Puheet 2006
23.01.2006 08:15
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, tervehdys, MPK 176 avajaiset, Säätytalo, Helsinki
Puolustusvoimain herra komentaja.
Hyvät 176. maanpuolustuskurssin osanottajat, naiset ja miehet!
Puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole lepohetkiä. Isoja asioita on tulossa pöydälle. Ensi pyhän presidentinvaalit jättävät jälkensä, oli tulos mikä tahansa. Kehys- ja tuottavuuspäätökset muhivat. Kevään 2007 eduskuntavaalit luovat aikanaan jotenkin uudenlaisen poliittisen asetelman. Laaditaan uusi hallitusohjelma. Vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu häämöttää. Näin muotoutuu jälleen kerran uusi päätöksentekoasetelma.
Erityisen tärkeänä pidän sitä, että eduskunta osallistuu selonteon valmisteluun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Puolustusvaliokunta piti edelliskierroksella toimivana ratkaisuna parlamentaarisen seurantaryhmän perustamista. Eduskuntaa tulee jatkossakin informoida riittävästi selonteon valmistelun ja myöhemmin sen täytäntöönpanon etenemisestä.
Vuoden 2004 selonteon toimeenpano on täydessä vauhdissa. Valittu suunta pitää. Pitkin vuotta 2005 tehtiin tärkeitä toimeenpanoon liittyviä vaikeitakin poliittisia päätöksiä, joita puolustusvoimat toteuttaa tiiviillä aikataululla.
Tässä nikamavaiheessa on paikallaan tehdä muutama tulevaisuuteen suuntautuva havainto.
Ensinnäkin näyttää ilmeiseltä, että sotilaallinen tilanne pohjoisessa Euroopassa säilyy vakaana. Siihen vakauteen täytyy myös vaikuttaa. Samalla meidän tulee tarkasti seurata Itämeren alueen kehitystä ja ylläpitää riittävää sotilaallista valmiutta. Se edellyttää pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta. Sotilaallinen puolustuskyky ei rakenneta eikä edes henkiin herätetä hetkessä, vaikka tarvetta olisikin.
Niinikään on ilmeistä, että perinteisten sotilaallisten uhkien rinnalla on uudet uhkat tanakammalla otteella otettava huomioon. Ensimmäinen vakava varoitus saatiin heti selonteon hyväksymisen jälkeen Tsunamin muodossa. Tällä hetkellä päällimmäisenä on lintuinfluenssa. Yllättäviä tilanteita syntyy. Näiden uhkien torjumiseen siis suomalaisten turvallisten elinolosuhteiden takaamiseksi tarvitaan sujuvasti toimivaa viranomaisyhteistyötä. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia päivitetäänkin tämän kevään kuluessa.
Vuoden 2004 selonteon täytäntöönpanon yhteydessä on havaittu, kuinka kova pähkinä resurssipoliittisen yhtälön ratkaiseminen on. Olemme uskottavuuden nimissä sitoutuneet siihen, että noin 30 % puolustusbudjetista käytetään materiaalihankintoihin. Hankinnat tehdään pitkällä aikavälillä ja hankitun materiaalin koko elinkaaren hallinta on otettava huomioon. Koska puolustusbudjetteihin ei ole realistista odottaa olennaisia määrällisiä korotuksia, tähän tavoitteeseen päästään vain tuottavuutta kohottamalla ja toimintoja rationalisoimalla. Vaativuutta lisää se, että eduskunnan päätöksen mukaisesti on pidettävä aidosti kiinni puolustusratkaisumme perusteista, eikä vesitettävä yleistä asevelvollisuutta ja koko maan puolustamisen tavoitetta.
Myös kansainväliselle sotilaalliselle yhteistyölle asetetaan tulevina vuosina kasvavia vaatimuksia. Euroopan muutos jatkuu, ja NATO etsii tulevaisuuden suuntaa. Olemme käynnistäneet kansalliset valmistelut osallistuaksemme vuoden 2007 ensimmäisen puoliskon ajan Euroopan Unionin taisteluosastoihin yhdessä Saksan ja Alankomaiden kanssa. Ja jo vuotta myöhemmin päivystämme yhdessä Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa. Kyseessä on paitsi uusi ja nykyaikainen kriisinhallintaväline myös luonteva jatkumo 50 vuotta menestyksellisesti jatkuneelle osallistumisellemme rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaan eri puolilla maailmaa.
Mitä johtopäätöksiä näistä muutokseenkin viittaavista merkeistä on tehtävissä vv. 2007 ja 2008 linjausten osalta? Ensinnäkin on syytä varmistua siitä, että keskeisimmät sotilaallisen puolustuksen päälinjat neuvotellaan ja kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan painavammin kuin tähän asti. Uusi hallitusohjelma laaditaan keväällä 2007, hyvissä ajoin ennen vuoden 2008 alkua, jolloin merkittävä osa voimassa olevaan selontekoon sisällytetyistä hankkeista on määrä astua voimaan.
Toisekseen; puolustuksemme jatkotoimista päätettäessä on syytä vastuullisesti pohtia, onko järkevää jatkaa ikään kuin lentävällä lähdöllä sitä laajavaikutteista rakennemuutosta, joka on puolustusvoimiemme suurin toisen maailmansodan jälkeen. Mielestäni on perusteltua hankkia kokemuksia uudesta johtamis- ja hallintojärjestelmästä ja siirtää mahdolliset uudet suuret muutokset 2010-luvulle. Suuntaa tulee tarvittaessa korjata, mutta mielestäni tarvetta täyskäännöksiin ei ole. Nykylinjaus mahdollistaa jatkossa erilaiset vaihtoehdot. Olipa v. 2008 päälinjaus mikä tahansa, omasta puolustuskyvystä ei pidä tinkiä.
Kolmanneksi; selonteon sitovuutta ei saa rapauttaa. Eduskunnan päätös on pitkäjänteisen ja uskottavan toiminnan perusta etenkin kun tai jos selonteon pitävyyden takeena on laaja poliittinen rintama yli hallitus-oppositiorajan.
Ja viimein. Ajankohtaisena asiana nostan tässä uuden lain osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan. Olipa käynnissä presidentinvaalit tai ei, laki pitää saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Toimintaan rekrytoitavan henkilöstön palvelussuhteenehdot määritellään lain kautta. Jos lakia ei ole, meillä ei ole edellytyksiä saada taisteluosastoihin parhainta mahdollista väkeä. Kyse on myös Suomen kansainvälisestä maineesta ja uskottavuudesta.
Tarkkailija voi havaita, että yhteiskunnallinen keskustelu puolustusratkaisumme perusteista kuten esimerkiksi yleisestä asevelvollisuudesta ja sotilaallisesta liittoutumisesta jatkuu osin värikkäissä merkeissä. Irtiottoja tulee enemmän kuin ennen. Perinteinen poikkeuksellisen laaja konsensus joutuu ehkä konkreettisemmin koetteille kuin tähän asti. Toivon, että konsensus kuitenkin kestää.
***
Kurssilaiset,
Osallistukaa kurssillanne käytävään ajatustenvaihtoon aktiivisesti. Näin annatte oman panoksenne Suomen maanpuolustuksen kehittämiseen. Toivotan omalta osaltani teille kaikille mielenkiintoista maanpuolustuskurssia ja toivon, että siellä saamanne eväät auttavat teitä tulevina vuosina siinä työssä, jota me teemme oman isänmaamme hyväksi!