Tiedotteet 2018
Puolustusministerin ja puolustusvoimain komentajan yhteisartikkeli
Julkaistu Helsingin Sanomissa 1.6.2018
Asevelvollisuus on yhä puolustuksen selkäranka
Suomen nykyinen järjestelmä toimii, ja sen muuttamisessa piilee riskejä.
Yleinen asevelvollisuus on Suomessa tehokas tapa ylläpitää sekä rauhan että sodan ajan puolustuskykyä. Asevelvollisuutemme pohjautuu perustuslaissa määritettyyn jokaista kansalaista koskevaan maanpuolustusvelvoitteeseen.
Asevelvollisuudella on kansan vahva tuki. Yli 80 prosenttia suomalaisista kannattaa nykyistä, miesten asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää, jota naisten vapaaehtoinen asepalvelus täydentää.
Palvelukseen hakeutuneiden naisten määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa, ja tänä vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki ennätysmäärä naisia, yli 1 500.
Yli 8 000 naista on suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen. Kaksi kolmasosaa heistä on koulutettu johtajiksi, ja valtaosa naisista on sijoitettu sodan ajan joukkoihin. Me tarvitsemme vapaaehtoisia naisia.
Asevelvollisuuden lähtökohtana ovat sotilaalliset tarpeet. Tehtävänä on tuottaa ja ylläpitää riittävä määrä taistelukykyisiä sodan ajan joukkoja. Vain siten koko Suomen puolustaminen on mahdollista. Nykyinen järjestelmämme täyttää mainitut vaatimukset, ja se toimii hyvin.
Epävakaa turvallisuusympäristömme ei salli sodan ajan joukkojen vahvuuden pienentämistä.
Eduskunnan kesällä 2017 hyväksymässä puolustusselonteossa linjattiin sodan ajan joukkojen määrän lisääminen 230 000:sta 280 000 sotilaaseen. Sodan ajan joukkojen vahvuutemme on suurempi kuin muiden Pohjoismaiden joukkojen vahvuudet yhteensä.
Sodan ajan joukkojen ytimen muodostavat ammattisotilaat, mutta sotilasliittoon kuulumattoman Suomen puolustaminen poikkeusoloissa perustuu asevelvollisuuden kautta tuotettuun reserviin. Reserviläisten osuus sodan ajan joukoistamme on yli 90 prosenttia.
Määrän lisäksi on otettava huomioon laatu. Koulutamme joka vuosi ikäluokan noin 30 000 miehestä ja vapaaehtoisista naisista noin 21 000 reservin sotilasta. Tämä mahdollistaa joukkojen ikärakenteen ylläpitämisen kohtuullisen nuorena: pääosa on alle 35-vuotiaita. Myös vanhempia reserviläisiä tarvitaan muun muassa tehtävissä, joissa edellytetään johtajakokemusta ja ammatillista pätevyyttä.
Asevelvollisten sotilasosaamisen ja toimintakyvyn perustiedot ja -taidot luodaan laadukkaalla varusmieskoulutuksella. Näitä taitoja tulee ylläpitää ja kehittää myös reservissä. Kertausharjoitusmäärien säilyttäminen vähintään nykytasolla on elintärkeää.
Järjestelmämme toimivuudesta huolimatta emme ole tuudittautuneet hyvän olon tunteeseen, vaan seuraamme aikaamme. Puolustusvoimissa on käynnistetty laaja Koulutus 2020 -ohjelma. Asevelvollisten koulutuksessa hyödynnetään entistä enemmän digitalisaation mahdollisuuksia, kehitetään koulutusjärjestelyitä sekä sujuvoitetaan varusmiesten arkea ja kutsuntoja.
Julkisuudessa on ehdotettu muun muassa valikoivaa asevelvollisuutta Pohjoismaiden malliin.
Ruotsissa palvelukseen määrätään vuosittain 4 000 asevelvollista ikäluokasta, joka on kaksi kertaa suurempi kuin Suomessa. Luku vastaa yhdessä suomalaisessa prikaatissa vuodessa koulutettavien varusmiesten määrää. Norjassa tavoitteena on 8 000 sotilasta.
Valikoivuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuvissa naapurimaiden asevelvollisuusjärjestelmissä joukkojen kokonaismäärät ovat Suomen tarpeisiin riittämättömät. Suomen järjestelmän ydin on riittävä koulutettavien määrä, joka turvaa sodan ajan joukkorakenteemme.
Nykyisessä turvallisuusympäristössämme emme voi ottaa sellaista riskiä, että loisimme järjestelmän, joka romahduttaisi puolustuksemme selkärangan.
Myös kaikkia nuoria koskevasta kansalaispalveluksesta on puhuttu. Siinä koko ikäluokka – niin naiset kuin miehetkin – osallistuisi kutsuntoihin ja jokaiselle osoitettaisiin sopiva tapa suorittaa kansalaispalvelus: aseellinen tai muu palvelus kokonaisturvallisuutemme hyväksi.
Maanpuolustusvelvoitteen laajempi konkretisointi sotilaallisen maanpuolustuksen ohella on periaatteellisesti kannatettavaa. Varautumispalveluun liittyvä keskustelu on kuitenkin vasta alkuvaiheessa, ja siitä puuttuu vielä konkretiaa. Keskusteluun tulisi tuoda mahdollisimman pian realistisia sisältöjä, jotta asiaa voitaisiin tarkemmin arvioida ja muodostaa kanta tällaiseen palvelukseen.
Jussi Niinistö ja Jarmo Lindberg