Puheet
Valtiosihteeri Marcus Rantalan puhe Upseeriliiton liittokokouksessa
Herra Puheenjohtaja, Arvoisat Upseeriliiton liittokokouksen osanottajat, kutsuvieraat, Hyvät naiset ja herrat.
Ensimmäiseksi haluan tuoda Upseeriliiton edustajakokoukselle Puolustusministeriön tervehdyksen. Suomalainen perinne edustuksellisesta edunvalvonnasta työelämässä on jo pitkään ollut yksi yhteiskuntamme hyvinvoinnin peruskivistä. Suomalaisten työntekijöiden korkea järjestäytymisaste on tehnyt ammattiyhdistyksistä, Upseeriliitto mukaan lukien, työnantajille luontevan kanssakumppanin työelämän kokonaisvaltaisessa kehittämisessä.
Erityisen tärkeänä pidän ammattiyhdistysten merkitystä kentän äänen esille tuomisessa. Valtionhallinnossa ja puolustushallinnossa esimiesketjut ovat pitkiä. Työelämän epäkohtien sekä kehitystarpeiden esille tuominen yksinomaan virallisia johtosuhteita käyttäen ei ole avoimen sivistyneen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden mukaista.
Upseeriliitto on edellä kuvatussa roolissa keskeinen ammattijärjestö puolustushallinnon piirissä ja uskallan arvioida, että tämä rooli on lähivuosina kasvamassa. Puolustusvoimien ydintehtävistä huomattava osa on ammattitaitoisten ja työhönsä sitoutuneiden upseereiden harteilla. Upseerien ammattikunnalle erityispiirteensä antaa tosiasia, että upseereita työskentelee puolustushallinnossa hyvin monilla eri tasoilla ja monenlaisissa tehtävissä. Asevelvollisten koulutustehtävät, suunnittelu- ja asiantuntijatehtävät sekä ennen kaikkea eritasoiset johtajatehtävät luutnantista kenraaliin tekevät upseerien ammattikunnasta hyvin keskeisen puolustusvoimiemme toiminnan kannalta niin tänään kuin tulevaisuudessa.
Kiitän Upseeriliittoa kutsusta ja mahdollisuudesta tulla puhumaan liittokokoukseenne. Käytän tilaisuutta kertoakseni teille keskeisimmästä puolustushallinnon ajankohtaisasiasta, puolustusvoimauudistuksesta.
Olemme kaikki tietoisia valmistelussa olevasta puolustusvoimauudistuksesta. On tärkeää ymmärtää, että vaikka puolustusvoimat kohtaa lähivuosina merkittäviä muutoksia eivät puolustusratkaisumme syvimmät periaatteet ole ratkaisevasti muuttumassa. Sotilaallinen liittoutumattomuus, yleinen asevelvollisuus ja kehitetty alueellinen puolustus ovat uudistuksen suunnittelun reunaehtoja. Puolustuksemme ydin syntyy tulevaisuudessakin hyvin koulutetuista ja varustetuista joukoista jota tukee luja maanpuolustustahto. Puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät eivät myöskään ole muuttumassa.
Nyt toteutettavan muutoksen tarpeet on tunnistettu jo vuosia sitten ja niitä käsiteltiin jo vuoden 2009 selonteon valmistelun yhteydessä, mutta taloustilanne oli tuolloin huomattavasti positiivisempi kuin tänä päivänä. Nyt on tilanne toinen. Valtiontalouden tilaa kuvastaa hyvin kylmä numerotieto: ensi vuonna pelkästään valtion velan korkomenoihin kuluu 4500 euroa joka minuutti – tai 2,4 miljardia vuodessa.
Muutoksen välttämättömyyteen vaikuttavat ensisijaisesti puolustusmateriaalin vanhentuminen sekä puolustusvoimien jokapäiväisen toiminnan kallistuminen. Henkilöstömenot kasvavat tällä hetkellä noin 2,7 % vuodessa ja kiinteistömenot 2,5%. Näin ollen on selvää, että uudistus on välttämätön puolustusvoimien pitkän tähtäimen toimintaedellytysten turvaamiseksi ja että valtion taloudelliset realiteetit määrittävät monilta osin uudistuksen aikataulun.
Valtiontalouden tilasta johtuen tehtävät toimenpiteet puolustushallinnon saralla on saatava vaikuttamaan jo vuonna 2015. Tämä edellyttää poliittisia päätöksiä vuoden 2012 alussa. Koko hallituskauden säästöjen määrä on noin 575 miljoonaa euroa jos laskee jokaisen neljän vuoden säästösumman yhteen. Lisäksi puolustushallinto on sitoutunut kattamaan kehyksestään noin 150 miljoonaa euron sisäiset kustannuspaineet sekä noin 100 miljoonan euron puolustusvoimauudistuksen toimeenpanokustannukset. Kokonaisvaikutus hallituskaudella on siis yhteensä 825 miljoonaa euroa. Käytännössä vuonna 2015 säästövelvoitteet merkitsevät noin 10% leikkausta puolustusbudjettiin tämän vuoden budjettiin verrattuna.
Turvallisuuspoliittinen tilanne lähialueellamme on vakaa, mikä mahdollistaa uudistuksen hallitun toteutuksen. Samanaikaisesti kansainvälinen yhteistyö ja verkottuminen tulevat korostumaan entisestään – ne ovat tärkeitä myös huoltovarmuuden kannalta.
Muutoksen aikana ja etenkin sen lopputuloksessa tulee huolehtia tasapainoisesta kokonaisuudesta, jossa mitään osa-aluetta ei laiminlyödä. Tasapainoinen kokonaisuus rakentuu kolmannes ajattelulle, jossa kolmannes resursseista kohdennetaan materiaaliin, palkkamenojen ja ulkopuolelta tilattavan työn osuus on noin kolmannes ja toimintaan kohdennetaan noin kolmannes. Olennaista on saavuttaa tasapaino toiminnan ja resurssien välillä. Tämä on tärkeää puolustuskykymme uskottavuuden ja ennaltaehkäisevän merkityksen kannalta.
Yleisen asevelvollisuuden on myös seurattava aikaansa. Puolustusvoimauudistuksen keskeisiä tavoitteita ovat asevelvollisten koulutusedellytyksien turvaaminen ja parantaminen. Ensisijaisesti tämä tarkoittaa, että meidän on kohdennettava henkilöstövoimavaroja nimenomaan asevelvollisten koulutuksen toteuttamiseen. Toki asevelvollisuutta tulee kehittää muiltakin osin, kuten esim. Siilasmaan-raportissa on esitetty. Ennen kaikkea asevelvollisten siviilissä hankkima osaaminen on tulevaisuudessa kyettävä hyödyntämään paremmin puolustusvoimissa. Yleisesti hyvänä pidetään mm. varusmiespalvelusajan lyhentämistä noin kahdella viikolla. Se tarkoittaa n. 6 – 7 miljoonan euron säästöjä, mutta varsinkin tervetullutta hengähdystaukoa henkilökunnalle saapumiserien välissä. Tavoitteena on, että tämä uudistus saataisiin toteutettua 2013 aikana.
Puolustusvoimien rakennemuutoksen taustalla on myös pienenevät ikäluokat. Arvioiden mukaan meille on syntymässä vuonna 2018 yli 4000 tyhjää koulutuspaikkaa, mikäli nykyrakenteet säilytettäisiin. Tämä tarkoittaa väistämättä rakenteellisia muutoksia koulutusorganisaatioon. Joukko-osastojen mahdollisissa lakkauttamisissa kysymys onkin ensisijaisesti koulutusorganisaation sopeuttamisesta tulevaisuuden tilanteeseen. Lakkautuksista keskustelu on kuitenkin osin menemistä asioiden edelle. Tällä hetkellä olennaista on tunnistaa se, minkä ympärille tulevaisuuden puolustusvoimat rakennetaan – toisin sanoen mikä on sitä ydintä, joka on säilytettävä tulevaisuudessakin.
Hyvät naiset ja herrat,
Kuvaamani muutos edellyttää kaikilta puolustushallinnon parissa työskenteleviltä rakentavaa yhteistyötä ja tosiasioiden tunnustamista. Uskon, että uudistustyön toteutuksessa Upseeriliitolla tulee olemaan tärkeä rooli osana puolustushallintoa onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa.
Lopuksi haluan vielä nostaa esiin toisen ajankohtaisen asian:
Puolustusvoimien henkilöstöjärjestelmän ja sotilaallisen suorituskyvyn kannalta tarvitaan erityisesti kenttäkelpoisia ammattisotilaita sodan ajan johtajina sekä teknisesti pitkälle kehittyneiden ase- ja johtamisjärjestelmien käytön johtajina ja kunnossapidon osaajina. Sotilaseläkejärjestelmän tarkoituksena on nimenomaan tuottaa oikean ikäistä korkeasti koulutettua ja fyysisesti suorituskykyistä johtajareserviä sodan varalle. Olemme vastikään jatkaneet ammattisotilaita edustavien järjestöjen, kuten Upseeriliiton, kanssa keskustelua tästä aiheesta työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen yhteisesti laatiman arvion pohjalta. Olemmekin parhaillaan etsimässä yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, jonka vastuulle eläkelainsäädäntöasiat siirtyvät vuoden vaiheessa, ja Valtion työmarkkinalaitoksen kanssa sopivaa yhteistyömuotoa nykyisen sotilaseläkejärjestelmän arvioimisen jatkamiseksi. Yhteistyöstä ammattisotilaiden edustajien kanssa on jo myös sovittu järjestöjen kanssa nimenomaan tässä tarkastelussa. Tiedän, että esimerkiksi elinaikakertoimen soveltaminen sotilaseläkejärjestelmässä on puhuttanut puolustusvoimissa jo pitkään. Tämä aihepiiri on yksi niistä, joita on käsiteltävä valtion eläkeviranomaisten kanssa.
Arvoisat liittokokouksen osanottajat,
Toivotan teille hyvää liittokokouspäivää ja samalla kiitän teitä mahdollisuudesta päästä puhumaan päiväjuhlaanne.