Puheet
Puolustusministeri Antti Häkkäsen puhe 248. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 4.3.2024
Arvoisat maanpuolustuskurssin osallistujat, hyvät naiset ja herrat.
Ärade kursdeltagare, mina damer och herrar.
Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan tuli viikko sitten kuluneeksi kaksi vuotta. Maailma seurasi henkeään pidätellen Venäjän sotakoneen vyörymistä suvereenin naapurinsa alueelle.
Sodan ensimmäisinä päivinä näytti selvältä, että Ukrainan puolustus tulee murtumaan ja Venäjä ottaa –tavalla tai toisella Ukrainan hallintaansa.
Ukrainalaisten urheuden – mutta yhtäältä hyvän onnen ja sattuman ansiosta Ukraina kesti sodan ensimmäiset hyökkäykset ja kykeni lyömään venäläiset pääkaupunkinsa porteilta.
Verinen sota on kestänyt sittemmin jo kaksi vuotta ja muuttunut kulutussodaksi, jonka rintamalinjat ovat suuressa mittakaavassa juuttuneet paikalleen.
Onko Ukraina Venäjälle sitten jokin erikoistapaus? Voidaanko ajatella, että kun Venäjä saa ratkaistua Ukraina-kysymyksensä voidaan palata aikaan ennen sotaa? -Aikaan, jossa taloudellinen keskinäisriippuvuus takasi rauhan ja vakauden?
Valitettavasti näin ei ole.
On alkanut uusi voimapolitiikan maailmanaika. Edellisen – kylmän sodan jälkeisen aikakauden säännöt ja periaatteet eivät enää päde.
Hyvät kuulijat,
Jotta voidaan ymmärtää Venäjän nykyistä politiikkaa, on tarkasteltava venäläistä historiallista ajattelutapaa.
Venäjän läntiset federaatiopiirit ovat sen sydänaluetta. Niihin lukeutuvat käytännössä kaikki alueet Volgan länsipuolella.
Jo keisariaikana valloitetut alueet ja valtiot Venäjän sydänalueiden reunoilla muodostivat venäläisessä ajattelussa niin sanotun suojavyöhykkeen.
Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena suojavyöhyke kuitenkin kutistui merkittävästi. Matka Venäjän Ukrainan vastaiselta rajalta Moskovaan supistui alle 300 kilometriin.
Venäjä on kautta historian korostanut, että sillä on legitiimejä turvallisuusintressejä rajanaapuriensa alueilla. Toisin sanoen se katsoo, että sillä on oikeus puuttua suvereenien naapuriensa valintoihin omista lähtökohdistaan.
Turvallisuusintressit ovat Venäjän kertomus asiasta. Yksikään valtio ei muodosta oikeasti uhkaa Venäjälle. Uhkakuvien maalaaminen omille kansalaisille on historiallinen tapa oikeuttaa autoritäärinen hallinto kotimaassa.
Tosiasiassa Venäjä pyrkii estämään demokratian ja vapauden leviämistä kotimaassa ja maailmalla - ja erityisesti lähialueillaan.
Siksi Ukrainan hidas mutta määrätietoinen siirtyminen Venäjän vaikutuspiiristä länteen muodosti uhan Venäjälle. Olennaista oli se, että aivan Venäjän sydänalueiden läheisyyteen oli ylipäänsä mahdollista muodostua sen intresseistä riippumaton, suvereeni toimija, joka rakentaa yhteiskuntaansa demokratian ja vapauden periaatteille.
Arvoisat valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osallistujat,
Venäjä on ollut koko 2000-luvun konfliktihakuinen. Venäjä on käyttänyt sotilasvoimaa useita naapureitaan kohtaan ja tehnyt vihamielisiä hybridioperaatioita.
Venäjä pyrki näillä toimenpiteillään määrätietoisesti testaamaan reaktioita kansainvälisen oikeuden ja sopimusjärjestelmän rikkomuksiinsa.
Eri syistä lännen vastatoimet jäivät vaikutuksiltaan vaatimattomiksi. Julkilausumien jälkeen, konkretia jäi vähäiseksi. Moni päättäjä varmaan luuli, kuten Chamberlain vuonna 1938, että tähän se tyytyi. Tämä on osaltaan rohkaissut Venäjää entistä julkeampaan toimintaan, jota nyt näemme Euroopassa.
Ukrainan sotaa edelsi ainakin 15 vuotta kestänyt määrätietoinen kampanja, jossa Venäjä on hybridioperaatioin ja valeuutisin pyrkinyt rapauttamaan demokraattisten valtioiden perusteita; vapaata tiedonvälitystä, vapaita vaaleja, yksilöiden valinnanvapautta ja kansalaisten luottamusta esivaltaan.
Samanaikaisesti Venäjä on salaisesti tai puolijulkisesti sekaantunut demokraattisten maiden alueilla kriittisen infrastruktuurin ja turvallisuusrakenteiden vahingoittamiseen. Näistä on epäilyjen lisäksi konkreettisia todisteita maailmanlaajuisesti.
Edelliseen on vielä lisättävä Venäjän sotilaalliset toimet rajojensa ulkopuolella, joiden tarkoituksena on luoda epävakautta ja sotilaallisia jännitteitä Venäjän rajojen läheisyyteen.
Esimerkkinä mainittakoon jo vuosikymmeniä kestänyt Vuoristo-Karabahin konflikti, jossa Venäjä on säädellyt konfliktin intensiteettiä omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Toinen esimerkki olkoon Venäjän sekaantuminen Georgian alueelliseen separatismiin ja vuoden 2008 sodan aloittaminen.
Yhdessä Transnistrian, Krimin ja Itä-Ukrainan sotilaallisten jännitteiden nostattamisen kanssa voidaan osoittaa Venäjän määrätietoinen pyrkimys luoda rajoilleen jäätyneitä konflikteja.
Näiden avulla se todennäköisesti pyrkii estämään itsestään riippumattomien valtiorakenteiden muodostumisen rajoilleen.
Hyvät kurssilaiset ja kutsuvieraat – hyvät naiset ja herrat,
Edellä kuvatulla pyrin osoittamaan, että Ukraina ei ole erityistapaus. Hyökkäys Ukrainaan oli pitkän kehityksen tuotosta.
Venäjä on harjoittamansa politiikan ansiosta ajanut itsensä eristyksiin ja oman logiikkansa mukaisesti näkee syynä länsimaiden strategisen tavoitteen Venäjän alistamiseksi. Synkkä totuus on, että Venäjä näyttää lähteneen tielle, jossa Ukraina on vain yksi välitavoite.
Ukrainan sotakin päättyy joskus - joillakin ehdoilla. Venäjän hämmästyttävän nopea vajoaminen kvasidemokraattisesta järjestelmästä totalitaariseen diktatuuriin tekee kuitenkin paluun sodan jälkeiseen aikaan mahdottomaksi.
Sen sotarikokset ensin Syyriassa ja sitten Ukrainassa, toistuva sopimusjärjestelmän halveksunta ja luonnollisesti laiton hyökkäys naapurinsa alueelle estävät paluun entiseen.
Venäjä ei ole enää – jos on koskaan ollutkaan – relevantti sopimuskumppani, jonka oletetaan noudattavan sopimuksia ja toimivan sovitulla tavalla.
Hyvät kuulijat,
On aika tunnustaa tosiasiat ja sanoa ääneen se, mikä on ollut ilmassa jo jonkin aikaa. Venäjä on uhka demokraattiselle maailmalle. Se on itse avoimesti ilmaissut olevansa sodassa läntisen maailman kanssa ja ilmoittaa julkisesti vastaavansa intressejään uhkaaviin toimiin.
Näihin lukeutunee muun muassa oma jäsenyytemme Natossa, kahdenvälinen sotilaallinen yhteistyö eri länsimaiden kanssa ja vahva tukemme Ukrainalle.
Ne ajat ovat takana, jolloin oletimme turvallisuutemme olevan varmistettu, kunhan seisomme hiljaa ja liikkumatta. Onneksi maanpuolustustamme on kehitetty silloinkin, kun muut länsimaat laiminlöivät omansa. Tehty poliittinen valinta liittoutumisesta tuli oikeaan aikaan eikä se ole suunnattu ketään vastaan.
Provosoimatta, uhoamatta ja maltillisesti vahvistamme puolustustamme itse ja yhdessä liittolaisten kanssa.
Uudessa turvallisuuspolitiikassamme hahmottuu viisi pilaria. Oma puolustus. Nato. Puolustusyhteistyö. EU. Ja päivän aiheena oleva kokonaismaanpuolustus.
Tällä kokonaisuudella tavoitteenamme on varmistaa suomalaisten turvallisuus nyt ja tulevina vuosikymmeninä. Työtä riittää kotimaassa ja maailmalla.
Hyvät kurssilaiset,
Tulevat viikot kokonaisturvallisuuden parissa eivät voisi tulla mielenkiintoisempaan aikaan. Kurssilla käsiteltävät asiat ovat päivittäin otsikoissa ja saatte maan parhailta asiantuntijoilta kaikkein ajankohtaisimman rautaisannoksen siitä, miten edellä kuvattuihin uhkiin vastataan. Toivotan teille antoisaa ja tietorikasta kurssia.