Puolustusministeri Lapinlahden maanpuolustusjuhlassa

Puolustusministeri Seppo Kääriäisen juhlapuhe Lapinlahden maanpuolustusjuhlassa 19.8.2006

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, naiset ja miehet;

Olemme tänään saaneet täällä Lapinlahdella seurata Karjalan Lennoston sotilaiden valatilaisuutta. He vannoivat uskollisuutta isänmaalle Suomen lipun edessä. Sotilasvalan keskeinen sanoma tiivistyy lauseeseen: ”Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.” Se on kova kannanotto ja merkitsee omakohtaista sitoutumista isänmaamme tulevaisuuteen. Kysymys on henkilökohtaisesta vastuun kantamisesta.

Maanpuolustustahtomme on poikkeuksellisen korkealla

Suomalaisten maanpuolustustahto on tutkimusten mukaan poikkeuksellisen korkea, ehkä maailman korkeinta tasoa. Peräti 80 % suomalaisista on valmis puolustamaan Suomea tarvittaessa ase kädessä riippumatta siitä, mikä on lopputulos. Itsenäisyys- ja maanpuolustustahto leikkaa läpi yhteiskunnan. Se on kaikkien suomalaisten yhteinen vahva ominaisuus, riippumatta ammatista, puoluekannasta, asuinpaikasta, iästä tai sukupuolesta.
Joutuu kysymään, minkä takia suomalaisten maanpuolustustahto vielä vuonna 2006 on näin kattavaa ja korkealla tasolla. Siihen vaikuttaa ainakin kolme syytä. Ensinnäkin maamme historia johdattaa meidät kiinteään sitoutumiseen isänmaatamme kohtaan varsinkin tiukan paikan tullen. Sotiemme veteraanien – niin naisten kuin miesten – perintö velvoittaa. Nykypolven on kiittäminen heitä itsenäisyydestämme. He ovat keskuudessamme muistutuksena siitä, että saamme elää vapaassa Suomessa heidän taistelunsa ja työnsä ansiosta. Veteraanien arvostus on saumatonta.

Suomen itsenäisyys on sittenkin melko nuorta. Olemme olleet pitkät ajat kahden suurvallan, Ruotsin ja Venäjän osa. Tiedämme historian kirjoista, mitä on elää sotia käyvän valloitushaluisen suurvallan maakuntana. On vain toteltava, mitä suurvallan kuningas tai tsaari määrää. Suomalaiset ovat näiden tietojen tai kokemusten syvästi itsenäisyystahtoisia. Sitä vankistaa se, nyttemmin historian kirjoista paljastunut tieto, että Neuvostoliiton pyrkimys oli valloittaa Suomi ja että kansallinen olemassaolomme oli vaakalaudalla.

Toinen syy korkeaan maanpuolustustahtoomme liittyy puolustusvoimiin ja yleiseen asevelvollisuuteen. Suomen puolustusvoimat ovat oman maamme puolustamista varten ja puolustusvoimat on näissä kaikissa maakunnissa sitenkin lähellä kansaa. Ne ovat erotuksetta kaikkia suomalaisia varten. Sen koemme konkreettisesti oman asevelvollisuutemme kautta. Asevelvollisuus luo yhteenkuuluvuuden tunnetta, kasvattaa meitä yhteistyöhön ja ymmärtämään toisiamme ja teroittaa nuorille tärkeät asiat.

Kolmas syy on ehdollinen. Olen vakuuttunut siitä, että mitä oikeudenmukaisempi yhteiskunta on jäsenilleen, sen maanpuolustustahtoisempia he myös ovat. Suomalaiset ovat kokeneet ja kokevat oman maansa puolustamisen arvoiseksi. Se tunne tulee vain ja nimenomaan siitä, että Suomi on oikeudenmukaisuutensa takia puolustamisen arvoinen, jopa ase kädessä. Senaattori Kyösti Kallio totesi kansallissodan vielä riehuessa keväällä 1918 Nivalan kirkossa: ”Meidän pitää rakentaa sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia vaan isänmaataan rakastavia suomalaisia.” Häntä mukaillen tavoitteeksemme sopii se, että rakennamme jatkuvasti sellaista Suomea, jonka jokainen suomalainen voi kokea omakseen sekä asia - että tunnesyillä. Kahtiajakautunut yhteiskunta repisi itsenäisyystahtoamme ja yhteenkuuluvuutta. Sen sijaan eheän yhteiskunnan pitää yllä maanpuolustustahtoa.
Vakaalla harkinnalla rauhanturvaoperaatioihin

Vuosi 2006 on suomalaisen rauhanturvaamistyön juhlavuosi. On kulunut 50 vuotta ensimmäisestä rauhanturvaoperaatiosta, Suezilla. Suomalaisten historia rauhanturvatehtävissä on kunniakas. Rauhanturvaajamme nauttivat laajaa kansainvälistä arvostusta.

Ansio siitä kuuluu vapaaehtoisina kansainvälisiin tehtäviin hakeutuneille naisille ja miehille. Reserviläisten merkitys on ratkaiseva. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat ammattitaitoisia, hyvin koulutettuja, asianmukaisesti varustettuja ja tervejärkisiä naisia ja miehiä. Suomalaisten tapa toimia kriisitilanteissa herättää kaikkien luottamusta: olemme puolueettomia ja pidämme sanamme.

Suezilta alkanut rauhanturvatyömme on vaatinut 46 uhria. Kaksi heistä on kuollut taistelutilanteissa. Operaatiossa menehtyneet rauhanturvaajat ovat antaneet korkeimman uhrinsa yhteisen asian hyväksi. He ansaitsevat pysyvän kunnioituksemme. Lähi-idän sota osoitti jälleen rauhanturvaamisen vaarallisuuden. Jokainen kuolemantapaus on sataprosenttinen menetys. Ne tulee selvittää perinpohjaisesti, niin myös viimeisin, kapteeniluutnantti Mäkisen kuolema.

Suomen osallistuminen rauhanturvatehtäviin on vakava päätös. Se tehdään vakaalla harkinnalla ja vastuullisuudella. On oleellista, että koko valtion johto osallistuu päätöksentekoon. Tasavallan presidentti tekee osallistumispäätöksen valtioneuvoston esityksestä ja eduskunnan tahtoa kuunnellaan. Kaikesta tästä huolimatta riskit ovat olleet ja ovat suuret. Niitä ei pidä vähätellä eikä liioitella; ne vain kuuluvat kriisinhallintaan.

Jälleen olemme vakavan päätöksen edessä. Valtionjohto päättää lähiviikkojen aikana mahdollisesta osallistumisesta YK:n Libanonin rauhanturvaoperaatioon. Libanoniin ei olla menossa tukka putkella. Osallistumispäätös tullaan tekemään tuntien vastuu Suomen kansaa ja YK:ta kohtaan. Suomen osallistuminen ei ole itsetarkoitus. Sen tulee palvella Libanonin rauhanomaista kehitystä ja jälleenrakentamista. Rauhanturvaajien turvallisuus tulee ottaa huomioon täysimääräisesti, kuten tähän mennessä aina on tehty.

Yleinen asevelvollisuus on kulmakivi

Palaan ehdottomaan perusasiaan. Marssijärjestys Suomen puolustuspolitiikassa ja puolustusvoimissa on kirkas: ensin tulee kansallinen puolustus ja sen jälkeen muut tärkeät tehtävät, kuten virka-apu turvallisuusviranomaisille ja kansainväliset tehtävät. Muistakaamme aina, että me suomalaiset puolustamme maatamme ensisijaisesti itse riippumatta siitä, olemmeko sotilaallisesti liittoutumattomia kuten nyt tai sotilaallisesti liittoutuneita, joka mahdollisuus Suomella on. Maamme sotilaallista puolustusta ei voi eikä saa jättää ulkopuolisten hyvän tahdon varaan. Puolustuksemme ydin on aina suomalainen.

Niin ikään historia opettaa meitä ottamaan huomioon, että pysyvältä näyttävä rauhantila voi särkyä yllätyksellisten ja nopeiden käänteiden seurauksena. Ei pidä tuudittautua sellaiseen toiveajatteluun, että kriisit tai sodat olisivat jättäneet eurooppalaiset ja Suomen rauhaan. Meidän tulee toimia päättäväisesti ulkopolitiikan keinoilla ja yhteistyössä muiden kanssa vakaan rauhan puolesta, mutta samalla on otettava huomioon sekin, että myös pahin mahdollinen voi toteutua. Sen vuoksi, suomalaisten turvallisuuden takia, meidän tulee huolehtia herkeämättä puolustusvoimiemme uskottavasta suorituskyvystä. Näin on toimittukin.

Suomalaisen puolustuksen kulmakivi on yleinen asevelvollisuus. Yleensä tämä mielletään varusmiespalvelusajaksi. Yleinen asevelvollisuus muodostuu kuitenkin sekä varusmiespalveluksesta että reserviläisjärjestelmästä. Tämä kokoaa tasa-arvoisesti yhteen maamme nuorison ja kouluttaa heistä isänmaalle maanpuolustustahtoisia ja –taitoisia reserviläisiä. Kansanarmeija – ajatuksen kautta puolustusvoimat saa käyttöönsä yhteiskunnan parasta osaamista. Se on meidän ”salainen aseemme”. Tätä tukee myös vapaaehtoinen maanpuolustustyö, joka on Suomessa laajaa ja jota myös valtiovalta järjestelmällisesti tukee. Puolustusvoimien toiminta kaikkineen ankkuroituu kansaan nimenomaan yleisen asevelvollisuuden ansiosta.

Suomen puolustus on hoidettu ajan vaatimusten mukaisesti. Sen takaavat kansan luja tahto sekä järjellä ja ammattitaidolla kehitetty Suomelle sopiva puolustusjärjestelmä.

Palaa otsikoihin