Puolustusministeri Rukajärven suunnan veteraani- ja perinnepäivillä

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen piti juhlapuheen Iisalmessa järjestetyillä 14. Divisioonan Rukajärven suunnan veteraani- ja perinnepäivillä

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, herra sotilasläänin komentaja, arvoisat perinneyhdistyksen jäsenet naiset ja miehet;

Kuluneen parin vuoden aikana olemme useaan otteeseen olleet tilaisuudessa kunnioittaa viime sotiimme liittyneitä merkkipaaluja. Maaliskuussa 2005 vietettiin talvisodan päättymisen 65-vuotistilaisuuksia ja hieman yli vuosi sitten tuli kuluneeksi 60 vuotta sotatoimien päättymisestä maassamme.

Samalla elämän kiertokulun sanelema tosiasia on se, että veteraaniemme rivit vähenevät ja meillä nuoremmilla on yhä harvemmin tilaisuus osoittaa sotiemme sankareille suora kiitos heidän tekemistä uhrauksista isänmaamme itsenäisyyden eteen. Meillä on myös yhä harvemmin mahdollisuus saada ensikäden oppia siitä, millaista rohkeutta ja epäitsekkyyttä on vaadittu ja mitä aito yhteisvastuullisuus ja velvollisuudentunne on ollut tilanteessa, jossa maamme itsenäisyys on uhattuna.

Täällä Iisalmessa tänä vuonna järjestettävät 14. Divisioonan Rukajärven suunnan veteraani- ja perinnepäivät edustavat nykypäivän maanpuolustusjuhlaa parhaimmillaan. Ylä-Savossa on näinä päivinä järjestetty laaja kirjo erilaisia veteraanitapaamisia. Veteraanien muistoa on kunnioitettu laskemalla seppele Sankarihaudalle. Pääjuhlaa ovat edeltäneet lähihistorian teemaviikot Ylä-Savon kouluissa kirjoituskilpailuineen ja veteraanien nimeä kantavine urheilutapahtumineen. Yhdessä on katsottu elokuvia ja vietetty vapaa-aikaa. Veteraanit ja nuoret – historia ja nykyaika- ovat kohdanneet arkipäivän tapahtumissa. Arvokasta tietoa sotiemme veteraanien saavutuksista on välittynyt nuorimmille sukupolville.

14. Divisioonan perinneyhdistyksen toimintalinja on edistyksellinen esimerkki meille kaikille perinteiden vaalimisesta ja niiden luontevasta siirtämisestä nuoremmille sukupolville. Perinneyhdistys järjestää yhdessä puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, eri järjestöjen ja koulujen kanssa säännöllisesti asevelitapahtumia, jotka ovat samalla maakunnallisia perinnetapahtumia. Pääkohderyhmänä ovat nuoret ja pääteemana "kaveria ei jätetä". Yhdistys kerää perinneaineistoa ja julkaisee Korven Kaiku –tiedotuslehteä. Perinneyhdistyksen vetovastuu on jo hyvissä ajoin siirretty nuoremmalle sukupolvelle. Vetovastuussa nyt olevat edustavat nykyaikaa ja läsnä ovat vielä opastamassa ne, jotka ovat kokeneet ja nähneet. Perinteet ja nykyaika on yhdistetty luontevalla tavalla.

Veteraanien meillä jättämä perintö, vapaa Isänmaa ja nykyaikainen hyvinvointivaltio, on nyt meidän nuorempien vaalittavana. Suurena haasteena onkin taata jatkuvuus. Siitä on täällä Iisalmessa kuluneen viikon aikana huolehdittu esimerkillisesti.

Hyvät kuulijat,

Suomen armeijan 14 Divisioona, Korpidivisioona, perustettiin vuonna 1941 Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun alueelta silloisessa Maaselän sotilasläänissä. Joukko erikoistui erämaasodankäyntiin legendaarisen johtajansa Mannerheim-ristin ritari, jääkärikenraalimajuri Erkki Raappanan johdolla. 14. Divisioona ei ollut minkään armeijakunnan alainen, kuten kaikki muut silloisen armeijamme divisioonat, vaan se sai käskynsä suoraan Mannerheimin päämajasta.

Suoraan ylipäällikön alaisuudessa Divisioona toteutti tinkimättömästi ja määrätietoisesti sodassa sille annetut tehtävät. Oltiin yhdessä isänmaan asialla. Jatkosodan alkuvaiheessa divisioona hankki Rukajärven suunnalla nopeasti sille käsketyt asemat ja piti ne sitkeästi vetäytyen vasta välirauhan ehtojen mukaisesti syyskuun lopulla 1944. Rajallisia henkilö- ja materiaalivoimavaroja tuettiin tarvittaessa aivan erityisellä luovuudella.

14. Divisioonan toimista ja saavutuksista on olemassa lukemattomia sanakaritarinoita. Divisioonan riveissä taisteli myös osasto Kekkonen, jota johti rajakapteeni Jussi Kekkonen presidenttimme Urho Kekkosen 10 vuotta nuorempi veli. Osasto Kekkosen miehet olivat pääasiassa kuhmolaisia, ennestään tuttuja Kekkosen kanssa ja tuttuja myös keskenään. Onni Palaste kuvailee kirjassaan Raappanan miehet osaston johtajaa seuraavasti: ”Julkisuudessa hän osasi käyttäytyä arvokkaasti, olla kansan parissa osa kansaa ja erityisesti tukkijätkien parissa jätkä toisten joukossa.” Palasteen kirjassa kanssaveteraanit kertoivat Jussi Kekkosessa ”olevan paljon veljensä Urhon ominaisuuksia. Hänellä oli itsevarmuutta, mutta myös itsepäisyyttä, vaikka näitä ominaisuuksia ei kovin laajalti tunnettu.”

Hyvä juhlaväki,

Veteraanien meillä jättämää perintöä vaalitaan tässä ajassa. Marssijärjestys Suomen puolustuspolitiikassa ja puolustusvoimissa on kirkas: ensin tulee kansallinen puolustus ja sen jälkeen muut tärkeät tehtävät, kuten virka-apu turvallisuusviranomaisille ja kansainväliset tehtävät. Muistakaamme aina, että me suomalaiset puolustamme maatamme ensisijaisesti itse riippumatta siitä, olemmeko sotilaallisesti liittoutumattomia kuten nyt tai sotilaallisesti liittoutuneita, joka mahdollisuus Suomella on. Maamme sotilaallista puolustusta ei voi eikä saa jättää ulkopuolisten hyvän tahdon varaan. Puolustuksemme ydin on aina suomalainen.

Niin ikään historia opettaa meitä ottamaan huomioon, että pysyvältä näyttävä rauhantila voi särkyä yllätyksellisten ja nopeiden käänteiden seurauksena. Ei pidä tuudittautua sellaiseen toiveajatteluun, että kriisit tai sodat olisivat jättäneet eurooppalaiset ja Suomen rauhaan. Meidän tulee toimia päättäväisesti ulkopolitiikan keinoilla ja yhteistyössä muiden kanssa vakaan rauhan puolesta, mutta samalla on otettava huomioon sekin, että myös pahin mahdollinen voi toteutua. Sen vuoksi, suomalaisten turvallisuuden takia, meidän tulee huolehtia herkeämättä puolustusvoimiemme uskottavasta suorituskyvystä. Näin on toimittukin.

Suomalaisten maanpuolustustahto on poikkeuksellisen korkealla. Neljä viidestä suomalaisesta on valmis puolustamaan isänmaata asekädessä tietämättä lopputulosta. Itsenäisyys ja maanpuolustustahto on vankkaa kaikissa väestö- ja ikäryhmissä. Maanpuolustushenkemme on eleetöntä ja jopa harrasta, mutta tinkimätöntä, tarpeen tullen teräksistä. Historian kova koulu on meidät tähän opettanut. Emme uhoa, vaan toimimme isänmaan puolesta, jos tai kun pilliin puhalletaan.

Yleinen asevelvollisuus on vankkumattoman maanpuolustustahdon lisäksi suomalaisen puolustuksen kulmakivi. Yleinen asevelvollisuus muodostuu ajanmukaisesta varusmiespalveluksesta ja säännöllisesti tietoja ja taitoja ylläpitävästä reserviläisjärjestelmästä. Tämä kokoaa tasa-arvoisesti yhteen maamme nuorison ja kouluttaa heistä isänmaalle maanpuolustustahtoisia ja –taitoisia reserviläisiä. Kansanarmeija – ajatuksen kautta puolustusvoimat saa käyttöönsä yhteiskunnan parasta osaamista. Se on meidän ”salainen aseemme”. Tätä tukee myös vapaaehtoinen maanpuolustustyö, joka on Suomessa laajaa ja jota myös valtiovalta järjestelmällisesti tukee. Puolustusvoimien toiminta kaikkineen ankkuroituu kansaan nimenomaan yleisen asevelvollisuuden ansiosta.

Hyvät kuulijat,

Kenraalimajuri Raappana kuvaili kirjan Korpisoturit kertovat avaussanoissa joukkojaan ja myös laajemmin Suomen armeijaa rintamalla vuonna 1941 seuraavasti: ”Tämä…on…erinomainen todistus siitä korkeasta henkisestä tasosta, jolla taistelevan armeijamme tavallinen rivimiehistö on ja joka huomattavasti ylittää maapallon taistelevain armeijain vastaavan henkisen keskitason samoin kuin suomalainen soturikunto ylittää sen keskitason, mitä maailman muut soturikansat tässä suhteessa pystyvät esittämään. Mutta niinpä korkein sotilaallinen kunto onkin mahdollinen vain silloin, kun koko kansan henkinen ja siveellinen kunto ja ryhti on mahdollisimman korkealle kehittynyt. Tässä henkisessä etevämmyydessä…on kansamme itsenäisyyden vahva tuki ja sen onnellisemman tulevaisuuden ehkä varmin lupaus.”

Tällaisia olivat suomalaiset sotilaat sodassa. Olen vakuuttunut siitä, että samoja perusominaisuuksia omaavista sotilaista ja reserviläisistä muodostuu Suomen tämän päivän puolustusvoimien perusta. Raappanan peräänkuuluttamasta siveellisestä kunnosta ja ryhdistä pidetään huolta. Jatkuvuudesta on kysymys.

Kiitän valtioneuvoston ja puolustushallinnon puolesta kaikkia paikalla olevia sekä muita sotiemme veteraaneja. Tekemänne työ ja saavutuksenne nauttivat kaikkien suomalaisten pysyvää arvostusta.

Kiitän myös 14. Divisioonan perinneyhdistyksen hallitusta ja sen jäseniä arvokaan perinnetyön tekemisestä. Perinneyhdistys vaalii nykyaikaisella tavalla tammenlehväsukupolven arvokkaita perinteitä. Yhdistyksen toiminta olkoon esimerkkinä myös muille maamme perinneyhdistyksille. Tällä tavalla voimme taata jatkuvuuden. Tällä tavoin muistamme, mikä Suomi on ja mitä uhrauksia sen eteen on vuosien saatossa oltu valmiita tekemään.

Toivotan kaikille läsnäolijoille hyvää alkanutta syksyä.

Palaa otsikoihin