Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, Puhe Mpk 177 Avajaisissa, Säätytalo, Helsinki

(Muutosvarauksin) Arvoisa pääesikunnan päällikkö, Hyvät 177.

valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat, hyvät naiset ja miehet,

Vuosi 2006 on puolustusministeriön ja -voimien kansainvälisessä toiminnassa merkkivuosi. Vietämme tänä vuonna suomalaisen rauhanturvaamistoiminnan 50-vuotisjuhlaa. Suomi ottaa vastaan EU:n puheenjohtajamaan vaativan tehtävän Itävallalta 1. heinäkuuta. Kansainvälistä ja kansallista täytyy katsoa enenevästi rinnatusten.

50 vuotta kriisinhallintaa

Suomi osallistui ensimmäiseen kansainväliseen rauhanturvaamisoperaatioonsa lähettämällä joulukuussa 1956 sotilaita YK:n UNEF I -operaatioon Siinaille. Tähän mennessä noin

47 000 suomalaista sotilasta on osallistunut eri puolilla maailmaa rauhanturvaamis- ja sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin YK:n, NATO:n tai EU:n lipun alla.

Osallistumistasomme on Euroopan kärkipäässä minkä tahansa mittapuun mukaan ja kestävässä suhteessa voimavaroihimme. Hyvin on mennyt.

Ansio hyvästä rauhanturvaamissaldosta kuuluu vapaaehtoisina kansainvälisiin tehtäviin hakeutuneille suomalaisille. Reserviläisten merkitys on ratkaiseva. Rauhanturvaamistoiminnan juhlavuoden kohokohtiin kuuluvat Suomen 50-vuotisen rauhanturvataipaleen pääjuhla 4.12. ja operaatioissa menehtyneiden rauhanturvaajien muistomerkin paljastaminen kansainvälisenä YK:n rauhanturvaajien päivänä 29. toukokuuta.

Suomalaisten joukkojen korkeatasoinen ja monipuolinen koulutus, hyvä varustus sekä maltillinen ja tervejärkinen käyttäytymismalli ovat ehkäisseet tappioita ennalta, ja lisäksi rauhanturvaajiamme on näinä vuosikymmeninä seurannut myös onni ja varjelus. Kriisinhallintatehtäviin on liittynyt aina suuri määrä erilaisia riskejä. Onkin tärkeää, että päättäjät, kansalaiset ja operaatioihin hakeutuvat naiset ja miehet tiedostavat kriisinhallintaan kentällä sisältyvät riskit, myös tulevaisuudessa. Nämä vaarat eivät siis tule nyt esimerkiksi nopean toiminnan joukkojen myötä, vaan ne ovat olleet alusta lähtien aina läsnä. Ei niitä pidä liioitella eikä vähätellä, ne vain kuuluvat kriisinhallintaan.

EU-puheenjohtajuus

Suomi valmistautuu parhaillaan kaikilla hallinnonaloilla heinäkuussa alkavan puheenjohtajuuskauden haasteisiin, näin myös puolustusministeriössä ja -voimissa. Ensimmäisestä puheenjohtajuudesta on jo kulunut 7 vuotta. Tuolloin EU oli erilainen organisaatio, ja esimerkiksi EU:n puolustusulottuvuus oli vielä vähäinen, vasta iduillaan. EU:n puolustus- ja kriisinhallinta-asioissa yhteistyö on edennyt kaikkia odotuksia nopeammin. Sitä ei ole perustuslakikiista hidastanut. Puolustusyhteistyö voidaankin nähdä EU:n sisäisenä moottorina, joka myös toimii esimerkkinä koko EU:lle.

Suomen EU:n puheenjohtajakauden lopullinen agenda valmistuu heinäkuun kynnyksellä, mutta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät painopisteet ovat tietysti jo nyt nähtävissä.

Kriisinhallinnan avainasia on sotilaallisen ja siviilitoiminnan yhteensovittaminen EU:ssa ja yleisemminkin. Kansainvälisten kriisinhallintavalmiuksien parantaminen edellyttää oikeanlaisten voimavarojen pitkäjänteistä kehittämistä, sisäisten päätöksentekomekanismien virtaviivaistamista sekä EU:n ja NATOn keskinäistä yhteistyötä.

Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä ovat kriisinhallintaoperaatiot, nopean toiminnan kyvyn kehittäminen, voimavaratyö ja siviili-sotilaskoordinaation kehittäminen. Olen tyytyväinen, jos Suomi voisi kirjata oman puheenjohtajakautensa tulosten joukkoon jotain myönteistä myös EU-NATO -suhteen sujuvoittamisesta.

Puolustusmateriaaliasioiden painoarvo on jo kasvanut ja kasvaa entisestään tulevaisuuden puolustusta rakennettaessa. Tähän vaikuttavat muun muassa huima teknologinen kehitys ja yleinen hintatason nousu. Materiaalin hankkiminen ja sen elinkaaren hallinta on päivä päivältä kalliimpaa ja sen myötä vaikeammin hallittavissa. Tässä kentässä Suomi ei pärjää yksin. Suomen onkin oltava aktiivinen EU:ssa ja EDA:ssa, mutta kahdenvälistä välistä yhteistyötä ei tässäkään voi unohtaa. Yhteistyön ja yhteensopivuuden avulla voimme varmistua siitä, että meillä on tulevaisuudessakin oikeat työkalut maan puolustamiseen.

Kansallinen kulma

Puheenjohtajakauden painopisteet ovat kansallisestakin näkökulmasta tärkeitä. Olemme etujoukon mukana muodostamassa EU:n monikansallisia taisteluosastoja ensimmäisten

valmiusvuorojemme osuessa vuosille 2007 ja 2008. Todettakoon tässäkin, että myös taisteluosastoihin valittavista 60 % on reserviläisiä ja 40 % kantahenkilökuntaa. Tämäkin kertoo kriisinhallinnan jatkuvuudesta.

Se, että suomalainen osaaminen on noteerattu taisteluosastojenkin muodostamisen yhteydessä korkealle, perustuu osaksi rauhanturvaamisperinteeseemme. Se nojautuu myös siihen määrätietoiseen yhteistoimintakyvyn kehittämistyöhön, jota olemme 1990-luvun puolivälistä lähtien tehneet NATO:n rauhankumppanuusohjelman puitteissa.

Puolustusministeriön edustajat hyväksyvät tänään 6.3. Brysselissä Suomelle yhteensä 65 kumppanuustavoitetta, joita voi verrata keskiverron yläpuolella olevan NATO:n jäsenmaan joukkotavoitteisiin määrällisesti ja laadullisesti. Kumppanuustavoitteet palvelevat puolustusvoimien ydintehtävää, eli oman maan puolustamisen päämäärää samalla kun ne parantavat edellytyksiämme osallistua jatkossakin YK:n, NATO:n ja EU:n sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Suomen puolustusministeriön ja puolustusvoimien kansainvälinen toiminta tukee suoraan ja välillisesti turvallisuustavoitteitamme: vakautta Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella, EU:n kehittymistä pystyväksi, siviili- ja sotilaallisia keinoja yhdessä käyttäväksi kriisinhallintaorganisaatioksi, EU:n ja Naton yhteistoiminnan parantamista, käytännön yhteistyömme jatkamista Naton kanssa, ja myös kahdenvälisten suhteiden hoitoa, eritoten kaikkien naapureiden, Yhdysvaltojen ja Venäjän sekä EU:n suurten jäsenmaiden kanssa. Turvallisuutemme on enemmän ja enemmän yhteistyössä.

Kaiken kansainvälisen yhteistoiminnan ehtona on se, että oma kansallinen puolustusratkaisu kaikkineen on uskottava. Marssijärjestys on selvä: ensin tulevat kansalliset puolustustarpeemme ja sitten muut tärkeät tavoitteet. Toisaalta on niin, että jotta voi olla uskottava kansainvälisesti, on puolustaminen ensin hallittava kansallisesti. Kansainvälinen yhteistoiminta ei korvaa kansallista puolustusta. Suomen sotilaallista puolustusta ei pidä jättää ulkopuolisten hyvän tahdon varaan. Se on eri asia, että jatkossakin on pohdittava kirkkain aivoin, riittääkö nykyjärjestely meille vai tarvitaanko muutoksia.

Selontekomenettelystä turvallisuus-, ulko- ja puolustuspolitiikan linjausten välineenä käydään julkista keskustelua nyt juuri oikeaan aikaan. Vielä nykyisen hallituskauden puitteissa on viisasta päättää, mille ruvetaan uuden selonteon osalta. Kannatan valtionvarainministeri Heinäluoman taannoista ehdotusta asettaa parlamentaarinen ryhmä pohtimaan uuden selonteon ydinratkaisuja jo tässä vaiheessa. Tällaisesta toimintatavasta saimme myönteisiä kokemuksia vuoden 2004 selonteon valmistelun yhteydessä. Eduskuntapuolueiden yhteinen pohdinta mahdollistaa parhaiten laajan poliittisen yhteisymmärryksen ja myös puolustuspolitiikan pitkäjänteisyyden. Valtakunnan sotilaallisen puolustuksen perusteista tulee päättää pitävästi aina moniksi vuosiksi eteenpäin. Tempoilua on vältettävä.

Hyvät kurssilaiset,

Toivotan teille antoisia kurssipäiviä. Käyttäkää hyväksenne maamme eturivin eksperttien asiantuntemusta ja rikastuttakaa keskustelua omalla asiantuntemuksellanne ja tiukoilla kysymyksillä. Näin annatte oman panoksenne Suomen maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden kehittämiseen. Toivotan omalta osaltani teille kaikille antoisia kurssipäiviä ja hyvää alkavaa kevättä!

Palaa otsikoihin