Puolustusministeri vastasi kansanedustaja Oinosen kirjallisiin kysymyksiin

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen on vastannut kahteen kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk esittämään kirjalliseen kysymykseen.

Kansanedustaja Oinosen puolustusministerille osoittama kirjallinen kysymys KK 641/2004 vp. koskee kotimaisten virkapukujen saatavuutta. Toinen ministerille osoitettu kysymys, KK 656/2004 vp., koskee jalkaväkimiinoista luopumista ja siihen liittyviä taloudellisia seurauksia. Ministeri Kääriäinen allekirjoitti virkapukuihin liittyvän kysymyksen 23.9.2004 ja jalkaväkimiinoihin liittyvän kysymyksen 24.9.2004.

Molemmat ministeri Kääriäisen vastaukset löytyvät oheisena.

Tarkempia tietoja asiasta antaa viestintäjohtaja Jyrki Iivonen (puh. 09 - 160 88200 tai 050 – 568 0553).

---

Ministerin vastaus/ KK 641/2004 vp., kotimaiset virkapuvut

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen/kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 641/2004 vp:

Mihin toimiin aiotaan ryhtyä sen takaamiseksi, että laadukkaita kotimaisia virkapukuja on saatavilla jatkossakin ja että maanpuolustuksen kannalta tarkoituksenmukainen ja oloihimme soveltuva sodan ajan joukkojen vaatetus on turvattu?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

VPU Pukutehdas Oy:n (VPU) toimialana on virka-, työ- ja vapaa-ajan vaatteiden ja asusteiden kehittäminen, valmistus ja kauppa. Keskeisiä toimintoja ovat puolustusvoimien virkapukujen ja muun asustuksen sekä vapaa-ajan vaatteiden valmistus liikemerkillä Boreus. Yhtiön toiminta on markkinaehtoista ja tilaukset valtionhallinnolta perustuvat kilpailuttamiseen. Yhtiön toiminta ei liity puolustusministeriön sääntely- tai muihin viranomaistehtäviin.

VPU:n strateginen merkitys puolustusvoimille on vähäinen. Virka-asujen merkitys puolustusvoimille vähenee koko ajan ja niiden käyttäjät voivat hankkia virka-asut muilta kotimaisilta yrityksiltä. Myös muut virkavaatteiden käyttäjät (Poliisi, Rajavartiolaitos, Pelastuslaitokset ym) ovat siirtyneet käyttämään pääosin muita toimittajia. Valtion virkapukuavustuksia koskevan asetuksen mukaan virkamiehet voivat hankkia virkapukineita toimittajilta, jonka pukineet täyttävät virkapuvuille asetetut vaatimukset. Tätä mahdollisuutta käytetään runsaasti.

Taistelijan vaatetusvarustuksen kehittäminen tapahtuu puolustusvoimien johdolla ja yhteistyössä tutkimuslaitosten ja muiden tahojen kanssa. Tällöin kehitettäville tuotteille luodaan käyttäjän ja käyttöolosuhteiden asettamien vaatimusten mukaiset ominaisuudet. Vasta tämän jälkeen käynnistetään mahdolliset hankinnat. Myös sodan ajan joukkojen vaatetusvarusteiden toimittajat kilpailutetaan ja toimittajat vaihtelevat kilpailutusten tulosten mukaisesti sekä nimikkeittäin että sopimuskausittain. VPU toimitti puolustusvoimiin vuonna 2004 vain talvipäähineet. VPU ei ole ollut kilpailukykyinen taistelijan vaatetuksen valmistaja.

Vuosina 2003-2004 on vaatetusmateriaalia hankittu sotavarustenimikkeiden osalta yhteensä noin 28,3 miljoonalla eurolla, mistä kotimaisten toimitusten osuus on ollut huomattava, 84,4 %.

On huomattava, että taistelijan vaatetusvarustusta ei valmisteta nykyiselläänkään Suomessa, vaan myös VPU:lta tehtävät tilaukset tulevat alihankintoina ulkomailta käytännössä kokonaan. Näin on ollut vuodesta 1997 lähtien, jolloin VPU siirsi tuotannon Viroon. Boreus vapaa-ajan vaatemallistosta VPU valmistaa Suomessa 10 % ja virkavaatteista 70 %.

Vaatetusteollisuuden siirtyminen pois kotimaasta ja yleensä vielä enenevässä määrin EU:n ulkopuolelle on valitettava mutta useilla teollisuuden aloilla tapahtuva ilmiö. Yksistään puolustusvoimien hankinnoilla ei tätä kehitystä voida pysäyttää. Tällöin puolustuskyvyn ylläpito pakottaa hankkimaan lisääntyvässä määrin tarvittavaa varustusta varastoon jo rauhan aikana. Tässä suhteessa vaatetusmateriaali ei eroa mitenkään muusta komponenttien tuonnista riippuvaisesta puolustusmateriaalista.

Helsingissä 23. päivänä syyskuuta 2004

Seppo Kääriäinen Puolustusministeri

---

Ministerin vastaus / KK 656/2004 vp., jalkaväkimiinat

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen/kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 656/2004 vp:

Onko valtiontalouden kokonaismenojen kannalta järkevää, että Suomi luopuu jalkaväkimiinoista?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon sisältyvän linjauksen mukaan Suomi liittyy henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittää jalkaväkimiinat vuoden 2016 loppuun mennessä. Uskottava puolustuskyky ylläpidetään toteuttamalla jalkaväkimiinat korvaavien järjestelmien hankinnat vuosina 2009-2016 osoittamalla puolustushallinnon määrärahakehykseen tarvittava 200 miljoonan euron lisärahoitus, mikä otetaan huomioon arvioitaessa vuoden 2016 jälkeistä rahoitustarvetta.

Jalkaväkimiinoja ei voida korvata uusilla jalkaväkimiinoilla, koska Suomi on vuonna 1997 sitoutunut pidättäytymään jalkaväkimiinojen tuotannosta ja siirroista osana EU:n miinapolitiikkaan liittyvää yhteistä toimintaa.

Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaaminen edellyttää useiden, teknisesti kehittyneiden ja miinoja kalliimpien osajärjestelmien yhdistämistä. Suomessa ei tällä hetkellä ole olemassa varsinaista korvaavien järjestelmien itsenäiseen tuotantoon tarvittavaa osaamista, mutta on selvää, että mahdollisimman monen osajärjestelmän valmistusta pyrittäisiin saamaan Suomeen. Näin varmistetaan valmiutemme järjestelmien kriisinaikaiseen ylläpitoon.

Ottawan sopimukseen liittymisellä ei ole vaikutusta räjähtämättömien ampumatarvikkeiden ja sodan räjähtämättömien jäänteiden raivaamiseen liittyvän kansallisen osaamisen ylläpitoon tai harjoitusmiinojen käyttöön raivauskoulutuksessa, eikä se käytännössä vaikuta puolustusvoimiemme edellytyksiin pysytellä jatkossakin miinanraivauksen kärkiosaajana.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon sisältyvä jalkaväkimiina-kysymyksen ratkaisu on puolustushallinnon näkökulmasta sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti kestävä. Ratkaisu antaa riittävästi aikaa paitsi korvaavien järjestelmien hankinnoille myös niiden rahoituksen järjestelyille. Puolustushallinnon osalle jätettävä 100 miljoonan euron rahoitusosuus vaikuttaa puolustusvoimien materiaalihankintojen kohdentamiseen, mihin tällä aikataululla kyetään varautumaan. Puolustushallinnolle myönnettävällä yhteensä 200 miljoonan euron lisärahoitusratkaisulla ei ole vaikutusta muiden hallinnonalojen pääluokkien menoihin valtion budjetissa.

Helsingissä 24. päivänä syyskuuta 2004

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Palaa otsikoihin