Tiede, teknologia ja innovaatiot geopolitiikan keskiössä

EU haluaa olla edelläkävijä ihmiskeskeisessä ja eettisessä tekoälyssä

Suomi laati vuonna 2017 ensimmäisten EU-maiden joukossa tekoälystrategian ja hiljakkoin käynnistettiin tähän perustuva Tekoäly 4.0 -ohjelma. Tavoitteena on edistää tekoälyn ja muiden digitaalisten teknologioiden kehittämistä sekä käyttöönottoa yrityksissä. Ohjelma kohdistuu useisiin toimialoihin teollisuudessa ja palvelusektorilla. Tekoälyteknologiat yhdistyvät laajaan joukkoon muita digitaalisia teknologioita, kuten esineiden internet, 3D-tulostus, robotiikka, kvanttilaskenta sekä virtuaalinen ja lisätty todellisuus.

EU:n jäsenmaiden ja EU-parlamentin toiveiden mukaisesti myös komissio on kolmen viimeksi kuluneen vuoden kuluessa valmistellut eurooppalaista lähestymistapaa tekoälyyn. Tässä työssä on hyödynnetty useita asiantuntijaryhmiä ja laajoja sidosryhmäkonsultaatioita. Asioita on tarkasteltu monista erilaisista politiikkanäkökulmista käsin. Tekoälyn käyttöön ja kehittämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä on edelleen auki – ne ovat hyvin todennäköisesti sellaisia, joihin olisi syytä löytää globaalit ratkaisut. EU haluaa olla tässä asiassa edelläkävijä ja komissio pyrkii edelläkävijänä viitoittamaan suuntaa globaalisti.

Eurooppalainen lähestymistapa tekoälyyn on kunnianhimoinen ja ainutlaatuinen koko maailmassa. Se ei ole vielä valmis, vaan vaatii jatkotyöstämistä. Selkeä johtopäätös tähän mennessä on ollut ensinnäkin, että ihmiskeskeisyys ja eettisyys ovat lähtökohta. Toiseksi, jos EU haluaa vaikuttaa globaalitason linjauksiin, on toimittava yhtenäisesti EU-tasolla.

Siviiliyhteiskunnan tavoitteeksi on asetettava kaikkien yhdenvertainen osallistaminen digitaaliseen muutokseen. Huomioon tulee ottaa työelämän ja koko väestön ja eri väestöryhmien tarpeet ja tämä edellyttää koulutuksen ja osaamisen kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä kehittämistä. EU pyrkii luomaan globaalit standardit tekoälylle, sekä vahvistamaan kumppanuuksia samanmielisten ja kolmansien maiden välillä. EU:n markkinoilla toimivilta kolmansien maiden yrityksiltä tulee edellyttää samojen sääntöjen noudattamista kuin eurooppalaisilta yrityksiltä.

Uusien ja murroksellisten teknologioiden käyttöön ja kehittymiseen liittyviä kysymyksiä on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon sisämarkkinoiden rinnalla ulko- ja turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet sekä ihmisoikeuksien suojaaminen. Tekoälyn käyttö muodostaa hyötyjen lisäksi riskejä, jotka pitää ottaa huomioon. Komissio vastaa tekoälyn mahdollisiin riskeihin ehdottamalla eurooppalaista tekoälyasetusta.

Sääntely koskisi rajattua osaa tekoälyjärjestelmien käyttötapauksista ja suurin osa tekoälyjärjestelmien käytöstä sallittaisiin. Asetusehdotus liittyy keskeisesti EU:n sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseen, koska tekoälyä käytetään monissa eri tuotteissa ja palveluissa, ja useilla eri toimialoilla. Asetusehdotuksella on näin ollen paljon liittymäkohtia voimassa olevaan unionin lainsäädäntöön (yleinen tietosuoja-asetus, direktiivi poliisitoiminnan tietosuojasta, unionin lainsäädäntö syrjinnän kiellosta, tuoteturvallisuuslainsäädäntö, koneasetus).

Asetusehdotuksessa tekoälyn oikeudellisen kehyksen luomista lähestytään riskiperustaisesti ja käyttötapauskohtaisesti. Saman tekoälyteknologian käyttö voisi täten olla sallittua tai kiellettyä EU:n alueella riippuen käyttötarkoituksesta. Ehdotettu luokittelu on (i) kielletyt käyttötarkoitukset, (ii) korkean riskin käyttötarkoitukset, (iii) matalan riskin käyttötarkoitukset ja (iv) minimaalisen tai olemattoman riskin käyttötarkoitukset.

On vaikea tarkastella yksittäisiä teknologioita suhteessa tekoälyyn, sillä siihen liittyvät teknologiat ovat totaalisen läpileikkaavia, lähes kaikessa mahdollisessa.  EU:n tekoälyasetusta ei sovellettaisi tekoälyjärjestelmiin, jotka on kehitetty tai joita käytetään yksinomaan sotilastarkoituksiin. Vaikka tekoälyteknologioille on vaikea antaa yksiselitteistä määritelmää, sääntelyn riittävän tarkkarajaisuuden varmistamiseksi tekoälyn määritelmää pitää vielä selventää säädösehdotuksen jatkokäsittelyssä.

EU on toimeenpannut vuonna 2020 lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on auttaa suojaamaan EU:n jäsenmaiden ja unionin strategisia intressejä ulkomaisten sijoitusten osalta.

Useat jäsenmaat päivittävät tällä hetkellä seurantamekanismejaan ulkomaisten sijoitusten osalta. Tähän liittyy myös käytäntöjä tietojen luovuttamiseksi muiden jäsenmaille ja komissiolle. Määrittäessään sitä, voiko ulkomainen suora sijoitus vaikuttaa turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen, jäsenvaltioilla ja komissiolla on oltava mahdollisuus ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät tekijät, mukaan luettuna vaikutukset kriittiseen infrastruktuuriin, teknologiaan (myös kehitystä vauhdittavaan keskeiseen teknologiaan) ja tuotantopanoksiin, jotka ovat keskeisiä turvallisuuden tai yleisen järjestyksen ylläpitämisen kannalta ja joiden häiriöillä, puutteilla, menetyksellä tai tuhoutumisella olisi merkittävää vaikutusta johonkin jäsenvaltioon tai unioniin.

Komissio on myös todennut, että on lukuisia hankkeita ja ohjelmia, joihin liittyy merkittävä määrä tai osuus unionin rahoitusta kriittiseen teknologiaan (tekoäly, robotiikka, puolijohteet ja kyberturvallisuus). Komissio viittaa erikseen EU:n avaruusohjelmaan,  puolustustutkimusohjelmaan, ITER:iin sekä Horisontti Eurooppa -ohjelman kumppanuuksiin ja yhteisyritysten kaltaisiin välineisiin.

Komissio ehdottaa eurooppalaisille yliopistoille ja tutkimusorganisaatioille strategista toimintatapojen tarkastelua hybridiriskien hallintaan.

Ulkomainen puuttuminen muodostaa hybridiuhan, jossa valtion tason ulkomainen toimija saattaa käyttää monenlaisia ​​tavanomaisia ​​ja epätavanomaisia ​​taktiikoita tavoitteidensa saavuttamiseksi. Yksi tiedossa oleva ulkomaisen puuttumisen tai häirinnän kohde on akateeminen maailma.
 
EU:n tutkimus- ja innovaatiotoiminta tapahtuu verkostoissa. Verkostoissa on mukana EU:n ulkopuolisten maiden toimijoita, joihin liittyy riskejä ja uhkatekijöitä. Komissio on kesäkuussa antanut ohjeistuksen, jonka tarkoituksena ei ole rajoittaa kansainvälistä yhteistyötä, vaan tukea yliopistoja ja tutkimusorganisaatioita niiden pyrkiessä suojelemaan institutionaalista autonomiaansa, henkilöstöään, opiskelijoita, keskeisiä tutkimustuloksia ja immateriaalioikeuksia. Ohjeistuksessa ehdotetaan neljän tarkastelukulman kautta strategista lähestymistä yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden sisäisiin toimintatapoihin: arvot, johtaminen, kumppanuudet ja kyberturvallisuus.

Kaikessa tässä vaikuttaa uudenlainen geopoliittinen konteksti, ikävä kyllä.

Missä asioissa juuri nyt tarvitaan harkintaa ja toimintaa?

Festina lente. Koordinaatio ja periaatteista kiinni pitäminen edustavat harkintaa. EU:n sääntelyyn liittyvässä työssä ei niinkään tarvita perinteistä edunvalvontaa tai asioiden tyrmäämistä suoralta kädeltä, vaan jotakin jota voidaan kuvata sanalla ratkaisukeskeisyys. Erityisesti korkean riskin tekoälyjärjestelmät on suunniteltava ja kehitettävä siten, että luonnolliset henkilöt voivat valvoa niitä. Tähän pitää kehittää tarvittava osaaminen ja kapasiteetti.

Carpe diem. Tiede ja teknologia mahdollistavat toiminnan. Tarvitsemme EU:ssa tehtävää huippulaatuista tutkimusta, teknologiakehitystä ja siihen tukeutuvaa liiketoimintaa. Me tarvitsemme tätä kaikkeen – yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseen, perinteisen kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden vahvistamiseen - mutta myös sotilaallisen ja sisäisen turvallisuuden takaamiseksi.

Navigare necesse est. Yrityksiä ja akateemista maailmaa ei voi jättää yksikseen ajelehtimaan. On arvioitava, kuinka laajaa osaamista ja tietoa kaikilta eri toimijoilta voidaan edellyttää. Tämä koskee myös erilaisissa konteksteissa toimivien viranomaisten välistä yhteistyötä, osaamista ja resursseja ja sitä kautta myös lainsäädännön sisältöjä.

Kirjoittaja on ollut MATINEn jäsen vuodesta 2016 lähtien.