Puolustusministeri reserviupseeriliiton 75-vuotisjuhlassa

Puolustusministeri Seppo Kääriäisen juhlapuhe reserviupseeriliiton 75-vuotisjuhlassa, Reserviupseerikoulu, Hamina

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, Reserviupseeriliiton herra puheenjohtaja, hyvät juhlivan reserviupseeriliiton jäsenet, hyvä juhlaväki, mina damer och herrar, ladies and gentlemen, hyvät naiset ja miehet;

On kunnia-asia saada pitää juhlapuhe Reserviupseeriliiton 75-vuotisjuhlassa täällä Haminassa. Juhlan pitopaikan valinta lienee ollut suorastaan luonnollinen; onhan Reserviupseerikoulu kouluttanut reservimme johtajia jo 86 vuoden ajan. RUK on tehnyt hyvää jälkeä ja sen toiminta nauttii laajaa arvostusta. Päivän ja illan juhlallisuutta lisää myös se, että myöhemmin meillä on mahdollisuus osallistua Tattoomarssiyönäytökseen. Käsillä on tärkeä maanpuolustustapahtuma.

Kansainvälinen toiminta hallitsee nyt agendaa

Kansainvälinen aktiivisuus leimaa kuluvana vuonna poikkeuksellisen näyttävästi puolustusministeriön ja puolustusvoimien aktiivisuus. Se tukee suoraan ja välillisesti turvallisuustavoitteitamme: vakautta lähialueella ja yhteistyösuhteidemme vahvistamista Euroopassa ja valtameren yli. Turvallisuutemme on enemmän ja enemmän yhteistyössä.

Kun Suomi oli v. 1999 edellisen kerran EU-puheenjohtaja, EU oli varsin erilainen organisaatio, ja esimerkiksi sen puolustusulottuvuus oli vähäinen, vasta iduillaan. Puolustus- ja kriisinhallintayhteistyö on edennyt kaikkia odotuksia nopeammin. Sitä ei ole perustuslakikiista hidastanut. Puolustus- ja kriisinhallintayhteistyö voidaankin nähdä EU:n sisäisenä moottorina.

Puolustusministeriö ja puolustusvoimat, kuten kaikki muutkin, työskentelevät tiiviisti EU-puheenjohtajuuskauden haasteiden parissa. Keskeisimpänä tavoitteena meillä on – pelkistetysti - EU:n kriisinhallintakyvyn kehittäminen. Näiden valmiuksien parantaminen edellyttää oikeanlaisten voimavarojen pitkäjänteistä kehittämistä, sisäisen päätöksenteon virtaviivaistamista sekä EU:n ja NATOn paranevaa yhteistyötä. Tavoitteena on kyvykäs ja uskottava EU kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Sellainen Unioni on Suomen etujen mukainen.

Jo mennyt heinäkuu osoitti sen, että huolellisesti valmistellut ennakkosuunnitelmat eivät sellaisenaan toteudu. Lähi-idän dramaattisten tapahtumien seurauksena Suomen EU-puheenjohtajuuskauden agenda sai odottamattoman suunnan. Puheenjohtaja Suomen rooli on kriisin ratkaisupyrkimyksissä näkyvä ja on sitä oletettavasti myös jatkossa. Suomi on ottanut pitävällä otteella haltuun uuden tilanteen heti alusta lähtien.

Meidän tulee olla realisteja niin Lähi-idän kriisin sovitteluedellytysten kuin oman EU-puheenjohtajuuskauden odotusten suhteen. Tällaiset ongelmat ja kriisit ratkaistaan ensisijaisesti valtioiden, kansainvälisten organisaatioiden ja henkilöiden välisellä yhteistyöllä, ei yksittäisen maan ylisuoriutumisella. Sama pätee EU:ssakin. Merkittäviä saavutuksia ei saada aikaan vain yhden maan johdolla kuuden kuukauden sykleillä, vaan yli puheenjohtajuuskausien jatkuvalla tiiviillä yhteistyöllä.

50 vuotta rauhanturvaamista

Perusta tämän päivän suomalaiselle rauhanturvaosallistumiselle on luotu pitkäjänteisellä työllä ja saatuja kokemuksia hyödyntäen. Ansio hyvästä rauhanturvaamissaldosta kuuluu vapaaehtoisina kansainvälisiin tehtäviin hakeutuneille suomalaisille. Reserviläisten ja varsinkin reservin johtajien merkitys on ratkaiseva.  Suomalaiset rauhanturvaajat ovat ammattitaitoisia, hyvin koulutettuja, asianmukaisesti varustettuja ja tervejärkisiä naisia ja miehiä. Suomalaisten tapa toimia herättää luottamusta: olemme puolueettomia ja pidämme sanamme. Aina nämäkään eivät auta, mutta riskit pienenevät taidolla ja maltilla toimittaessa.

Suomen rauhanturvaamistoiminta tulee nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä on Siinain operaation alkaminen vuonna -56 ja toisessa päässä EU:n taisteluosastot, joissa olemme etujoukon mukana ensimmäisten valmiusvuorojemme osuessa vuosille 2007 ja 2008. Olemme kehittäneet kansainvälistä kriisinhallintaosallistumistamme ajan vaatimusten mukaisesti viiden vuosikymmenen ajan. Näin myös jatkossa. Todettakoon tässäkin, että myös taisteluosastoihin valittavista 60 % on reserviläisiä ja 40 % kantahenkilökuntaa. Tämäkin todistaa kriisinhallinnan jatkuvuudesta.

Presidentti Urho Kekkonen, joka päätti ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien lähettämisestä v. 1956, esitti joulutervehdyksessään rauhanturvaajille vuonna 1975 arvostuksensa seuraavasti: ” Te, rauhanturvaajat olette lähettiläitä rauhan asiassa ja sen mukana vastuu tehtävien täyttämisestä on huomattava. Olen voinut todeta, että olette tämän vastuun kiitettävällä tavalla kantaneet, sillä paljon kiitosta ja arvostusta on suorituksistanne kantautunut tänne kotimaahan. Olen varma siitä, että tämä ei ole jäänyt huomaamatta maamme rajojen ulkopuolella.” Sinivalkoinen rauhanturvatoiminta on tuon joulutervehdyksen jälkeen vahvistanut presidenttimme arvion.

Rauhanturvaamisen riskit

Rauhanturvaajan taival on ollut alusta lähtien vaarallinen. Onkin tärkeää, että päättäjät, kansalaiset ja operaatioihin hakeutuvat naiset ja miehet tiedostavat myös omakohtaisesti kriisinhallintaan kentällä sisältyvät riskit. Vaaroja ei pidä liioitella eikä vähätellä, ne vain kuuluvat kriisinhallintaan.

Suezilta alkanut rauhanturvatoimintamme on vaatinut 46 uhria. Kaksi heistä on kuollut taistelutilanteissa. Operaatioissa menehtyneet suomalaiset rauhanturvaajat ovat antaneet korkeimman uhrinsa kansainväliseen kriisinhallintaan. He ansaitsevat pysyvän kunnioituksemme.

Lähi-idän sota on taas osoittanut rauhanturvaamisen vaarallisuuden. Sotatapahtumat ovat koskettaneet hyvin läheisesti myös meitä suomalaisia, kun YK:n tarkkailijatehtävissä toiminut kaarinalainen kapteeniluutnantti Jarno Mäkinen menehtyi israelilaisten iskussa noin kaksi viikkoa sitten. Sivulliset kärsivät pahiten. Se on sodan laki läpi historian. Traagista on, että henkensä menettävät ne, jotka ovat lähteneet vapaasta tahdostaan turvaamaan rauhaa yhteisen edun nimissä.

Jokainen kuolemantapaus on sataprosenttinen menetys, ja jokainen uhri on liikaa. Omaisista tämä tuntuu kestämättömältä ja ehkä ylivoimaiselta maailman romahtaessa ympärillä. Nämä tapaukset täytyy ottaa myös yhteisesti vakavalla tavalla. Jokainen kuolemantapaus tulee tutkia perinpohjaisesti. Myös viimeisimmän Israelin iskun seurauksena tullut kuolemantapaus on saatava selvitetyksi rehellisesti. Sen vastauksen pystyy antamaan vain Israel.

Tietoisuus riskeistä ei ole estänyt suomalaisia kantamasta vastuutaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden hyväksi. Tätä suhtautumista kuvaavat kapteeniluutnantti Mäkisen kadettiveljen (kapteeni Jarno Limnellin) sanat Jerusalemissa viime viikonloppuna järjestetyssä muistotilaisuudessa: ”Suomalaiset sotilastarkkailijat jatkavat, surusta huolimatta, tehtävänsä täyttämistä Lähi-idässä. Uskomme syntyvään rauhantilaan ja osaltamme pyrimme siihen vaikuttamaan toimimalla puolueettomina YK:n silminä ja korvina osapuolten välillä. Helppoa se ei aina ole, mutta velvollisuudentunteemme on vahva”.

Näinä viikkoina Suomen valtionjohto joutuu pohtimaan Suomen osallistumista todennäköisesti aloitettavaan monikansalliseen rauhanturvaoperaatioon Libanonissa. Se päätös tehdään siinä mielessä puhtaalta pöydältä, että automaattisia velvollisuuksia tuohon tai tähän suuntaan ei ole. Päätös tehdään vakavalla harkinnalla ja vastuullisuudella. Siinä punninnassa suomalaisten turvallisuus mahdollisessa operaatiossa otetaan huomioon painavalla tavalla.

Finland has 50 years of international peace keeping experience. The basis for the Finnish peace keeping know-how has been created through the years by making good use of the experiences from different operations. The main credit of this success story belongs to the Finns that serve voluntarily in these operations. The role of reservists and especially of the leaders in the reserve is crucial. Awareness of different risks has never kept the Finnish peacekeepers from doing their part for international peace and security. Through the years professionalism and reliability have been characteristic for the Finnish peace keeper. The value of these characteristics is especially high in difficult situations. The Finns that have lost their lives in operations deserve our permanent respect.

Kansallinen puolustus aina ensin

Palaan ehdottomaan perusasiaan. Kaiken kansainvälisen yhteistoiminnan ehtona on se, että oma kansallinen puolustusratkaisu kaikkineen on uskottava. Marssijärjestys on selvä: ensin tulevat kansalliset puolustustarpeemme ja sitten muut tärkeät tavoitteet. Toisaalta on niin, että jotta voi olla uskottava kansainvälisesti, on puolustaminen ensin hallittava kansallisesti. Kansainvälinen yhteistoiminta ei korvaa kansallista puolustusta. On muistettava, että me suomalaiset puolustamme maatamme ensisijaisesti itse riippumatta siitä, olemmeko sotilaallisesti liittoutumattomia, kuten nyt, tai sotilaallisesti liittoutuneita. Suomen sotilaallista puolustusta ei voi jättää pelkästään ulkopuolisten hyvän tahdon varaan. Suomen puolustuksen ydin on aina suomalainen.

Se on eri asia, että jatkossakin on pohdittava kirkkain aivoin, riittääkö nykyjärjestely meille vai tarvitaanko muutoksia. Maanpuolustuksemme tulevaisuuden näkymät ovat haastavat. Olen vakuuttunut, että meillä suomalaisilla on halua, kykyä ja järkeä huolehtia puolustuksestamme nykyaikaisella tavalla ja riittävin voimavaroin myös tulevaisuudessa. Tätä halua mitataan uudestaan, kun seuraavan eduskunnan ja valtioneuvoston piirissä aloitetaan valmistautuminen vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laadintaan. Valtakunnan sotilaallisen puolustuksen perusteista tulee päättää pitävästi aina moniksi vuosiksi eteenpäin. Tempoilua on vältettävä.

Hyvän järjestelmämme kulmakivi on uskottava yleinen asevelvollisuusjärjestelmä. Yleensä tämä mielletään vain varusmiespalvelusajaksi. Yleinen asevelvollisuus muodostuu sekä varusmiespalveluksesta että sitä seuraavasta reserviläisjärjestelmästä. Se kokoaa tasa-arvoisesti yhteen maamme nuorison ja kouluttaa heistä isänmaalle maanpuolustustahtoisia ja –taitoisia reserviläisiä. Reserviläisiin perustuvan järjestelmän kautta puolustusvoimat saa käyttöönsä yhteiskunnan parasta osaamista. Se on Suomen ikioma, yhteinen ”salainen ase”. Puolustusvoimat on kaikkia kansalaisia varten ja asia koetaan kaikkien mielissä myös näin.

Reservofficersförbundet, som grundades år 1931, har deltagit i upprätthållandet av Finlands försvarsberedskap under 75 års tid. Förbundets inverkan på landets försvarsvilja är obestridligt. Förbundet har lyckats förena positiv samvaro med utvecklande av ledarkunskaper och samtidigt också lyckats upprätthålla annat militärt kunnande. Vid behov har statsmakten alltid kunnat lita på detta kunnande. Under fredstid har också vårt civila samhälle nytta av detta kunnande. Reservofficersförbundet är ett förbund av kunniga ledare.

Osaavien johtajien liitto

Maanpuolustustyö ja vapaaehtoisuus ovat perinteisesti olleet erottamaton osa maamme puolustusta. Turvallisuutta tukeva vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa kansalaistoimintaa ja kansalaisyhteiskunnan kokonaisturvallisuuden säilyttämistä. Vuonna 1931 perustettu Reserviupseeriliitto on 75 vuoden ajan ollut ylläpitämässä Suomen puolustusvalmiutta. Liiton toiminnan vaikutus maanpuolustustahtoon on kiistaton. Liitto on onnistunut toiminnassaan yhdistämään maanpuolustustahtoisten suomalaisten myönteisen yhdessäolon ja johtamistaidon kehittämisen, mutta myös muiden sotilaallisten tietojen ja taitojen ylläpidon.

Sodissa valtiovallallamme oli mahdollisuus tukeutua osaavaan reservin tietoihin ja taitoihin. Suomalaisia reservinupseereja menehtyi talvisodan ja jatkosodan taisteluissa noin 5000. Heidän esimerkillinen johtamisote oli yksi menestyksemme avaintekijöitä. Myös tänä päivänä on tuo luottamus ja arvostus korkealla. Reserviupseeriliitto on osaavien johtajien liitto.

Onnittelen Reserviupseeriliittoa sen 75-vuotisjuhlavuotena. Lausun liitolle valtioneuvoston kiitoksen isänmaan hyväksi tehdystä pyyteettömästä työstä. Samalla toivotan liitolle ja sen jäsenistölle menestystä tulevissa maanpuolustushaasteissa sekä hyvää vointia.

Palaa otsikoihin