Puheet 2006
Puolustusministeri Pohjois-Savon sotaveteraanipiirin 40-vuotisjuhlassa
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen piti 26.8.2006 juhlapuheen Pohjois-Savon sotaveteraanipiirin 40-vuotisjuhlassa Kuopiossa
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa juhlaväki, naiset ja herrat!
Lausun parhaimmat onnitteluni siitä työstä, jota Pohjois-Savon sotaveteraanipiiri on tehnyt 40 vuotta jatkuneen toimintansa aikana. Sotiemme veteraaneilla oli ratkaiseva merkitys siitä, että saamme tänä päivänä elää vapaassa ja kansanvaltaisessa isänmaassa. Sotiemme veteraaneille - naisille ja miehille - kuuluu kiitos myös siitä, että voimme elää tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jonka perustuksen he työllään metsissä, tehtaissa, pelloilla, kouluissa ja kodeissa valoivat. Teidän ansiostanne voimme tänään nauttia olosuhteista, joista todella monet aikamme maailmassa voivat vain unelmoida, eivätkä ehkä koskaan saavuta tällaista rauhaa, vaurautta, turvallisuutta ja vakautta.
Sotaveteraanit ovat olleet vain aktiivisia suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia. He ovat lisäksi huolehtineet esimerkillisellä tavalla toisistaan perinteeksi muodostuneen iskulauseen kaveria ei jätetä mukaisesti. Veteraanien rivit ovat vuosien saatossa harventuneet, mutta tämä periaate on voimassa. Meidän nuorempien on omalta osaltamme huolehdittava veteraaneista ja heidän meille jättämästään perinnöstä. Olen ilolla pannut merkille, että myös tämän päivän nuoret ovat ymmärtäneet veteraanien työn merkityksen ja ovat valmiit jatkamaan heidän viitoittamallaan tiellä. Perintöä vaalitaan parhaiten pitämällä hyvä huoli Suomen itsenäisyydestä ja turvallisuudesta tänään ja huomenna.
Hallitukset nykyinen ja edelliset ovat poliittiseen väriin katsomatta parantaneet sotiemme veteraanien asemaa. Vastikään hyväksyttiin ns. veteraanipaketti, arvoltaan 20 miljoonaa euroa. Tämän viikon budjettiriihessä keskiviikkona hallitus jatkoi tätä linja. Lisäämällä määrärahoja rintamaveteraaanien kuntoutustoimintaa ja sotainvalidien laitosten kustannuksiin sekä sotainvalidien puolisoiden kuntoutukseen. Lisäksi 20% haitta-asteen omaaville sotainvalideille möyntteään oikeus valtion korvaus jaksottaiseen laitoshuoltoon. Tätä en sano kehumismielessä. Siihen ei ole syytä. Paljon on korjattavaa. Veteraanien elinolojen kohentamista on jatkettava yhteisenä kansallisena asiana. Totean myös sen, että hallitus päätti jatkaa Tammenlehvän perinneliiton toiminnan rahallista tukemista myös vuonna 2007. Sivumennen sanoen tukea suunnataan myös Itsenäisen Suomen 90-vuotisjuhlavuoden järjestämiseen ja merkkivuoden 1809 valmisteluja. Etenkin tärkeitä perinteitä on syytä vaalia. Ne pitävät yllä kansallista minuutta ja auttavat meitä hallitsemaan menneisyyttämme.
Suomalaisilla on kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea maanpuolustustahto. Myös uudet sukupolvet ovat valmiit puolustamaan isänmaata pyyteettömästi, samaan tapaan kuin te veteraanit yli 60 vuotta sitten. Korkea maanpuolus-tustahtomme selittyy sillä, että suomalaiset kiinnittyvät monin tavoin maanpuolustustyöhön. Historian kova koulu on tehnyt meistä itsenäisyystahtoisia. Tiedämme, mitä on olla osa suurvaltaa ja mitä on itsenäisyys. Sukupolvi toisensa jälkeen saa yleisen asevelvollisuuden kautta mahdollisuuden osallistua tasavertaiselta pohjalta maamme vapauden puolustamiseen. Siksi tulemme myös tulevina vuosikymmeninä perustamaan kansallisen puolustuksemme yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen, vaikka monet valtiot ovat siitä jo luopuneet tai luopumassa.
Puolustusvoimia ja kansallista puolustustamme on kehitettävä tässä ajassa ottaen huomioon ne suuret muutokset, joita ympärillämme koko ajan tapahtuu. Kylmän sodan jälkeen maahamme kohdistuvat uhkat ovat muuttuneet. Perinteisen valtioiden välisten sotien rinnalle ja tilalle ovat kohonneet sellaiset ilmiöt kuin terrorismi, kansallisiin tietojärjestelmiin kohdistuvat iskut, kemialliset ja biologiset aseet, erilaiset kulkutaudit sekä ympäristökatastrofit. Kansallista puolustusta ei voi rakentaa niin että varauduttaisiin vain tiettyihin uhkiin. Vaikka välitön sodan uhka on tänään pienempi kuin aikaisemmin, ei kansallista puolustusta voida rakentaa leikkaamalla sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Historia opettaa pitämään varansa. Tulevaisuus on aina yllätyksellinen. On varauduttava ikäviin yllätyksiin, myös pahimpaan mahdolliseen. Tottakai toimimme viisaalla ulkopolitiikalla ja yhteistyössä muiden kanssa tavoitteena vakaa rauha ja turvallisuus.
Suomen puolustusvoimilla on kolme päätehtävää. Niistä maamme sotilaallinen puolustaminen on ylivoimaisesti tärkein. Siksi valtaosa voimavaroista käytetäänkin siihen. Toinen tärkeä tehtävä on kokonaismaanpuolustuksen koordinointi ja tähän liittyen osallistuminen muiden turvallisuusviranomaisten tukemiseen kriisi- ja poikkeusoloissa virka-apua antamalla. Tähän toimintaan liittyvää yhteistoimintaa käsitellään erityisesti valtioneuvoston vuonna 2003 hyväksymässä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa, jonka päivitys on valmistumassa lähiviikkojen aikana.
Puolustusvoimien kolmas tehtävä on osallistuminen kansainväliseen kriisinhallinta- ja rauhanturvayhteistyöhön. Kuluva vuosi on suomalaisen rauhanturvaamistoiminnan juhlavuosi. Joulukuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset lähtivät YK:n johtamaan rauhanturvaoperaatioon Suezilla Egyptissä. Se oli Urho Kekkosen päätös. Tuon jälkeen olemme osallistuneet kymmeniin operaatioihin eri puolilla maailmaa. Tänäkin päivänä meillä on rauhanturvaajia kolmessa operaatiossa; Kosovossa, Bosniassa ja Afganistanissa. Osallistumisella toteutamme osaltamme kansainvälistä yhteisvastuuta, mutta samalla saamme operaatioista arvokasta kokemusta oman puolustuksemme ajantasaistamiseen.
Puolustusministeriö ja -voimat on yhdessä sovitun mukaisesti käynnistänyt valmistelut Etelä-Libanonissa toteutettavan UNIFIL operaatioon osallistumiseksi. Monet operaatioon liittyvät seikat ovat avoimia. Nyt koottava operaatio on poikkeuksellisen vaativa.
Suomi on perinteisesti ollut valmis kantamaan oman kansainvälisen vastuunsa, sen ovat kuluneet 50 vuotta osoittaneet. Myös toiminnasta Etelä-Libanonissa meillä on runsaasti kokemusta. Nyt käynnistymässä olevassa operaatiossa on vakavasti otettavia suuria riskejä. Ne on tiedostettava etukäteen ja otettava huomioon mahdollista lähtöpäätöstä harkittaessa. Valtion johto ottaa päätöksissään huomioon vastuun niin Suomea kuin YK:ta kohtaan. Käytännössä lähtö Libanoniin edellyttää täällä Suomessa yhteisymmärrystä. Presidentin, hallituksen ja eduskunnan vastuu on yhteinen.
Palaan perusasiaan. Suomalaisen puolustuksen kulmakivi on yleinen asevelvollisuus. Yleensä tämä mielletään vain varusmiespalvelusajaksi. Yleinen asevelvollisuus muodostuu kuitenkin sekä varusmiespalveluksesta että reserviläisjärjestelmästä. Tämä kokoaa tasa-arvoisesti yhteen maamme nuorison ja kouluttaa heistä isänmaalle maanpuolustustahtoisia ja taitoisia reserviläisiä. Kansanarmeija ajatuksen kautta puolustusvoimat saa käyttöönsä yhteiskunnan parasta osaamista. Se on meidän salainen aseemme. Tätä tukee myös vapaaehtoinen maanpuolustustyö, joka on Suomessa laajaa ja jota myös valtiovalta järjestelmällisesti tukee. Puolustusvoimien toiminta kaikkineen ankkuroituu kansaan nimenomaan yleisen asevelvollisuuden ansiosta.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit!
Suomi on saanut elää syvän rauhan oloissa jo yli kuuden vuosikymmenen ajan. Olemme voineet keskittää voimamme ja pyrkimyksemme rauhanomaiseen rakennustyöhön. Tähän työhön olemme saaneet erinomaisen lähtökohdan teiltä, jotka empimättä puolustitte maamme vapautta ja itsenäisyyttä talvi- ja jatkosotien rintamilla. Meidän nuorempien velvollisuus on jatkaa aloittamaanne työtä ja pitää Suomi myös tulevaisuudessa vapaana ja kansanvaltaisena maana, jossa kaikilla on oikeus ja mahdollisuus turvalliseen elämään.
Lausun vielä kerran onnitteluni Pohjois-Savon sotaveteraanipiirille sen neljä vuosikymmentä jatkuneen toiminnan johdosta ja toivotan teille kaikille turvallista tulevaisuutta.