Haku

Puolustusministeriön kolumnit

Tervetuloa puolustusministeriön kolumnipalstalle! Tällä sivulla julkaistaan puolustusministerin, kansliapäällikön ja puolustusministeriön asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista puolustusaiheista.
07.04.2025 12:46 Puolustusministeri Antti Häkkänen 0 Kommenttia

Puolustusmenoilla kikkailu voisi koitua Suomen tappioksi

Viime aikoina on käyty julkista keskustelua siitä, voitaisiinko Suomen asevelvollisuusjärjestelmän epäsuorat kustannukset huomioida Naton laskentatavan mukaisessa Suomen puolustusmenojen BKT-osuudessa. Aihe on tärkeä, ja ansaitsee siksi tulla avatuksi hieman seikkaperäisemmin.

Naton voimassa oleva puolustusmenojen määritelmä kattaa suorat puolustukseen käytettävät ja valtion rahoista katettavat puolustuksen menot. Myös asevelvollisuusuuden suorat kustannukset sisältyvät mukaan laskettaviin puolustuksen menoihin. Asevelvollisuuden epäsuoria, vaihtoehtoiskustannusten perusteella arvioitavia kustannuksia ei lasketa mukaan.

Naton määritelmä puolustusmenoille on ollut vakiintunut jo 1950-luvun alusta lähtien. Muutosten tekeminen määritelmään on mahdollista vain 32 maan yksimielisellä päätöksellä. Yksikään maa ei siis voi yksin päättää, mitä sisällyttää Natolle raportoitavaan puolustusmenojen määritelmään.

Natossa on pidetty tärkeänä varjella puolustusmenojen määritelmän pysyvyyttä. Näin kyetään luotettavasti vertailemaan maiden edistystä vuosittain ja myös pitkällä aikavälillä.

Voimassa oleva aitoihin ja konkreettisiin puolustusmenoihin rajautuva määritelmä myös sitoo jäsenmaita käyttämään rahaa juuri niihin menokohteisiin, joilla on suurin merkitys liittokunnan pelotteen ja puolustuksen vahvistamisessa. Erityisen tärkeää tämä on etulinjan maa Suomelle, jonka aluetta Nato-maiden suorituskyvyillä viime kädessä puolustettaisiin.

Kysymys erilaisten kustannuserien huomioimisesta puolustusmenojen BKT-osuudessa on vuosien varrella noussut esiin Natossa aika ajoin. Eri jäsenmailla on aiheeseen liittyviä erilaisia, omien puolustusjärjestelmiensä erityispiirteistä johtuvia intressejä. Esimerkiksi vuonna 2014 tietyt maat esittivät määritelmään sisällytettäväksi siviilipuolustuksen kustannuksia. Esitystä ei hyväksytty.

Myös Suomi on tunnustellut edellytyksiä muuttaa Naton laskentatapaa siten, että asevelvollisuuden epäsuorat kustannukset huomioitaisiin puolustusmenojen BKT-osuudessa. Naton sisällä käytyjen keskustelujen pohjalta johtopäätös on kuitenkin selvä: edellytyksiä laskentavan muuttamiselle ei ole.

Vaikka tilanne joskus muuttuisi, olisi epäsuorien kustannusten laskentaan liittyvän metodologian laatiminen 32 maan kesken pitkä ja vaikea tie. Mikäli määritelmään alettaisiin sisällyttää erilaisia välillisiä kustannuksia mukaan, olisivat ne aina arvioita. Eteen tulisivat ainakin seuraavat kysymykset: Mitä kaikkia epäsuoria menoja määritelmään sisällytettäisiin? Kuka vahvistaisi, että näiden laskennallisten menojen suuruus on arvioitu oikein? Miksi tietynlaisen puolustusjärjestelmän valinneet saisivat sisällyttää epäsuoria kustannuksia ja muut eivät? Miten varmistettaisiin vertailukelpoisuus aiempiin vuosiin ja sitä kautta mahdollisuus pitkän aikavälin kehityksen arviointiin? 

Haastavinta olisi se, että useat jäsenmaat pyrkisivät sisällyttämään määritelmään oman puolustusjärjestelmänsä erityispiirteitä. Tämä saattaisi mahdollistaa ”kikkailun” sillä, mitä kaikkea määritelmään voisi sisällyttää varsinaisen sotilaallisen suorituskyvyn ohella. Lähtemisellä olettamiin ja odotuksiin perustuviin laskentamalleihin olisi todennäköisesti vaikutus siihen, että varsinaiset puolustukseen liittyvät menot (henkilöstö, kalusto ja toiminta) laskisivat. 

Yllä kuvattu kehityssuunta Natolle ei ole toivottava Suomelle, jonka intresseissä on jäsenmaiden ja liittokunnan yhteisten suorituskykyjen uhkaperusteinen vahvistaminen. Suomelle on tärkeää, että puolustusmenojen määritelmä on sellainen, että se jatkossakin aidosti edistää liittokunnan pelotteen ja puolustuksen konkreettista vahvistamista. Puolustusmenoilla kikkailu voi koitua Suomen tappioksi – eli johtaa tilanteeseen, jossa aitoa puolustuskykyä ei synnykään Eurooppaan, vaikka paperilla asiat näyttäisivät olevan kunnossa. Yhä tuulisemmaksi käyvässä maailmassa tämä olisi vaarallinen skenaario etulinjan maa Suomelle. 

Suomi edistää Natossa jäsenmaiden ja liittokunnan yhteisten suorituskykyjen uhkaperusteista vahvistamista. Tavoittelemme riittävien suorituskykyjen ja valmiuden tuottamista Naton operatiivisten suunnitelmien toimeenpanemiseksi jo lyhyellä aikavälillä. Suorituskykypuutteet eivät korjaannu laskentatapoja muuttamalla, vaan tavoitteeseen tarvitaan kaikilta jäsenmailta lisää rahaa. Suomi näyttää tässä esimerkkiä nostamalla puolustusmäärärahojemme tason 3 %:iin BKT:sta.