Puheet 2006
Puolustusministeri piti juhlapuheen ammattikorkekoulussa
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen piti juhlapuheen Savonia ammattikorkekoulussa Kuopiossa
On mieluisa tehtävä pitää juhlapuhe Savonia- ammattikorkeakoulun juhlatilaisuudessa täällä Kuopiossa ja tuoda juhlaan valtioneuvoston tervehdys kiitosten ja onnittelujen kera. 120 vuotta tekniikan ja 110 vuotta terveysalan koulutusta on muistamisen arvoinen suuri saavutus.
Väitän, että Suomen kansallisen menestyksen taustalla on suurelta osin peruskoulu ja peruskoulu-uudistus. Se on taannut jokaisen suomalaisen lapsen ja nuoren mahdollisuudet saada kattavasti korkeatasoinen perusopetus. Köyhyys ja etäisyydet eivät ole ylittämätön este koulunkäynnille ja sen antamille mahdollisuuksille. Koulutuksen ja tutkimuksen jatkoportaat ammattikorkeakoulut mukaanluettuna perustuvat peruskoulun luomaan pohjaan. Ilman tätä Nokia ja moni muu menestys olisi jäänyt toteutumatta. Kansakunnan lahjakkuusreservit ovat näin tulleet yhteiseen käyttöön.
Myös tulevaisuudessa peruskoulu, siellä annettava opetus tietoineen ja taitoineen ratkaisee, miten Suomen ja suomalaisten käy. Tärkeää on, että kukaan ei putoa oppimisen kelkasta, vaan jokainen pääsee oppimisesta, yleissivistyksestä ja henkisestä kasvusta osalliseksi. Varattomuus ja välimatkat eivät saa olla este myöskään 2000-luvulla koulunkäynnille, mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiselle. Haasteena on vähentää sitä 4000 5000 nuoren joukkoa, joka ei jatka koulun penkillä peruskoulun jälkeen.
Ammattikorkeakoulujärjestelmä luotiin 1990-luvun alussa. Opetusministeriö aloitti ammattikorkeakoulukokeilun elokuussa vuonna 1991, jolloin opistoasteen oppilaitosten yhteistyönä käynnistettiin ensimmäiset väliaikaiset ammattikorkeakoulut. Päätös tehtiin tarpeeseen vahvistaa työelämälähtöistä koulutusta.
Ammattikorkeakoulut ovat suomalainen sovellutus vastaamaan työelämässä tapahtuviin nopeisiin muutoksiin. Niiden toiminnassa korostuvat aktiiviset ja toimivat yhteydet elinkeinoelämään, yritystoimintaan, yrittäjyyteen ja alueelliseen kehittämiseen. Ammattikorkeakouluilla onkin olennainen aluepoliittinen merkitys.
LINJAUS HALLITUSOHJELMAAN
Suomessa on opetusministeriön alaisuudessa 29 ammattikorkeakoulua ja ammattikorkea-koulututkintoon vievää koulutusta annetaan 80 paikkakunnalla.
Paraikaa keskustellaan ammattikorkeakouluverkon harventamisesta. Samanlainen ilmapiiri on yliopistojen yllä. Julkisuudessa on esitetty listoja lähivuosina lakkautettavista ammattikorkeakouluista ja niiden yksiköistä. Ammattikorkeakoulujen tulevaisuus jätettiin tietoisella poliittisella päätöksellä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain ulkopuolelle.
Viisainta olisi, että ammattikorkeakouluverkostoa koskeva linjapäätös tehdään seuraavissa hallitusneuvotteluissa. En pidä perusteltuna sitä, että opetusministeriö ottaisi valtuudet ammattikorkeakouluverkoston harventamiseen, etenkään kun hallitusohjelma ei sano tästä mitään. Ratkaisuja olisi hyvä tehdä alueellisen ajattelun pohjalta.
Se on selvää, että ikäluokkien pieneneminen tuo mukanaan paineita koulutuspaikkojen uudelleen arvioimiseen. Ammattikorkeakoulujen keskittäminen yksinomaan suuriin keskuksiin ei kuitenkaan ole perusteltua. On haettava yhteistyöhön ja erikoistuvaan työnjakoon perustuva kestävä malli niin, että pienemmilläkin yksiköillä on elinmahdollisuudet. Tämä linjaus tulee tehdä hyvän valmistelun jälkeen uuden hallituksen ohjelmaa sorvattaessa, ottaen huomioon koulutukselliset, taloudelliset ja aluepoliittisetkin näkökohdat.
Alueiden kehitys riippuu ratkaisevimmin osaamisverkostosta. Siihen tehtävillä muutoksilla on radikaali heijastusvaikutus Suomen tasapainoiseen kehitykseen ja myös kansalliseen ja kansainväliseen menestykseemme.
OSAAMISTAKUU
Työelämäosaaminen ja työelämäyhteydet muodostavat opettajan tehtävässä tärkeän osan. Työelämäosaaminen ei ole koulutuksesta irrallinen asia, vaan se liittyy tiiviisti oppilaitoksen pedagogiseen prosessiin. Opettajat ja oppilaitokset voivat toimia työpaikkojen rekrytointi-, konsultointi-, tuotekehittely- ja markkinointiapuna.
Esitän harkittavaksi, olisiko järkeä ammatillisen- ja korkeakoulutuksen käytäntöjä siten, että valmistuvasta opiskelijasta annetaan työpaikalle ns. osaamistakuu. Jos osaamisessa on puutteita, ne korjataan lisäkoulutuksella. Opiskelijan sijoittumisesta työelämään vastaisi myös opettaja ja koulutusta järjestävä oppilaitos. Tällä tavoin voitaisiin päästä eroon siitä tilanteesta, että osa oppilaitoksista valmistuneista siirtyy opettelemaan työnhakua työhallinnon eri projekteihin. Tämä saattaisi edellyttää myös opettajia palkitsevan järjestelmän kehittämistä. Opettajia ja oppilaitoksia tulee palkita työllistymisestä.
SAVONIA ON SUUNNANNÄYTTÄJÄ
Savonia on onnistuneella tavalla vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa korkeakoulumaailmassa. Se on löytänyt tehtävänsä ja profiilinsa korkeakoulukentässä. Sillä on alueellisesti ja myös valtakunnallisesti omaleimainen koulutustehtävä. Se on monessa suunnannäyttäjä. Ei tähän ole päästy itsestään. Se on edellyttänyt ammattikorkeakoululta itseltään ja sen ylläpitäjiltä tavoitteellisuutta, suunnitelmallista työtä ja sinnikästä yrittämistä. Ammattikorkeakouluopettajien ja henkilökunnan työpanos ja osaaminen on ollut tässä ratkaiseva. Tästä kaikesta osoitan heille suuret kiitokset.
Reino Panula Stora Enson Varkauden tehtaiden paikallisjohtaja totesi 11.9. Savonia-ammattikorkeakoulun avajaisissa Varkaudessa: Teoreettiset perustaidot ja tiedot ovat vastavalmistuneilla olemassa, mutta kritiikkiä teollisuudesta ja yrittäjiltä kuulee käytännön osaamisesta. Liekö tietotekniikan kehityksen ansiota, että käytännön oppiminen on konkretisoitunut. Valmiudet käytännön soveltamiseen ovat työelämässä ratkaisevia. Käytännön työ korkealla teoreettisella osaamisella varustettuna voisi olla kilpailukykyvaltti Suomen teollisuudelle. Panula tavoitti puheessaan olennaisen linjan ammattikorkeakouluissa annettavan koulutuksen sisällöstä ja sille asetettavista tulevaisuusodotuksista.
Savoniassa eletään tätä päivää ja katsotaan huomiseen. Pidän rohkaisevana Savonian ja Kuopion yliopiston konsortiomallissa toteutuvaa yhteistyötä, samoin kuin yhteyksien rakentamista elinkeinoelämään ja rohkeaa kansainvälistymistä. Toivon, että konsortiohankkeessa otetaan rohkeita askeleita, sillä ennakkoluuloton uudistusmieli niittää voittoja kilpailun kovetessa ja voimavaroja jaettaessa. Savonia ja Kuopio ovat oikealla tiellä.
Vahva, osaava yliopisto ja uutta hakeva ammattikorkeakoulu voivat oppia toisiltaan ja tukea toisiaan ennakkoluulottoman yhteistyön avulla. Rehtori Tolppi kiteytti yhteistyön kuvaavasti joku aika sitten Savon Sanomien aliossa: Yhteistyökuvioissa on tärkeää, että ammattikorkeakoulu säilyy ammattikorkeakouluna ja yliopisto yliopistona. Hankkeessa voidaan perusteellisesti puhua sillasta korkeakoulusta toiseen.
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN VETOVOIMA
Viimeaikoina on tullut esiin tietoja, että nuoret hakeutuvat peruskoulun jälkeen aikaisempaa laajemmin ammatilliseen koulutukseen lukiokoulutuksen sijasta. Onko todella näin, jää nähtäväksi. Toivon, että olisi. Yhteishaun tulokset Itä-Suomen läänissä viittaavat tähän suuntaan. Ammatilliseen koulutukseen hakijoita on 3.7 % enemmän kuin viime vuonna ja kasvu vuoteen 2004 verrattuna on 12 %. Lukioon hakijoita oli puolestaan 8 % vähemmän kuin viime vuonna.
Ammattikoulu ja lukio eivät ole toistensa vastakohtia, todettakoon se painokkaasti. Molempia tarvitaan, nuori voi sitä paitsi opiskella molemmissa. Niin nuoren näkökulmasta kuin yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta on aivan välttämätöntä saada ammattikoulutus todella vetovoimaiseksi vaihtoehdoksi. Siihen kaikilla meillä on myös oma mahdollisuutemme vaikuttaa.
Suomi tarvitsee tulevaisuudessa enenevässä määrin eri alojen ammatti- ja myös huippuosaajia. Menestyksemme koventuvassa kilpailussa riippuu pitkälti juuri tästä. Puhun tässä eritoten toisen asteen ammattikoulutuksen puolesta. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa parantaa sekin, että ammattikoulusta ja sen perusteella saatavista työtehtävistä suodatetaan oikeaa kuvaa nuorille. Oikea tieto on paras keino saada tasapaino ammatilliseen koulutukseen ja lukioon hakeutumisen välillä.
Osaamisyhteiskunnasta voidaan aidosti puhua vain, jos osaaminen tarkoittaa laajaa, monitahoista osaamispohjaa. Otan esimerkin monipuolisesta osaamispohjasta puolustusvoimista, Hämeen Panssariprikaatin vuoden 2006 ensimmäisestä saapumiserästä. Noin 1000 alokkaasta yli 800:lle on asetettu erityisiä osaamisvaatimuksia.
Suomi on koulutuksen esimerkkimaa. PISA-tutkimus on nostanut suomalaisen koulujärjestelmän eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Nuoret osaavat laskea ja lukea, he ymmärtävät luonnontieteitä ja osaavat ratkoa probleemoja paremmin kuin muut. Nuoremme ovat nohevia, kekseliäitä, uteliaita kaikkea, mikä ratkaisee paremmuuden.
Ulkomaalaiset tietävät Suomen historiasta Paavo Nurmen ja Jean Sibeliuksen, tästä ajasta ehkä Kimi Räikkösen ja Lordin, mutta yllättävän moni sanoo Suomesta ensimmäisenä PISA-menestyksen.
Kouluasiantuntijat eri puolilta maailmaa tulevat Suomeen asioikseen paikan päälle selvittämään, mistä on kysymys. Pitäkäämme jatkossa huoli siitä, että olemme näiden selvitysten ykkösiä, sillä vain se takaa pienen, pohjoisen ja syrjäisen Suomen elinvoimaisuuden.
Palaan alkuun. Koulunkäynti, joka alkaa hyvin toimivasta, turvallisesta ja viihtyisästä peruskoulusta, takaa kaksi asiaa: Suomen menestyksen maailmalla ja mahdollisuuksien tasa-arvon jokaiselle suomalaiselle. Yhteinen ja henkilökohtainen hyvä yhtyvät.
Ammatti- ja korkeakoulutuksella on tuloksellinen historia Kuopiossa ja Pohjois-Savossa. Savonialla on pitävä ote koulutuksen haasteisiin. Se toimii ajassa. Tulevaisuuteen voi suhtautua luottavaisesti. Toivotan Savonialle ja sen juhliville yksiköille sekä opiskelijoille, opettajille ja koko henkilökunnalle, menestystä tulevissa haasteissa.