Koska rauhankumppanuus on Suomelle edelleen merkittävä yhteydenpitokanava maanosamme ainoaan varsinaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen järjestöön, koskettavat nämä muutokset läheisesti myös meitä. Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että rauhankumppanuus säilyisi jatkossakin antoisana ja varteenotettavana vaihtoehtona kaikille osapuolille.

Suomen valmiutta osallistua YK:n tai ETYJ:n valtuuttamiin eurooppalaisiin kriisinhallintaoperaatioihin kehitetään osallistumalla NATOn rauhankumppanuus eli Partnership for Peace -ohjelmaan. Sen avulla hankitaan arvokasta tietoa ja kokemuksia, joita voidaan hyödyntää myös kansallisen maanpuolustuksen kehittämisessä.

Arvoisat kuulijat, EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ohella on rauhankumppanuus Naton kanssa Suomelle tärkeä kanava kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön osallistumiselle.

Rauhankumppanuus on NATOn perustama järjestelmä, jonka puitteissa pyritään NATO-maat ja ei-NATO-maat saamaan kykeneviksi toimimaan yhdessä rauhanturvatehtävissä. Rauhankumppanuutta on joskus sanottu NATO-jäsenyyden odotushuoneeksi. Se voi olla sitä tai ei ole sitä, aivan kuten asianomainen maa itse haluaa.

Ulkoministeriössä on valmistelussa selvitys Suomen kansainvälisistä turvallisuus- ja puolustuspoliittisista yhteistyöjärjestelyistä. 1 Suomen ja Naton välinen uudistettu kumppanuussopimus, "tehostettu rauhankumppanuus", lisännee Suomen tiedonsaantia ehkä myös mahdollisuuksia osallistua suunnitteluun poliittisella tasolla.

Niille maille, jotka tähtäävät NATOn jäseniksi, rauhankumppanuus tarjoaa mahdollisuuden edetä kohti jäsenyyskelpoisuutta. Suomi on liittynyt rauhankumppanuusohjelmaan vuonna 1994. Suomen tavoitteena ei ole rauhankumppanuuden kautta hakea uusia puolustusratkaisuja.

Kriisinhallintakykyä kehitetään ottamalla huomioon EU:n tavoitteet, Naton rauhankumppanuus sekä pohjoismainen kriisinhallintayhteistyö. Kaikkien puolustushaarojen erikseen määriteltäviä joukkoja kehitetään siten, että niitä voidaan käyttää myös kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä.

Ruotsin kansainvälisen yhteistyön tärkeimmät foorumit muodostavat EU, YK ja Naton rauhankumppanuus. YK:lla on Ruotsin näkökulmasta katsottuna edelleen ylin vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämisessä.3 Ruotsi haluaa omalta osaltaan edistää YK:n toimintaa sekä vauhdittaa sen uudistusprosessia, jotta YK:sta tulisi entistä joustavampi ja kyvykkäämpi toimija.

Prahan julkilausumassa NATO-maat vahvistivat, että ovet pysyvät auki uusille jäsenille jatkossakin. 2.4 NATO:n rauhankumppanuus NATO:n rauhankumppanuusohjelma (Partnership for Peace, PfP) on sotilaalliseen kriisinhallintaan painottuva yhteistyöohjelma, jota toteutetaan pääasiassa NATO:n ja kunkin kumppanimaan kesken.

Yhteistyölle avaa uusia näkymiä erityisesti NATOn rauhankumppanuus, jota Suomi on mukana kehittämässä. Asevalvonta ja sotilaallinen avoimuus. Sotilaallisen asetelman muutos asettaa lähivuosina uusia vaatimuksia Suomen asevalvontapolitiikalle.