13.6.2001 Valtioneuvosto hyväksyi turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko sisältää neljä osaa: Turvallisuuspoliittinen ympäristö ja Suomen toimintalinja, Suomen puolustuksen kehittäminen, kansainvälinen kriisinhallinta ja varautuminen sekä yhteiskuntaan kohdistuvien uhkien torjuminen.

Kansainvälisessä toimintaympäristössä jatkuu Euroopassa kylmän sodan jälkeinen demokraattinen uudistus- ja vakauskehitys, missä Euroopan unionilla on keskeinen merkitys.

EU:n ja Venäjän keskinäisen yhteistyön merkitys Euroopan kehitykselle kasvaa jatkuvasti. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ansiosta EU:n suhteet Yhdysvaltoihin saavat lisää turvallisuuspoliittista sisältöä. Itämeren alueen turvallisuus vahvistuu alueellisen yhteistyön ansiosta. Siihen vaikuttavat EU:n ja NATO:n mahdollinen laajentuminen sekä Venäjän ja Baltian maiden suhteiden kehitys.

Myönteisestä yleiskehityksestä huolimatta Euroopassa ja sen ulkopuolella on useita Suomen ja sen kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavia epävarmuustekijöitä, jotka on otettava huomioon turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä.

Turvallisuuspoliittista yhteistyötä ja toimintakykyä kehitetään kansainvälistä kriisinhallintaa varten Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) periaatteiden mukaisesti EU:ssa ja NATO:n kumppanuusyhteistyössä sekä muiden pohjoismaiden kanssa.

Kansainvälinen ja Euroopan turvallisuus edellyttää paitsi yhteistyötä sotien ja aseellisten konfliktien estämiseksi myös kansainvälisten poliittisten, taloudellisten, ekologisten ja informaatiouhkien torjuntaa. Suomi parantaa valmiuksiaan torjua näitä turvallisuusriskejä, erityisesti kansainvälistä rikollisuutta sekä ympäristöön ja terveyteen sekä suuronnettomuuksiin liittyviä riskejä, ydinturvallisuuteen liittyvät ongelmat mukaan luettuna. Suomi tehostaa kansallista toimintakykyään globalisaation seurausten ja myös muiden kuin sotilaallisten turvallisuusriskien hallinnassa.

Informaation merkitys tuotannontekijänä lisääntyy ja siitä on tullut merkittävä yhteiskunnallinen ja taloudellinen tekijä. Viranomaisten yhteistoimintaa informaatiouhkien torjunnassa tehostetaan.

Euroopan unionin merkitys Suomen turvallisuuspoliittisten etujen ja päämäärien toteuttamisessa on entisestään lisääntynyt. Unionin toimintakyvyn vahvistaminen säilyy Suomen Eurooppa-politiikan peruslinjana.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen toimintalinjaan ei selonteossa esitetä muutoksia. Keskeisiä periaatteita ovat uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen, pysyttäytyminen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana sekä osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi. Hallitus esittää, että Suomen puolustusratkaisun keskeisinä periaatteina säilytetään alueellinen puolustusjärjestelmä ja yleinen asevelvollisuus. Varusmiespalveluksen suorittaneiden määrä säilytetään noin 80 prosentissa myös tulevaisuudessa. Kertausharjoitukset ovat olennainen osa puolustusjärjestelmän ylläpitoa. Vuosittain kertausharjoitettavien reserviläisten määrä nostetaan 35 000:een, ja koko maata puolustetaan.

Selonteossa esitettävä puolustuksen kehittämisohjelma edellyttää, että puolustushallinnon rahoitus on vuonna 2002 10,2 miljardia, vuonna 2003 10,4 miljardia ja vuonna 2004 10,6 miljardia markkaa. Vuosina 2003 - 2008 rahoituksen keskiarvo on enintään 10,8 miljardia markkaa vuodessa. Rahoitus on vuoden 2002 hintatasossa. EU-maat käyttivät vuonna 2000 puolustukseensa keskimäärin 2 % bruttokansantuotteestaan.

Materiaalihankintoihin on tarkoitus kohdistaa tulevina vuosina 3,0 - 3,6 miljardia markkaa vuosittain ja toimintamenoihin noin 6,7 miljardia markkaa. Puolustuksen kehittämisen voimavaroja suunnataan ensisijaisesti strategisen iskun ennaltaehkäisy- ja torjuntakyvyn saavuttamiseksi. Laajamittaisen hyökkäyksen ennaltaehkäisy- ja torjuntakyky ylläpidetään turvallisuusympäristön kehityksen mukaisena. Kehittämisen painopiste on tällä vuosikymmenellä maavoimissa. Maavoimien tärkein kehittämiskohde on kolmen jääkäriprikaatin kehittäminen valmiusprikaateiksi. Valmiusprikaatien tulivoimaa ja liikkuvuutta kehitetään hankkimalla uusia taisteluajoneuvoja, kuljetuspanssarivaunuja, panssaroituja kranaatinheitinajoneuvoja ja panssarintorjuntaohjuksia.

Maavoimien ensi vuosikymmenen tehokkaimpien asejärjestelmien valintojen perusteiksi edellytetään laaja-alaista tutkimusta vaihtoehtoineen. Tutkimusten tulee antaa perusteet vuoden 2004 selonteon linjauksille. Tarkasteltavia asejärjestelmiä ovat ainakin taisteluhelikopterit, tykistöjärjestelmät, panssarivaunut ja panssarintorjuntaohjukset.

Päätös sodan ajan panssariprikaateista tehdään maavoimien operatiivisten yhtymien ja niitä tukevien joukkojen tulivoimaa ja liikkuvuutta koskevien selvitysten perusteella. Sodan ajan panssarijoukkoja ylläpidetään niiden kaluston elinkaaren mukaisesti. Pääkaupunkiseudun joukkojen valmiutta parannetaan.

Puolustusvoimien organisaation kehittäminen

Puolustusvoimien koulutusorganisaatiota sekä huolto- ja ylläpitotoimintoja muutetaan sodan ajan joukkojen muutoksia vastaavasti. Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen vahvuutta supistetaan 350 000 henkilöön vuoden 2008 loppuun mennessä, aikaisemman tavoitteen oltua 430 000.

Tämä merkitsee mm. johtamisen, koulutuksen ja valmiustehtävien kannalta epätarkoituksenmukaisiksi muodostuvista toimipisteistä luopumista. Henkilöstöä kohdennetaan puolustusvoimien ydinosaamisalueille. Muita kuin puolustusvoimien ydintoimintoja rationalisoidaan hallitusti kumppanuussopimusmenettelyllä.

Puolustusselvityksen mukaan puolustusvoimien organisaation kehittäminen rakennemuutoksiin liittyen edellyttää mm. seuraavia toimenpiteitä:

Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti lakkautetaan



Panssarikoulutusta Parolassa supistetaan ja sinne perustetaan ilmatorjuntakoulutusta antava joukkoyksikkö



Kymen Ilmatorjuntarykmentti siirretään Haminasta Karjalan Prikaatin yhteyteen Vekaranjärvelle



Liikkuvan rannikkotykistön varusmieskoulutus Uudenmaan Prikaatissa lopetetaan ja tilalle keskitetään muuta merivoimien koulutusta



Hangon Rannikkopatteristo joukkoyksikkönä lakkautetaan ja linnakkeiden koulutus ylläpidetään kertausharjoituksin



Iisalmen-, Vammalan-, Oriveden - ja Sääksjärven varikot sekä Suojeluvarikko lakkautetaan ja tarvittavat toiminnot siirretään erillisen selvityksen perusteella joko muiden varikoiden yhteyteen tai kotimaiselle teollisuudelle



Asevelvollisten kutsuntajärjestelmää kehitetään siten, että palveluksen keskeyttämiset palvelusaikana saadaan vähenemään.

Tämä järjestely tulee koskemaan noin 800 henkilöä.

Jalkaväkimiinat

Suomi tukee henkilömiinojen tehokasta ja maailmanlaajuista kieltoa ja osallistuu EU:n toimintaan Ottawan sopimuksen tavoitteiden ja yleismaailmallisen täytäntöönpanon edistämiseksi. Selvitystyötä jatketaan pyrkimyksenä Suomen liittyminen sopimukseen vuonna 2006 ja jalkaväkimiinojen hävittäminen vuoden 2010 loppuun mennessä uskottavasta puolustuskyvystä tinkimättä. Työstä annetaan väliraportti vuoden 2003 loppuun mennessä. Sopimukseen liittymistä ja jalkaväkimiinojen korvausohjelman ratkaisuja tarkastellaan koko puolustusjärjestelmämme osalta selonteossa vuonna 2004.

Kansainvälinen kriisinhallinta

Kansainvälinen yhteisö on ryhtynyt voimakkaasti kehittämään sekä sotilaallista että siviilikriisinhallintakykyään 1990-luvun kriisien kokemusten perusteella. Konfliktien ennaltaehkäisyyn on paneuduttava aiempaa painokkaammin. Suomi osallistuu aktiivisesti kriisinhallintayhteistyöhön ja vahvistaa näin sekä kansainvälistä että kansallista turvallisuutta.

Suomi osallistuu tällä hetkellä rauhanturvaoperaatioon yhteensä noin 1 600 henkilön kokonaisvahvuudella. Ulkoasiainministeriö ja puolustusministeriä vastaavat sotilaallisen kriisinhallinnan valmistelusta, ohjauksesta ja valvonnasta. Puolustusvoimat vastaa käytännön toteutuksesta.

Suomi kehittää siviilikriisinhallintavalmiuksiaan kansallisista lähtökohdista ja varautuu luomaan sellaista kapasiteettia, jota erityisesti EU:n siviilikriisinhallinnan kehitystyö edellyttää. Siviilikriisinhallinnan päätöksenteon valmistelusta ja yhteensovittamisesta huolehtivat yhteistyössä ulkoasiainministeriö ja sisäasianministeriö. Ulkoasiainministeriö vastaa siviilikriisinhallintayhteistyön yhteensovittamisesta EU:ssa ja kansainvälisissä järjestöissä. Sisäasiainministeriö vastaa siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien yhteensovittamisesta. Siviilikriisinhallintaan osallistuvan henkilöstön oikeudellinen asema selvitetään.

Suomi kehittää kansallisia valmiuksiaan EU:n tavoitteiden mukaisesti erityisesti neljällä painopistealueella: poliisitoimi, oikeusvaltion vahvistaminen, siviilihallinnon vahvistaminen sekä pelastustoimi.

Uutena kohteena tutkitaan siviilikriisinhallintakoulutuksen järjestelyjen tarve ja mahdollisuudet varusmiespalvelukseen liittyen. Selvitystyö tehdään yhteistoiminnassa siviilikriisinhallinnan vastuuministeriöiden kanssa.

Selontekoon sisältyy myös esitys varautumisesta ja yhteiskuntaan kohdistuvien uhkien torjumisesta. Euroopan unionin jäsenyys ja kansainvälistymisen lisääntyminen ovat parantaneet yhteiskuntamme kriisinkestokykyä. Kansallisella tasolla on edelleenkin huolehdittava yhteiskunnan toimintakyvystä kaikissa oloissa niin viranomaistoimintojen kuin yksityisten kansalaisten ja elinkeinoelämän toiminnan turvaamiseksi. Valtioneuvosto käynnistää keskeisimpänä kehittämishankkeena yhteiskunnan varautumista koskevia perusteita ja periaatteita koskevan kansallisen varautumisen strategian laatimisen. Tehtävä kuuluu Turvallisuus- ja puolustusasiain komitealle. Työ käsittää yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeiden toimintojen määrittämisen sekä tarvittavien kehittämissuunnitelmien laatimisen.

Palaa otsikoihin