Puolustusministeri vastasi kansanedustaja Oinoselle

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen on 25.8.2004 vastannut kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk kirjalliseen kysymykseen KK 595/2004 vp.

Kysymys koskee jalkaväkimiinoja ja niiden luopumisesta koituvia kustannuksia.

Puolustusministeri Kääriäinen toteaa vastauksessaan jalkaväkimiinan olevan kustannustehokas, pitkäikäinen ja asevelvollisuusarmeijan käyttöön hyvin soveltuva asejärjestelmä. Jalkaväkimiinojen tuottamaan sotilaalliseen tehoon nähden niiden ylläpito ja koulutus on edullista. Ottawan sopimukseen liittyminen tulee ratkaista vuoden 2001 selonteon asettaman tavoitteen mukaisesti, uskottavasta puolustuskyvystä tinkimättä.

Puolustusministeriön, ulkoasiainministeriön ja Pääesikunnan edustajista muodostunut jalkaväkimiinaselvitystyöryhmä esitti 19.12.2003 valmistuneessa yksimielisessä väliraportissaan jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamisen kustannuksiksi noin 184-597,5 miljoonaa euroa. Loppuraportissa 14.7.2004 esitetyn puolustushallinnon edustajien kannan mukaan jalkaväkimiinoista luopumiselle ennen niiden elinkaaren päättymistä ei ole olemassa sotilaallisia tai taloudellisia syitä, vaan ratkaisu on puhtaasti poliittinen. Mikäli jalkaväkimiinoista luovutaan ennen niiden teknisen elinkaaren päättymistä, menetettävä suorituskyky olisi korvattava riittävän lisärahoituksen turvin. Puolustushallinnossa ei missään vaiheessa ole lähdetty ajatuksesta, että jalkaväkimiinojen korvaamisen kustannukset tekisivät valtion vuotuisessa kokonaisbudjetissa vastaavan loven sosiaalitoimen, terveydenhuollon, koulutuksen tai minkään muunkaan pääluokan resursseihin.

Ministeri Kääriäisen vastaus kokonaisuudessaan oheisena.

Tarkempia tietoja asiasta antaa viestintäjohtaja Jyrki Iivonen (puh. 09 - 160 88200 tai 050 – 568 0553).

---

Ministerin vastaus kansanedustaja Lauri Oinoselle



Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen/kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 595/2004 vp:

Mitkä olisivat jalkaväkimiinoistamme luopumisen kustannukset ja mikä olisi niiden vaikutus valtiotalouden kustannuslisänä varuskuntien ja varikoiden sekä puolustusvoimien henkilöstön tulevaisuuteen vai

siirrettäisiinkö kustannukset sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja koulutuksen menoista poistettavaksi?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Jalkaväkimiina on kustannustehokas, pitkäikäinen ja hyvin asevelvollisuusarmeijan käyttöön soveltuva asejärjestelmä. Jalkaväkimiinojen tuottamaan sotilaalliseen tehoon nähden niiden ylläpito ja koulutus on edullista.

Ottawan sopimukseen liittyminen tulee ratkaista vuoden 2001 selonteon asettaman tavoitteen mukaisesti, uskottavasta puolustuskyvystä tinkimättä. Puolustusministeriön hallinnonalan toimintamenojen kasvupaineet aiheuttavat jo nyt merkittäviä paineita uskottavan sotilaallisen suorituskyvyn ylläpidolle. Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaaminen ei saa aiheuttaa vajetta, joka heikentäisi kansallisen puolustuksemme uskottavuutta. Tässä suhteessa avainasemassa on korvaamisen aikataulu.

Puolustusmäärärahojen ja valtion menojen kannalta on ratkaisevaa, milloin Ottawan sopimukseen liitytään ja millä aikataululla miinat tuhotaan. Mitä lähempänä ajankohta on miinojen luontaista vanhenemista, sitä suurempi osa korvaavista järjestelmistä voidaan kattaa puolustusbudjetin sisältä normaaliin pitkän aikavälin suunnitteluun liittyen. Suomessa käytössä olevat jalkaväkimiinat vanhenevat viimeistään 2020-luvun puoliväliin mennessä. Miinojen vanhentuessa menetettävä suorituskyky voidaan korvata ilman lisärahoitustarpeita vuodesta 2017 alkaen osana puolustusvoimien muuta kehittämistä.

Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaaminen on toteuttavissa useiden, teknisesti kehittyneiden, mutta kalliiden osajärjestelmien yhdistelmällä. Suorituskyvyn korvaaminen maksaa kaikissa tapauksissa huomattavan paljon.

Puolustusministeriön, ulkoasiainministeriön ja Pääesikunnan edustajista muodostunut jalkaväkimiinaselvitystyöryhmä esitti 19.12.2003 valmistuneessa yksimielisessä väliraportissaan jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamisen kustannuksiksi noin 184-597,5 miljoonaa euroa. Väliraportissa todettiin myös, että mikäli jalkaväkimiinoista luovutaan niiden vanhenemisen myötä, jakaantuvat edellä mainitut kustannukset pitkälle aikavälille, eivätkä edellytä erillistä puolustusmäärärahakehysten ulkopuolista lisärahoitusta.

Puolustusministeriön jalkaväkimiinaselvitystyöryhmän loppuraportti valmistui 14.7.2004. Loppuraportissaan työryhmä ei esittänyt yhteistä suositustaan Ottawan sopimukseen liittymisestä, jalkaväkimiinojen hävittämisen aikataulusta eikä jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamisesta kustannustekijät mukaan lukien.

Loppuraportissa esitetyn puolustushallinnon edustajien kannan mukaan jalkaväkimiinoista luopumiselle ennen niiden elinkaaren päättymistä ei ole olemassa sotilaallisia tai taloudellisia syitä, vaan ratkaisu on puhtaasti poliittinen. Uskottavan puolustuskyvyn ja sotilaallis-taloudellisen näkökulman kannalta ei ole tarkoituksenmukaista käyttää puolustusministeriön hallinnonalan materiaalihankintaresursseja tavalla, joka ei lisää puolustusjärjestelmän kokonaissuorituskykyä. Mikäli jalkaväkimiinoista luovutaan ennen niiden teknisen elinkaaren päättymistä, menetettävä suorituskyky olisi korvattava riittävän lisärahoituksen turvin.

Mikäli jalkaväkimiinojen korvaaminen jouduttaisiin lyhyellä aikavälillä kattamaan kokonaan hallinnonalan omasta budjettikehyksestä, on selvää, että korvaamiseen tarvittavat varat leikattaisiin puolustusvoimien muista suunnitelluista materiaalihankkeista sekä varuskuntien ja varikoiden toimintaan ja ylläpitoon liittyvistä toimintamenoista ja henkilöstön palkkakustannuksista, käytännössä kuitenkin etupäässä maavoimien suunnitelluista materiaalihankkeista. Joka tapauksessa puhtaasti puolustushallinnon määrärahakehyksestä katettava suorituskyvyn korvaaminen heikentäisi pidemmällä aikavälillä alueellisen puolustusjärjestelmämme kokonaissuorituskykyä.

Puolustushallinnossa ei missään vaiheessa ole lähdetty ajatuksesta, että jalkaväkimiinojen korvaamisen kustannukset tekisivät valtion vuotuisessa kokonaisbudjetissa vastaavan loven sosiaalitoimen, terveydenhuollon, koulutuksen tai minkään muunkaan pääluokan resursseihin.

Helsingissä 25. päivänä elokuuta 2004

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Palaa otsikoihin