Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, vapaaehtoista maanpuolustustyötä koskevan lainsäädäntömietinnön luovutustilaisuudessa, Helsinki

Kunnioitettu vapaaehtoista maanpuolustustyötä koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan toimikunnan herra puheenjohtaja, hyvät toimikunnan jäsenet, hyvät naiset ja miehet! Kiitän varatuomari Jukka Pasasta ja koko toimikuntaa hyvin tehdystä vaativasta ja tuloksellisesta työstä.

Uskon sen muodostavan kestävän pohjan jatkotyöskentelylle ja varsinaiselle lainsäädäntötyölle.

Toimikunta asetettiin, kuten puheenjohtaja Pasanen totesi, eduskunnan puolustusvaliokunnan toivomuksesta. Totesihan se vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan tarpeelliseksi, että vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä säädettäisiin erillinen laki. Puheenjohtaja Pasanen eritteli omassa puheenvuorossaan mietinnön sisältöä, joka ensi kuulemalta on sopusoinnussa toimikunnalle annetun toimeksiannon kanssa.

Vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on pitkät, historian kokemuksista kumpuavat perinteet. Suomalaisen kansallisen identiteetin rakennuskiviä on ollut voimakas maanpuolustustahto. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä on pidetty Suomelle tyypillisenä kansallisena vahvuutena, mutta sen laajuuden ja kansalaisten sitoutumisen aste voi olla jossakin määrin liioiteltua ja toivehakuista. Erityisesti nuorten ja naisten kiinnostuksessa vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön näyttää tutkimusten valossa olevan jonkin verran toivomisen varaa. Nuorten kansallinen identiteetti on voimakkaassa murroksessa. Siksi voidaan perustellusti kysyä, mitkä seikat vaikuttavat jatkossa heidän identiteettinsä kehitykseen. Turvallisuuden sisältöjen muutos uusine uhkineen, yksilöllistyminen sekä arvopohjan moniarvoistuminen loitontavat nuoria vanhan yhtenäiskulttuurin perinteistä ja historiallisista arvoista.

Vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan kehittämiseen voidaankin esittää useita kysymyksiä, joihin ei nähdäkseni ole olemassa pelkästään yksiselitteisiä vastauksia:

Maanpuolustustahto kytkeytyy voimakkaasti historiaan ja sotiemme perinteeseen. Riittääkö se nykynuorille perusteluksi vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön vai tulisiko meidän löytää jatkossa uusia enemmän tulevaisuuteen suuntautuvia näkökulmia?

Turvallisuus globalisoituu ja moninaistuu. Onko sotilaallinen vapaaehtoistoiminta silloin sitä, johon kansalaiset haluavat ensisijaisesti panostaa vai suuntautuuko vapaaehtoistyön kiinnostus joillekin muille sektoreille? Miten puolustushallinto menestyy tällaisessa kilpailutilanteessa?

Maanpuolustusjärjestöjen jäsenmäärät eivät ole kasvu-uralla ja varsinkin aktiivijäsenien määrä on vähäinen. Siksi joudutaankin kysymään, riittääkö vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön uusia tulijoita myös tulevaisuudessa?

Vapaaehtoinen toiminta kiinnostaa varusmiespalvelun suorittaneista ensisijaisesti reservin upseerin ja aliupseerin koulutuksen saaneita. Maakuntajoukkojen perusta ei voi kuitenkaan rakentua vain johtajakoulutuksen saaneiden varaan. Riittääkö miehistökoulutuksen saaneiden kiinnostus realistisesti siihen, että puolustusvoimien tarpeet aidosti täyttyisivät?

Sotilaallisen maanpuolustuksen yleinen hyväksyttävyys ja legitimiteetti ja perustelut on seurattava aikaansa ja suuntauduttava ennemminkin tulevaisuuteen kuin menneisyyteen. Reserviläisiä ja vapaaehtoisia on koulutettava selkeää päämäärää ja tavoitetta varten. Juuri tähän vapaaehtoista maanpuolustustyötä kehittämällä pyritään.

Hyvät kuulijat!

Toimikunnan työ on herättänyt jo etukäteen vilkasta ja ajoin kiivastakin keskustelua. Siksi onkin tärkeää, että hankkeessa edetään nopeasti seuraavaan vaiheeseen, jossa vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittämisen kannalta keskeiset järjestöt ja viranomaistahot saavat oman äänensä kuuluville. Toimikunnan mietintö lähtee nyt eri tahojen arvioitavaksi. Sitä tullaan tarkastelemaan myös erilaisissa puolustushallinnon järjestämissä tilaisuuksissa ja seminaareissa.

Mietinnön perusteellinen jatko- ja syventävän käsittelyn jälkeen tavoitteena on saattaa mietintö hallituksen esityksen muotoon ja tuoda se eduskunnan käsittelyyn siten, että se saataisiin voimaan vuoden 2007 alusta lukien. Tämän tavoitteen saavuttaminen on poliittisesti haastava tehtävä, josta suoriutuminen edellyttää avointa, ennakkoluulotonta ja erilaisia näkemyksiä huomioon ottavaa keskustelua.

Puolustushallinto ei halua kehittää vapaaehtoista maanpuolustustyötä eristyksissä ja irrallaan laajasta järjestökentästä. Olen vakuuttunut siitä, että yhteistyössä pystymme luomaan parhaat puitteet tehokkaalle vapaaehtoispohjaiselle yhteistyölle.

Palaa otsikoihin