Ensin muutama sana puolustuspolitiikan isosta kuvasta ja päähankkeista.

Puolustuspolitiikkamme suuret pilarit ovat kansallinen puolustus, yhteinen puolustus Nato-maiden kanssa, puolustusyhteistyö USA:n ja muiden liittolaisten kanssa sekä kokonaismaanpuolustus. Tällä uudistuvan puolustuspolitiikan kokonaisuudella voimme varmistaa Suomen turvallisuuden myös vaarallisen naapurin vieressä. Työtä riittää kaikissa pilareissa kotimaassa ja maailmalla. 

Tämän puolustuksen arkkitehtuurin perustana on edelleen suomalainen reserviläinen, jolla on halu ja kyky sotilaalliseen maanpuolustukseen. Suomen puolustus perustuu nyt ja jatkossa reserviläisarmeijaan. Suomessa on vahva maanpuolustustahto ja koemme velvollisuutta maanpuolustuksesta. 

Suomessa on lähes 900 000 sotilaskoulutetun suomalaisen reservi ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta ja reserviläistoiminta vetävät tällä hetkellä suomalaisia puoleensa voimakkaasti. Perustuslaissa oleva maanpuolustusvelvollisuus koetaan koko yhteiskunnan perustaksi, jonka päälle muut oikeudet rakentuvat. Oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino on hyvän yhteiskunnan perusta. Iso kuva on siis hyvässä asennossa, mutta työtä riittää. 

Asevelvollisuuden ja reserviläistoiminnan vahvistamiseksi on käynnissä kuuden kohdan ohjelma: 1) kutsuntajärjestelmän kehittäminen, 2) vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen, 3) reservin ikärajan nostaminen, 4) varusmiesten ja reserviläisten joustavampi käyttö, 5) reserviläisten rooli Nato-tehtävissä sekä 6) varusmiespalveluksen mahdollistaminen yhä useammalle.

Reservistä eroamiseen liittyvä kokonaisuus pohdittava puolustusselonteon yhteydessä

Taas kerran keskustellaan reservistä eroamisesta. Taustaksi muutama sana. Reservistä voi erota omalla ilmoituksella ja tällöin henkilö ei enää ole käytettävissä poikkeusoloissa sotilaalliseen maanpuolustukseen. 

Reservistä eroaminen on puhuttanut jo kymmenen vuoden ajan. Venäjän hyökättyä Krimille vuonna 2014 näimme ensimmäisen noin 1 000 reserviläisen eroaallon reservistä. Tuon jälkeen Puolustusvoimat lähetti kuuluisan reserviläiskirjeen ja eroaalto jatkui. Tuolloinen puolustusministeri Jussi Niinistö kritisoi eroamista tiukkasanaisesti. Tämä aihe perinteisesti nostattaa aina laineita. 

Vuonna 2022 Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan synnytti uuden eroaallon reservistä. Lähes 4 000 suomalaista vetäytyi maanpuolustuksen sotilaallisista tehtävistä siviilipalvelukseen. 

Lukumäärät ovat vielä pieniä suhteessa 900 000 hengen reserviin, eikä tämä heiluta Suomen puolustusta. Mutta taustalla näkyy trendi siitä, että eroaalto käynnistyy turvallisuustilanteen heiketessä. Vaarojen aikakausi tulee jatkumaan ja Venäjä on arvaamaton. Itse asiasta onkin syytä keskustella – onko sodan ajan maanpuolustustehtävistä eroaminen vain ilmoitusasia? Ymmärrän mahdollisen vakaumuksen muuttumisen, mutta samalla pitää muistaa, että jonkun tätä maata pitää aina puolustaa. Taitaa olla viime kädessä puolustusministerin tehtävä kantaa tästä huolta. 

Sanavalintani Laihian paikallislehden haastattelussa ei tällä kertaa olleet onnistuneimpia, se on selvää. 

Viestini on kuitenkin sama, minkä Puolustusvoimat juuri julkaisi lausuntonaan:

”Täydennyspalvelukseen hakeutuvilla on siihen nykyisellään laillinen oikeus. Tätä oikeutta on kuitenkin syytä tarkastella, ettei puolustuskyky vaarannu tositilanteessa.” 

Kuten sanoin jo aiemmin julkisuudessa, reservistä eroamisen estäminen ei ole tällä hetkellä valmistelussa. Käytämme aikamme puolustuspolitiikan edellä kuvattujen suurten hankkeiden edistämiseen. 

Reserviläisten siirtyminen siviilipalvelukseen on syytä pohtia esimerkiksi myöhemmin käynnistyvän puolustusselonteon prosessin yhteydessä parlamentaarisesti. Tuon prosessin yhteydessä voidaan rauhassa arvioida, onko tälle yksityiskohdalle tai reserviin palaamiselle syytä tehdä jotain.   

Antti Häkkänen 

Puolustusministeri