Puheet
Puolustusministeri Antti Häkkäsen tervehdys 246. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 6.11.2023
Arvoisat maanpuolustuskurssin osallistujat, hyvät naiset ja herrat.
Ärade kursdeltagare, mina damer och herrar.
Suomen liittyminen Natoon oli historiallinen muutos. Maamme turvallisuuspolitiikan perusteet muuttuivat olennaisesti kertaheitolla. Emme enää valmistaudu puolustamaan maatamme yksin vaan tukenamme on maailman vahvin sotilasliitto ja kaikki sen voimavarat.
Vuosien kumppanuus Naton kanssa kehitti Puolustusvoimiemme sotilaallista yhteensopivuutta liittokunnan kanssa. Puhtaasti sotilaallisesta näkökulmasta olimmekin valmiita Naton jäsenyyteen sen ensimmäisestä päivästä alkaen. Puolustusvoimien toimintatavat ja suunnittelujärjestelmä muovattiin jo kumppanuusvuosina Naton vastaavien mukaisiksi. Suomen puolustamista liittolaisten ja kumppanien tuella on valmisteltu ja harjoiteltu jo vuosia.
Sotilaallisesti Suomi oli valmis Natoon.
On kuitenkin kokonaisuuksia, joita emme voineet kumppanimaana ennakkoon valmistella. Näihin lukeutuvat mm. Naton puolustukseen ja pelotteeseen keskeisesti liittyvä ydinpidäke ja sen ylläpidon suunnittelu. Toinen koskee ulkomaisten joukkojen toiminnan perusteita Suomessa. Kolmas olennainen ja ehkä edellisiäkin laajempi kokonaisuus on suomalaisen sotilashenkilöstön käyttö Naton rauhanajan tehtävissä. Viimeksi mainittu edellyttää huomattavaa hallinollista valmistelua ja mahdollisesti lainsäädäntömuutoksia.
Kaikkeen ei voitu varautua. Jäsenyyden toteuduttua, joudumme siis edelleen kehittämään järjestelmiämme.
Ensimmäinen ja kiireellisin ratkaistava kysymys on Puolustusvoimien palkatun henkilökunnan palvelussuhteen perusteet Naton rauhanajan yhteisen puolustuksen tehtävissä. Suomen on jäsenenä täytettävä joukko tehtäviä Naton rakenteissa. Tehtävät jakautuvat kansallisen edustuksen, Naton komentorakenteen, joukkojen johtoportaiden ja Naton virastojen kesken. Täytettävien tehtävien määrä perustuu jäsenmaan resursseihin ja asevoiman kokoon. Uudelle jäsenmaalle annettu siirtymäkausi tehtävien täyttämiseksi on kuusi vuotta.
Kokomme ja suorituskykyjemme edellyttämä edustus Naton rakenteissa on välttämätön ja ainoa tapa, jolla sidomme liittokunnan omaan puolustukseemme.
Hyvät kuulijat,
Suomi liittyi Natoon nimenomaan vahvistaakseen kansallista puolustustaan. Tässä valossa Naton jäsenyyden aiheuttamat lisätehtävät eivät voi heikentää maanpuolustustamme edes tilapäisesti. Tulevalla hallituskaudella tehtäviä varten on saatava vielä lisäresursseja. Palkatun henkilökunnan osalta Nato-tehtävät on myöskin kyettävä jakamaan mahdollisimman laajasti. Puolustusvoimiimme ei saa muodostua erillistä Nato-henkilöstöä, joka kiertää liittokunnan tehtävistä toiseen. Mahdollisimman monen on saatava kokemusta palveluksesta Naton rakenteissa. Tällä on keskeinen merkitys kansalliselle puolustuskyvyllemme. Vain Nato-asioiden kanssa toiminut ja harjoitellut henkilöstö osaa huomioida ja hyödyntää suunnittelussa liittokunnan tuen.
Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että Nato-tehtävät tultaisiin jatkossa määrittämään vastaaviksi kuin Puolustusvoimien kotimaan tehtävät – samoin siirtovelvoittein. Toki vapaaehtoisuus tulee jatkossakin olemaan huomioitava rekrytointiperuste mutta Puolustusvoimien tarpeet loppukädessä määrittäisivät, kenet tehtäviin komennetaan. Asiassa on edettävä ripeästi. Mikäli velvoittavuuteen päädytään, niin perusteet tulisi saattaa valmiiksi ensi vuoden kuluessa. Vuoden 2025 alussa rekrytointipohja käsittäisi tällöin jo koko Puolustusvoimien palkatun sotilashenkilöstön.
Suomelle osoitetut tehtävät Naton rakenteissa liittyvät maanpuolustukseen siinä missä kotimaan tehtävätkin. Puolustusvoimillamme on jatkossa oltava mahdollisuus ja työkalut henkilöstönsä osoittamiseen kaikkiin maanpuolustuksen tehtäviin.
Naton valmiusjoukot ja rauhanajan puolustuksen tehtävät edellyttävät niin ikään Suomen osallistumista. Valmiusjoukot ovat joukkorekisteriin ilmoitettuja suorituskykyjä, joilla Nato vastaa nopeaa reagointia edellyttäviin haasteisiin. Joukoilla on korkea lähtövalmius. Rauhanajan yhteisen puolustuksen tehtävät taas käsittävät Naton johdossa tapahtuvia toimia, joilla liittokunta osoittaa valmiutensa koko alueensa puolustukseen. Tällä hetkellä näitä ovat ilmavalvonta- ja –puolustustehtävät, pysyvät merivoimaosastot sekä etupainoisesti ryhmitetyt maavoimajoukot.
Suomen puolustusjärjestelmä perustuu asevelvollisuuteen. Kuten tunnettua, Puolustusvoimiemme sodan ajan vahvuudesta valtaosa on reserviläisiä. On todennäköistä, että Naton valmiusjoukkoihin tullaan jatkossa ilmoittamaan nimenomaan reserviläisistä muodostettavia joukkoja. Nämä joukot ovat lähtökohtaisesti valmiudessa kotimaassa mutta osallistuvat valmiusvuoronsa aikana Naton harjoituksiin myös ulkomailla. Valmiusjoukkojen palvelussuhteen ehdot on selkiytettävä. Lähtökohtaisesti – ainakin alkuvaiheessa – reserviläisten osallistuminen valmiusjoukkoihin perustuu vapaaehtoisuuteen. On kuitenkin selvää, että ilmoittauduttuaan valmiuteen ei vapaaehtoinen reserviläinenkään voi jättäytyä pois joukkonsa harjoituksista tai operaatioista. Tätä varten asevelvollisuuslakia on todennäköisesti tarkastettava ja varmistettava valmiussitoumuksen juridinen velvoittavuus. Pyrkimys on, että reserviläisten valmiusjoukkoihin osallistumisen perusteet olisivat säädösvalmistelun osalta valmiina 1.1.2025.
Naton tehtäviin tullaan sijoittamaan kaikkia henkilöstöryhmiä. Reserviläisten osallistuminen valmiusjoukkoihin pysyy toistaiseksi vapaahehtoisena. Sitoutumisen jälkeen myös reserviläisten valmiustehtävistä tullee velvoittavia.
Suomen odotetaan osallistuvan Naton rauhanajan yhteisen puolustuksen tehtäviin jo ensi vuonna. Päätös osallistumisesta pyritään tekemäänkin vielä tämän vuoden aikana. Koska reserviläisistä muodostettujen joukkojen palvelussuhteen ehdot eivät todennäköisesti selviä tähän päätökseen mennessä, olisi Puolustusvoimien kannalta tarkoituksenmukaisinta osallistua alkuvaiheessa meri- ilmavoimatoimintoihin. Näissä tehtävissä palkatun henkilökunnan suuri osuus kokoonpanoissa helpottaisi alkuvaiheen osallistumista. Ilmavalvonta- ja ilmapuolustustehtävien (Air Policing ja Air Shielding) toimivaltuuskysymysten vuoksi tutkitaan myös muutostarpeita aluevalvontalakiin.
Maavoimajoukkojen osoittaminen Naton rauhanajan tehtäviin edellyttänee vielä valmisteluja. Suomen ja Naton kannalta tarkoituksenmukaisinta alkuvaiheessa olisi Suomen panos meri- ja ilmavoimatehtäviin.
Pelkästään henkilöstön palvelussuhteiden ehdoista päättäminen ja siihen liittyvä säädösvalmistelu on kokoluokaltaan merkittävä hanke. Aikataulu ja muut asiaan liittyvät lainsäädäntöhankkeet tekevät asiasta entistä kunnianhimoisemman. Jotta kykenemme täyttämään velvoitteemme ja saamaan lainsäädännön ajan tasalle on ylin valtiojohto ja Eduskunta pidettävä hankkeista jatkuvasti tietoisena. Olen ohjeistanut puolustushallintoa pitämään edellä mainitut tahot informoituina etupainoisesti, asian luottamuksellisuus luonnollisesti huomioiden.
Edellä mainitun hengessä, sitten muutama sana muista käynnissä olevista hankkeista. Kuten tiedotusvälineissäkin on uutisoitu - jo toista vuotta käydyt neuvottelut puolustusyhteistyösopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa on saatu päätökseen. Pähkinänkuoressa kyseessä on puolustusministeriöiden välinen sopimus, jonka tarkoituksena on mahdollistaa ja edesauttaa Yhdysvaltojen asevoimien maahantuloa, toimintaa ja materiaalin säilyttämistä Suomessa. Yhdysvallat on neuvotellut vastaavat sopimukset myös kaikkien läntisten naapurimaidemme kanssa. Sopimus täydentää Naton kanssa tehtävää ”Status of Forces Agreement” -sopimusta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa vastaavasti Naton joukkojen toiminta Suomessa. Yhdysvaltojen kanssa neuvotellussa DCA-sopimuksessa sovitaan siitä, missä amerikkalaiset voivat toimia, kuinka maahantulomenettelyjä joustavoitetaan ja mikä on yhdysvaltalaissotilaiden juridinen asema Suomessa.
Sopimuksen liite, jossa listataan alueet ja tilat, joita Yhdysvallat voivat Suomessa hyödyntää on valmistelu johdollani yhteistoiminnassa Pääesikunnan ja Yhdysvaltojen Euroopan joukkojen kanssa. Listauksen ideana on, että amerikkalaiset voivat sen perusteella suunnitella maidemme välistä yhteistoimintaa Suomessa. DCA-sopimusten myötä Pohjolaan muodostuva kohdeluettelo on myös kokonaisuus. Näin Yhdysvallat voi suunnitella kokonaisvaltaisesti resurssiensa käyttöä Suomessa ja lähialueillamme.
On hyvin todennäköistä, että sopimuksen toimeenpanon alkuvaiheessa listatuilla alueilla ei nähdä lainkaan amerikkalaistoimintaa. Kaikki liittolaisemme toiminta Suomessa tapahtuu yhteisymmärryksessä isäntävaltion kanssa. Emme luonnollisestikaan ole luovuttamassa minkään alueen hallintaa tai omistusoikeutta Yhdysvalloille. Joillain alueilla tosin voi olla mahdollista, että amerikkalaisille osoitetaan kansalliseen käyttöön tiloja tai yksittäinen tila, johon he voivat varastoida kansallisesti sensitiivistä materiaalia. Tällaista materiaalia voisi olla esimerkiksi viesti- ja kommunikaatiolaitteistot.
Sopimuksessa myös kuvataan osapuolten menettelytavat toistensa informoinnista ja epäselvien asioiden ratkaisusta. Puolustusministeriöiden välisillä konsultaatioilla loppukädessä taataan osapuolien suvereniteetti. Sopimusneuvottelut käynnistyivät edellisen hallituksen aloitteesta kesällä 2022 ja nyt saavutettu neuvottelutulos tuodaan Eduskunnan aikataulun salliessa sen käsittelyyn.
DCA-sopimus on erittäin tärkeä lisä Suomen uuteen puolustusarkkitehtuuriin. Vaikka sopimuksen käytännön vaikutukset eivät ainakaan alkuvaiheessa välttämättä näy suurelle yleisölle, on sen potentiaali merkittävä. Sopimuksen perusteella amerikkalaisjoukot voivat joustavasti osallistua harjoituksiin ja eri toimintoihin lyhyelläkin varoitusajalla. Sopimuksen soveltamisala mahdollistaa myös vakavimmissa tilanteissa amerikkalaisjoukkojen nopeat keskittämiset Suomen tueksi. Vaikka sopimuksessa ei käsitellä puolustuksen operatiivisia kokonaisuuksia, mahdollistaa se Yhdysvaltojen Pohjolaa koskevien operatiivisten suunnitelmien yksityiskohtaisen laatimisen. Riittävästi resursoidut ja harjoitellut suunnitelmat ovat avainasemassa puolustuksen ja pidäkkeen vahvistamisessa. Kun kaikilla Pohjolan mailla on Yhdysvaltojen kanssa vastaavat sopimukset, voi se suunnitella voimavarojensa tasapainoista käyttöä koko Pohjolan alueella.
Puolustusyhteistyösopimus voidaankin nähdä lähtölaukaukseksi tiivistyvälle yhteistyöllemme Yhdysvaltojen kanssa. Amerikkalaisjoukkojen harjoittelu Suomessa ja harjaantuminen vaikeisiin olosuhteisiimme kehittää edelleen niiden valmiuksia tukea ja vahvistaa omaa puolustustamme. Tässä valossa uskallankin todeta, että sopimuksella on pitkällä aikavälillä keskeinen, vahvistava merkitys maamme turvallisuudelle.
Sitten loppuun muutama sana kriittisestä infrastruktuurista ja sen suojaamisesta. Suomenlahden Balticconnector-putken vaurio toi kaikkien suomalaisten tietoisuuteen sen, miten haavoittuvaa yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri voi olla. Ottamatta kantaa edellä mainittuun tutkintaan, joka etenee omalla aikataulullaan, on välttämätöntä, että kriittisen infrastruktuurin suojaaminen on viimeistään nyt otettava vakavasti. Länsimaiset, vapaat ja avoimet yhteiskunnat eivät koskaan kykene – ilman merkittäviä kansalaisvapauksien ja avoimuuden rajoituksia – suojaamaan itseään samalla tasolla kuin autoritaariset, salailevat valtiot. Kansalaisvapauksia ja avoimuusperiaatetta emme jatkossakaan tule rajoittamaan, mutta nyt olisi korkea aika luopua naivista sinisilmäisyydestä ja tehdä se mitä tehtävissä on. Ja paljon onkin tehtävissä.
Kriittistä infrastruktuuria voidaan suojata myös lakien ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.
Olemme jo oppineet, että samat periaatteet ja pelisäännöt eivät koske kaikkia valtioita. Se mikä meillä nähdään avoimuutena ja kansalaisten osallistamisena, nähdään vihamielisen tahon silmissä herkullisena maaliluettelona tai vaikuttamiskohteena. Puolustusministerinä kannan toki huolta ensisijaisesti puolustusjärjestelmämme toimivuudesta. Valitettavasti Puolustusvoimienkin toiminta on tietyissä määrin riippuvainen yhteiskunnan tai elinkeinoelämän palveluista. Ilman suoraa sotilaallista uhkaakin olisi pitkäkestoisilla tai toistuvilla kriittisen infrastruktuurin häiriöillä merkittäviä vaikutuksia sotilaalliseen valmiuteemme. Tästä johtuen peräänkuulutan koko yhteiskunnan läpileikkaavaa itsetutkiskelua ja alakohtaista omien toimintojen arvioimista. Omien haavoittuvuuksien tunnistaminen on ensimmäinen askel yhteiskunnan kriisinkestävyyden parantamisessa. Itsearvioinnin jälkeiset välttämättömät toimenpiteet saattavat edellyttää lainsäädännön muutoksia tai valtion taloudellista tukea. Lähtökohtaisesti kuitenkin julkishallinto on jo tehtävissään velvoitettu suojaamaan omat kriittiset toimintonsa. Elinkeinoelämän ja teollisuuden piirissä kriisinkestävyyttä kutsutaan yleensä jatkuvuudenhallinnaksi. Tässä kontekstissa monet alat ovat julkishallintoakin paremmin varautuneet häiriöihin. Kuten edellä totesin, paljon on jo tehty asian hyväksi mutta paljon on vielä tehtävää. Viimeisenä olennaisena häiriötilanteiden hallinnan työkaluna on valtion kriisijohtamisen malli. Hallitus uudistaa kriisijohtamisen mallin ja tulee luomaan riittävät ja tarkoituksenmukaiset rakenteet sen toimeenpanoon.
Kiteytän hieman edellä mainittua. On kokonaisuuksia, joissa kansalaisten tiedonsaanti- ja osallistumisoikeus on ehdoton. Tästä pidämme kiinni. On kuitenkin asioita ja kokonaisuuksia, joissa kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tietojen avoin jakaminen palvelee pikemminkin vihamielisiä toimijoita eikä niinkään suomalaisia. Tämän haluaisin nähdä muuttuvan.
Arvoisat maanpuolustuskurssien osallistujat,
Tervehdykseni viimeinen osa sivuaa tiukasti sitä, mitä teillä on edessänne seuraavina viikkoina. Kokonaismaanpuolustus, kokonaisturvallisuus, kriisinkestävyys ja kriisijohtaminen ovat valtakunnallisen maanpuolustuskurssin keskiössä. Teidät on asemanne tai tehtävänne perustella kutsuttu kurssille. Tarkoituksena onkin, että viette saamanne opit takaisin omiin organisaatioihinne ja jatkossa katsotte maailmaa kokonaisturvallisuuden linssien läpi. Kurssinne jälkeen Suomi on taas hivenen turvallisempi maa, kun toimeenpanette kaiken oppimanne.
Huippuasiantuntijat alustajina ja yhteiskunnan vaikuttajia oppilaina. Käyttäkää tilaisuus hyväksenne ja verkostoitukaa keskenänne ja asiantuntijoiden kanssa.
Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia.