Puheet
Puolustusministeri Antti Kaikkosen juhlapuhe Napuen taistelun muistomerkin 100-vuotisjuhlassa 11.7.2020
Arvoisa juhlayleisö,
Hyvät naiset ja herrat.
Tämä tilaisuus alkoi vahvan tunnelman – ja tunteen – saattelemana. Narvan marssi on perinteinen surumarssi, jota soitetaan sotilaiden hautajaisissa. Marssi on nimetty vuonna 1700 käydyn Narvan taistelun mukaan. Se oli Suuren Pohjan sodan ensimmäinen suuri taistelu. Ruotsin kuningas Kaarle XII löi joukkoineen Venäjän tsaari Pietari I:n joukot. Voitto oli alivoimaiselle Ruotsin armeijalle huomattava, mutta se ei riittänyt takaamaan pidemmän aikavälin onnistumista. Napuen taistelu noin 14 vuotta myöhemmin oli Suuren Pohjan sodan viimeinen laaja kenttätaistelu. Se oli myös omalta osaltaan Ruotsi-Suomen suuruuden ajan päätepiste.
Myös juuri äsken kuulemamme Porilaisten marssi tuo tähän tilaisuuteen väkevän tunnelman. Marssi periytyy myös Ruotsi-Suomen ajoilta – ja on ollut puolustusvoimien kunniamarssi yli 100 vuoden ajan. Se on myös tasavallan presidentin kunniamarssi.
Suuren Pohjan sodan viimeisestä suurtaistelusta – Napuen taistelusta – on kulunut 306 vuotta. Napuen taistelu oli selkeästi alivoimaisen Ruotsi-Suomen viimeinen yritys pysäyttää Venäjän eteneminen Suomessa. Suomen armeijan ylipäällikkö kenraalimajuri Carl Gustaf Armfeltin joukot oli puutteellisesti varustettu. Lisäksi niiltä puuttui rahaa – ja nälkäkin uhkasi. Ruotsista ei sotilaallista apua ollut saatavilla. Taistelu toteutettiin paikallisin joukoin – alivoimaisena. Tästä johtuen nostoväen talonpojatkin otettiin mukaan joukkoihin. Lähipitäjien kaikki taistelukykyiset miehet kutsuttiin aseisiin.
Armfeltin joukot muodostuivat noin 5500 miehestä. Vastassa oli noin 11000 miehen vahvuiset venäläisjoukot. Niitä johti kenraaliluutnantti Galitzinin. Joukot oli hyvin varustettu ja koulutettu. Helmikuun 19. päivänä 1714 käydyssä taistelussa kaatui noin 1500 venäläistä ja noin 3000 suomalaista sotilasta. Suomalaisten joukoissa kaatui noin 1000 lähiseudun puolustajaa, näiden pitäjien ja kylien miehiä, nuorempia ja vanhempia.
Napuen taistelu aloitti Suomessa isonvihan venäläismiehityksen, joka jatkui aina Uudenkaupungin rauhaan - vuoteen 1721 asti.
Tämä arkkitehti Matti Visannin suunnittelema Napuen taistelun muistomerkki pystytettiin sata vuotta sitten, vuonna 1920. Muistomerkin kivilaatan sanat (jotka ovat peräisin Sakari Topeliukselta ja Kyösti Vilkunalta) kylmäävät vielä tänäkin päivänä: ”Tässä vuodattivat verensä isonvihan aikana helmikuun 19 päivänä 1714 Suomen viimeiset vartijat kuolevaa maatansa puolustaessaan – elpynyt isänmaa pystytti patsaan muistoksi isien urhokkaiden 1920.”
Hyvät läsnäolijat,
Viimeiset noin kuusi vuotta kansainväliset suhteet ovat olleet jännitteiset. Vuonna 2014 valtiorajoja muutettiin Euroopassa sotilaallisella voimankäytöllä. Tämän jälkeen Venäjän ja länsimaiden väliset suhteet ovat olleet kiristyneet. Vaikka välitöntä vaaraa ei ole, sotilaallisen kriisin mahdollisuus on palannut puheisiin. Huolestuttavalla tavalla ydinaseistakin puhutaan aiempaa löysemmin.
Suomen puolustamisen kannalta kansainvälinen turvallisuustilanne on kehittynyt viimeisten vuosien aikana epäsuotuisasti. On kuitenkin hyvä muistaa, että emme ole passiivisia sivustaseuraajia suurvaltapoliittisten mannerlaattojen liikkuessa. Me olemme pitäneet huolta omasta sotilaallisesta puolustuksestamme koko kylmän sodan jälkeisen ajan. Teemme niin jatkossakin.
Ylläpidämme ja kehitämme Suomen puolustusta tänään varmistuaksemme siitä, että kykenemme tulevaisuudessa ennaltaehkäisemään Suomeen kohdistuvat sotilaalliset uhat. Kehitämme puolustusta pitkäjänteisesti – vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Välivuosia tai taukoja ei voi pitää.
Opetukset Napuen taistelusta ovat ilmiselvät – turvallisuusympäristöön suhteutettuna alimittaiset asevoimat eivät takaa kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Puolustukseen pitää panostaa ajoissa. Tämä on ollut kaukonäköisen puolustuspolitiikkamme avaintekijä jo vuosikymmenten ajan.
Tällä viikolla noin 12 000 alokasta aloitti varusmiespalveluksensa. Myös tältä seudulta palvelustaan suorittamaan lähti monta nuorta miestä, naistakin. Puolustusvoimat on normaali osa suomalaista yhteiskuntaa. Palautekyselyiden perusteella Puolustusvoimat suorittaa tehtävänsä hyvin. Muutama viikko sitten kotiutuneet varusmiehet antoivat vahvan palautteen. Tyytyväisyys armeija-aikaan ja maanpuolustushenki ovat molemmat ennätystasolla.
Maamme puolustaminen on jokaisen suomalaisen asia - jokainen suomalainen on maanpuolustusvelvollinen. Lisäksi olemme ylläpitäneet yleistä asevelvollisuutta turvataksemme uskottavan puolustuskyvyn. Tämä on yksi yhteiskuntamme turvallisuuden tukipilari. Tuoreimmassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittain toteuttamassa haastattelututkimuksessa nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän säilyttämistä tuki 77 prosenttia suomalaisista. Ammattiarmeijaan siirtymistä tuki vain 9% vastaajista. Haastattelut toteutettiin marras-joulukuussa 2019.
Osaava ja motivoitunut henkilöstö on tärkeä osa Suomen puolustuskykyä. Puolustusvoimien 280 000 sotilaan sodan ajan vahvuudesta yli 95% on reserviläisiä. Tehokas varusmiespalvelus ja riittävät reservin kertausharjoitukset ovat tärkeä osa Suomen puolustuskykyä. Näiden lisäksi vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta tukee sekä puolustuskyvyn ylläpitoa että maamme varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. Myös sellaisiin, jotka ovat luonteeltaan muita kuin sotilaallisia. Olemme vastikään uudistaneet vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lainsäädännön. Uusi toimintamalli on juuri otettu käyttöön.
Tällä hallituskaudella puolustuksen kehittäminen otetaan vakavasti. Parlamentaarinen komitea yleisen asevelvollisuuden kehittämiseksi ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiseksi on juuri aloittanut toimintansa. Tavoitteena on kehittää yleistä asevelvollisuutta Suomen sotilaallisen puolustamisen lähtökohdista. Panostamme myös puolustuksemme materiaaliseen kehittämiseen. Olemme jo tehneet Merivoimien Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettien hankintapäätöksen. Hankimme Merivoimille neljä uutta alusta tällä vuosikymmenellä. Ja ensi vuonna teemme hankintapäätöksen Hornet-hävittäjien korvaamisesta. Uudet hävittäjät saapuvat maahamme vähitellen – vuosien 2025-2030 välisenä aikana.
Nämä suuret hankkeet ovat luonnollisesti tärkeä osa 2020-luvulla rakennettavasta puolustuskyvystä. On kuitenkin hyvä muistaa, että samanaikaisesti näiden hankkeiden kanssa jatkamme puolustuksemme kehittämistä normaalisti. Investoimme tulevalla vuosikymmenellä paljon esimerkiksi maapuolustukseen, kaukovaikuttamiseen, kyberpuolustukseen ja tiedustelukykyyn.
Hyvät kuulijat,
Puolustuksen alalla on nyt paljon tekeillä. Turvallisuusympäristön kehitys menneen vuosikymmenen aikana tarkoittaa sitä, että vaatimukset Suomen puolustamiselle ovat kasvaneet. Emme kuitenkaan rakenna tulevaa puolustustamme tyhjän päälle. Päinvastoin, meillä Suomessa on varsin hyvä pohja, jonka varaan voimme tehdä tulevat kehittämispäätöksemme. Sanoisin, että puolustuskyvyn tilanne meillä Suomessa on kansainvälisesti verrattuna varsin hyvä. Tilanne voi säilyä hyvänä vain, jos myös tulevina vuosina rakennamme puolustustamme tasapainoisena kokonaisuutena - riittävästi puolustukseen panostaen. Puolustuksen alalla teot ratkaisevat.
Hyvät läsnäolijat,
Napuen taistelun muistomerkin kivilaatan teksti velvoittaa meitä tänäänkin.
”Emme tuumaakaan horjahtaneet velvollisuuden ja isänmaarakkauden tieltä, vaan kaaduimme paikallemme lähes viimeiseen mieheen, jättäen tuleville polville perinnöksi velvoittavan esimerkkimme seisoa kovina aikoina isänmaan puolesta, niin kuin me tällä kentällä seisoimme, sekä tarvittaessa kaatua viimeiseen mieheen, niin kuin me tällä kentällä kaaduimme.”
Kehitämme puolustustamme niin, ettei yhdenkään suomalaisen sotilasjoukon tarvitse enää kaatua viimeiseen mieheen isänmaan puolesta. Tämän olemme kaikille suomalaisille velkaa – Napuen taistelun hengessä.