Puolustusministeri Antti Kaikkosen tervehdys 236. Maanpuolustuskurssin avajaisissa

Arvoisat maanpuolustuskurssin osallistujat,
 
hyvät naiset ja herrat.
 
Olemme kokeneet viime aikoina useita yhteiskuntien varautumiseen liittyviä haasteita. Ensinnäkin, koronakriisi on vaikuttanut elämäämme jo puolentoista vuoden ajan. Nämä vaikutukset ovat olleet laajoja – globaaleja. Näyttää valitettavasti siltä, että koronavirus – ja sen vastaiset toimet – tulevat olemaan osa elämäämme myös tulevaisuudessa. 
 
Toiseksi, sään ääri-ilmiöt ovat näyttäneet voimansa, osin meillä ja ennen muuta maailmalla laajemminkin. Rankkasateet ja myrskyt, sekä niiden aiheuttamat tulvat, ovat aiheuttaneet laajaa tuhoa esimerkiksi Keski-Euroopassa. Lukuisia ihmisiä on kuollut. Materiaaliset menetykset ovat miljardiluokkaa. Jälleenrakentaminen on suuri urakka – ja tulee viemään pitkän ajan. Meillä kotimaassa Kalajoella puolestaan riehui pitkään ja laajasti voimakas maastopalo. Sen sammuttamisessa monipuolinen yhteistyö eri viranomaisten ja yksityisten toimijoiden välillä oli saumatonta. Kiitos siitä kaikille mukana olleille.
 
Kolmanneksi, konfliktiherkkä suurvaltakilpailu tekee parhaillaan paluuta maailmanpolitiikkaan. Keskeisinä toimijoina tämän päivän – ja tulevaisuuden – suurvaltapoliittisessa kilpailuasetelmassa ovat Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä. Myös eurooppalaiset valtiot joutuvat toimimaan tässä kiristyneessä turvallisuustilanteessa – sekä kansallisesti että yhdessä. 

Neljänneksi, Afganistanin turvallisuustilanteen heikkeneminen on ollut länsimaisten joukkojen alueelta poistumisen jälkeen nopeampaa kuin kukaan osasi etukäteen odottaa. Palaan tähän hieman tuonnempana. 
 
Edellä kuvaamieni esimerkkien lisäksi olemme viime aikoina saaneet Suomessa havaita ”elävästä elämästä” myös kybervakoiluun, ennalta-arvaamattomaan sotilaalliseen toimintaan, kauppamerenkulun häirintään ja laajamittaiseen maahantuloon liittyviä haasteita. Nämä kaikki esimerkit havainnollistavat hyvin niitä haasteita, joihin myös valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla haetaan ratkaisuja. Avainsana on varautuminen.
 
Haasteisiin ja kriiseihin vastaaminen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa tilanteissa, joihin on jo etukäteen valmistauduttu. Yhteiskuntamme turvallisuus voidaan taata vain viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoiminnalla. Tämä on suomalaisen kokonaisturvallisuuden toimintamallin ydin. Pääsette perehtymään siihen seuraavien viikkojen aikana.
 
Me puolustushallinnossa kannamme oman kortemme kekoon suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseksi. Pidämme jatkuvasti yllä riittävää puolustusvalmiutta. Tällä saralla on viime vuosina tehty paljon. Olemme ottaneet oppia viimeaikaisista kriiseistä ja kehittäneet Puolustusvoimien toimintaa. Olemme myös panostaneet lisää resursseja puolustukseemme. Tämä on välttämätöntä, koska – kuten jo totesin – maailmanpolitiikan logiikka on muuttumassa. Euroopassakin valtiorajoja on muutettu sotilaallisella voimankäytöllä.
 
Jatkuvan puolustusvalmiuden ylläpidon lisäksi kehitämme puolustuskykyämme määrätietoisesti. Puolustukseen osoitetut lisäpanostukset tuottavat myös tällä alalla tulosta. Pohjanmaa-luokan korvettien rakentaminen alkaa Raumalla lähiaikoina. Hornettien seuraajasta päätetään valtioneuvostossa tämän vuoden lopulla. Nämä investoinnit ovat meri- ja ilmapuolustuksemme kannalta elintärkeitä. Eivätkä ainoastaan meri- ja ilmapuolustuksen kannalta. Puolustusjärjestelmämme on kokonaisuus, jota on kehitettävä tasapainoisesti ja pitkäjänteisesti.
 
Olemme puolustushallinnossa valmistelleet puolustusselontekoa jo jonkin aikaa. Valmistelu on tehty hyvässä yhteistyössä eri hallinnonalojen välillä. Suomen puolustus on meidän kaikkien asia. Puolustusselonteko on tärkeä osa puolustuksemme pitkäjänteistä kehittämistä. Teemme puolustusta koskevia linjauksia noin vuosikymmenen aikaperspektiivillä. Lyhyempi aikajänne johtaisi poukkoilevuuteen ja määrärahojen epätarkoituksenmukaiseen ja epätaloudelliseen käyttöön. Laaja poliittinen ja yhteiskunnallinen konsensus puolustuksemme kehittämisen periaatteista ja tavoitteista on yksi kansakuntamme voimanlähde.  
 
Puolustusselonteko on viimeistelyä vaille valmis. Se annetaan eduskunnalle lähiviikkojen aikana. Selonteossa linjataan puolustuksen tavoitteista ja kehittämisestä laajasti. 

2020-luvulla puolustuksemme alalla tapahtuu paljon. Tällä vuosikymmenellä integroimme ilma- ja meripuolustuksen uudet kyvyt (Pohjanmaa-luokan korvetit ja Hornetin seuraajan) puolustusjärjestelmäämme. Samalla kehitämme puolustuskykyä esimerkiksi kyberpuolustuksen, maapuolustuksen ja kauaskantavan tulenkäytön osalta. 
 
Puolustusselonteossa tulemme linjaamaan myös Puolustusvoimien henkilöstön kehittämistarpeista. Jo pidempään on ollut selvää, että todellisen puolustusvalmiuden ja puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät maltillista lisäystä Puolustusvoimien rauhan ajan vahvuuteen. Viime vuosikymmenen puolustusvoimauudistuksessa tehdyt henkilöstöleikkaukset eivät vastaa tämän päivän – ja näköpiirissä olevan – turvallisuusympäristön vaatimuksiin. 
 
Olemme puolustushallinnossa kantaneet kortemme kekoon maan puolustusvalmiuden ylläpidon ja kansallisen puolustuskyvyn kehittämisen lisäksi myös osallistumalla kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tällä toiminnalla on tavoiteltu esimerkiksi kansainvälisen vakauden lisäämistä, hädänalaisten ihmisten tilanteen helpottamista ja samalla kansallisen puolustuskykymme vahvistamista. Kriisinhallintaosallistumisella olemme myös pyrkineet vahvistamaan puolustusyhteistyösuhdettamme läntisiin kumppanimaihin.


Hyvät kuulijat, 
 
Olemme, muiden mukana, kuluneen kesän aikana päättäneet osallistumisemme sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa. Osallistuimme maan vakauttamispyrkimyksiin sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioissa lähes 20 vuoden ajan. Valitettavasti tilanne Afganistanissa on luisunut nopeasti epäedulliseen suuntaan ja käytännössä koko maa on jo Talibanin hallussa. Kabulin keskushallinnon neuvotteluasemat ovat heikot ja on vain päivien - tai tuntien kysymys koska valta vaihtuu. 

Toivoa saattaa, että lopullinen vallanvaihto on rauhanomainen ja turvallinen myös Kabulissa olevalle kansainväliselle yhteisölle. Suomalaisten ja suomalaisten kanssa työskennelleiden afgaanien turvallisuus on nyt meille se lähipäivien ykkösasia. Tämän eteen valtioneuvosto tekee parhaillaan töitä. 
 
Pidemmällä perspektiivillä, olen jo ennen viime päivien tapahtumia antanut puolustusministeriölle tehtäväksi toteuttaa tutkimuksen niistä opetuksista, joita voimme lähes 20 vuoden Afganistanin kriisinhallintakokemusten perusteella tehdä. Tavoitteenani on, että tämä selvitystyö tehdään ainakin osittain yhteistyössä ulkoasiainhallinnon kanssa. Olenkin keskustellut jo asiasta ulkoministeri Haaviston kanssa.
 
Käsitykseni mukaan kriisinhallintaoperaatiot Afganistanissa vuosien 2001 ja 2021 välisenä aikana tarjoavat runsaan ja ajankohtaisen empiirisen aineiston siitä, mitä sotilaallisella kriisinhallinnalla voidaan saavuttaa – ja myös siitä, mitä ei ole mielekästä tavoitella. Kun tulevaisuudessa lähetämme suomalaisia sotilaita operaatioihin omien valtiorajojemme ulkopuolelle, tulee meillä olla entistä jäsentyneempi käsitys esimerkiksi seuraavista kysymyksistä:
 
Ensinnäkin, mitkä ovat kriisinhallintaoperaation tavoitteet ja realistiset mahdollisuudet saavuttaa ne? Tehdessämme arviointia mahdollisesta osallistumisesta, tulee tarkasti pohtia parantaako – vai heikentääkö – ulkopuolinen sotilasoperaatio kriisialueen turvallisuustilannetta.
 
Toiseksi, mitä me tavoittelemme osallistumisellamme osana laajempaa kriisinhallintaoperaation kokonaisuutta? 
 
Kolmanneksi, millä keinoilla ja välineillä pyrimme asettamiimme tavoitteisiin? Miten sotilaallinen toiminta ja muu siviilitoiminta sovitetaan yhteen? Myös se, kuinka paljon on mielekästä panostaa suomalaisia resursseja eri operaatioihin tulee arvioida tässä yhteydessä.
 
Ja neljänneksi, miten arvioimme toimintaamme edistymistä tai onnistumista operaation kuluessa? 
 
Uskon, että Afganistanin kriisinhallintaoperaatioiden analyysi antaa meille uusia mielekkäitä syötteitä tulevaisuuden kriisinhallintaosallistumista koskevaan päätöksentekoon. Osallistuminen osallistumisen vuoksi ei ole mielekästä. Myöskään pelkkä Suomen lipun näyttäminen mahdollisimman monessa operaatiossa ei voi olla johtolankamme. 

On hyvä muistaa, että poliittisten tavoitteiden saavuttaminen sotilaallisin keinoin ei ole helppoa. Tästä on viime vuosien ajalta lukuisia esimerkkejä – Afganistanin lisäksi, Irakista, Libyasta, Syyriasta ja vaikkapa Jemenistä. Lisäksi on hyvä huomata se, että sotilaallisella toiminnalla syntyy aina ennalta-arvaamattomia ”sivuvaikutuksia”. Lopputulos on valitettavasti usein heikompi, kuin osallistumispäätöstä tehdessä kuviteltiin.  

Tästä huolimatta, pidän perusteltuna, että Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan jatkossakin. Voimme kantaa kortemme kekoon kansainvälisen vakauden lisäämiseksi. Siitä myös itse hyödymme, sekä välittömästi että välillisesti. 
 
Hyvät kuulijat,
 
Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla käsitellään Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen vaikuttavia haasteita ja uhkia laajasti. Perehdytte tulevina viikkoina syvällisesti yhteiskuntamme varautumiseen ja kriittisten toimintojemme suojaamiseen. Antakaa oma osaamisenne ja panoksenne kurssinne käyttöön. Teidät on valittu kurssille juuri siitä syystä, että teillä on näkemystä ja annettavaa suomalaiselle kokonaisturvallisuuden toimintamallille oman ammattitaitonne ja osaamisenne kautta. Aktiivisella osallistumisella saatte varmasti itsellenne kurssista kaiken irti. Se on meidän kaikkien etu.
 
Toivotan teille hyvää ja koronaturvallista maanpuolustuskurssia.

Palaa otsikoihin