17.5.2000 Helsingin Kulttuurivuoden 2000 vesibussiristeilyt Helsingin edustan suljettuihin sotilassaariin

Puolustusministeriö järjestää yhdessä Suomenlinnan rannikkorykmentin ja Rannikkotykistökillan kanssa kesän 2000 aikana neljä meriristeilyä Helsingin edustan suljettuihin sotilassaariin liittyen Helsingin kulttuurivuoden tapahtumiin.

Risteilyt tapahtuvat lauantaina 17.6. ja 1.7. sekä sunnuntaina 30.7. ja lauantaina 5.8. Risteilyt alkavat aina kello 12.00 Eteläsatamasta, Presidentin linnan edestä ns. Linnan laiturilta. Takaisin palataan samaan paikkaan kello 18.00. Risteilyaluksina ovat Sun Lines Oy:n m/s Victoria ja m/s Emma siten, että 17.6. ja 5.8. risteily tehdään m/s Victorialla ja 1.7. sekä 30.7. m/s Emmalla. Victoriaan mahtuu 120 matkustajaa ja Emmaan 250 matkustajaa.

Risteilyt ovat ilmaisia, mutta niille tarvitaan matkalippu, joita on saatavilla kierrosta edeltävällä viikolla Kulttuurivuoden infopisteestä Jugendsalista Pohjoisesplanadi 19, p. 09 1692 277. Infopisteessä on lisäksi nimilista, johon osallistujia pyydetään kirjoittamaan nimensä. Oppaana risteilyllä toimii yliluutnantti Tuomo Mero Merisotakoululta.

Risteilyn ohjelma:

12.00 Lähtö Eteläsatamasta Linnan laiturista



12.45 Tutustuminen Kuivasaareen ja erityisesti entisöityyn 305 -milliseen 1000 -tonnin järkälemäiseen kaksoistykkitorniin.



15.15 Tutustuminen Isosaareen rannikkopuolustuslaitteisiin. Isosaaressa tarjoillaan matkailijoille myös kenttälounas



17.15 Lähtö Isosaaresta



18.00 Saapuminen Eteläsatamaan

Huom! Säävaraus

Jos tuulen voimakkuus on yli 10 metriä sekunnissa turvasäännösten perusteella risteily on valitettavasti pakko peruuttaa.

Helsingin edustan suljetut saaret

Suomen itsenäisyyden alkuaikojen eräs ensimmäisiä sotilaallisia haasteita oli pääkaupunkiseudun meripuolustuksen kuntoonsaattaminen. Saarten tehtävä vaihtui Pietarin suojaamisesta pääkaupunkiseudun suojaamiseksi. Työn lähtökohtia oli saariin eri kausilta jäänyt sotavarustus sekä koulutuksen välitön käynnistäminen jo vuoden 1918 aikana Kuivasaaressa. Työ onnistui hyvin ja vaikutti osaltaan myös siihen, että Helsinki säästyi merellisiltä hyökkäyksiltä sotien aikana. Sotien jälkeisenä aikana puolustushallinto on jatkanut saarten ylläpitoa ja niiden puolustuslaitteiden pitämistä ajanmukaisena. Vuosikymmenten vaihtumisesta ja sodan kuvan muutoksista huolimatta monet alkuperäisistä Pietari Suuren merilinnoituksen saarista ovat edelleen puolustuskäytössä ja siten suurelta yleisöltä suljettuja.

Saarten tehtävä 2000-luvulla: edelleenkin pääkaupunkiseudun suojaaminen

Sodan kuvassa tapahtuneet muutokset korostavat entisestään pääkaupunkiseudun merkitystä. Hyökkääjän tavoitteena ovat nopeat iskut valtakunnan johtamisen ja yhteiskunnan tärkeiden toimintojen avainkohteisiin. Halutuimpia maaleja eivät ehkä enää olekaan puolustajan asevoimat, vaan valtakunnan tiedonsiirron, talouden ja hallinnon rakenteet. Näihin iskuihin käytetään entistä tehokkaampaa, tarkempaa ja kauempaa ammuttavaa asevaikutusta.

Helsinki on edelleenkin rajakaupunki, jonka Kauppatorilta on kansainväliselle merialueelle ja samalla EU:n ulkorajalle matkaa vain runsaat 25 kilometriä. Sotilassaaret ovat pääkaupunkiseudun suojavyöhyke meren suunnasta. Suojavyöhykkeen tehtävänä on tarjota puolustukseen käytettäville asejärjestelmille riittävästi edessä olevia ryhmitysalueita, joilta voidaan vastata kantaman kasvuun. Hyökkääjän tavoitteisiin kuuluva nopeus puolestaan asettaa korkeat valmiusvaatimukset. Valmiuden ylläpitoon kuuluu materiaalin ja aseiden varastointi saariin sekä puolustuslaitteiden ylläpito ja kehittäminen. Myös tehtävänsä hallitsevien pääkaupunkiseudun puolustajien kouluttaminen todellisilla ryhmityspaikoilla on valmiuden ylläpitoa. Kuulutusteksti "Suomenlahden meripuolustusalue ampuu kovapanosammuntoja rannikko- ja ilmatorjunta-asein...." ei ole päätymässä Yleisradiomuseoon lähiaikoina. Myös saarissa jatkuvasti tehtävällä merivalvonnalla on tärkeä merkitys pääkaupunkiseudun meriliikenteen turvallisuudelle.

Edellä todetun perusteella on selvää, miksi saaret ovat edelleenkin suljettuja: Saaria ei voida avata yleisölle ilman demilitarisointia, ja se taas ei ole uhkamallien kehityksen mukaista. Ampumatarvikevarastot ja retkeilijöiden makkaranuotiot eivät yksinkertaisesti sovi samalle luodolle.

Palaa otsikoihin