samt försäkrandet av vår försvarsförmåga är allt för viktiga frågor för att lämnas för flum och orealistisk svärmeri. Själv tror jag bestämt att den kommande diskussionen över den finska värnplikten och försvarsplikten gynnar oss alla och även vår säkerhet.


Jag önskar er en angenäm försvarskurs.


Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia.

Palaa otsikoihin