Puolustusministerin juhlapuhe kansallisena veteraanipäivänä kolmen valtakunnan rajapyykillä

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, suomalaiset sotilaat, arvoisa yleisö, ärade publik, hyvät naiset ja herrat

Tasan 71 vuotta sitten lumipukuiset, taisteluosasto Loimun sotilaat nostivat Suomen valtiolipun salkoon täällä Kilpisjärvellä, kolmen valtakunnan rajapyykillä. Tapahtuma on historiallisesti merkittävä. Se symboloi pitkän, lähes kuusi vuotta kestäneen sotaisan ajanjakson päättymistä. Aseet vaikenivat Suomessa, kun Lapin sota päättyi. Huhtikuun 27. päivänä 1945 taisteluosasto Loimu sai varmistettua, että viimeisetkin saksalaiset olivat vetäytyneet Norjan puolelle.
Sittemmin tämä päivä on vahvistettu koko veteraanisukupolven juhlapäiväksi ja yleiseksi liputuspäiväksi. Kansallinen veteraanipäivä on rauhan juhla. Rauhan, jonka veteraanisukupolvet meille sitkeydellään lunastivat.

Hyvät kuulijat
Tänä vuonna veteraanipäivän tunnukseksi on valittu alkusanat runoilija Juhani Siljon ”Vastavirtaan” nimisestä runosta. "Vastavirtaan nousee lohen suku – Motströms stiger laxarnas släkte", muistuttaa meitä veteraanien meille jättämästä perinnöstä − uupumattomasta kamppailusta läpi sodan kuohujen, vastavirtaan. Valinta on osuva − Suomi tahtoi elää. Vain kuolleet kalat uivat virran mukana. Te veteraanit ette antautuneet virran vietäväksi vaan jatkoitte vastuksesta huolimatta taistelua itsenäisen, vapaan Suomen puolesta.

Te, arvoisat veteraanit, olette tehneet arvokkaimman työn minkä kansalainen voi tehdä – turvanneet maamme itsenäisyyden. Olemme siitä teille kiitollisia.

Idag, då vi firar den nationella veterandagen här i Finland vid Treriksröset, vill jag utnyttja det här tillfället också för att hedra alla de svenska och norska krigsveteranerna som frivilligt kämpade för Finland både i Vinterkriget och i Fortsättningskriget. Vi sätter stor värde på deras insats och offringar. Finlands sak var er sak.

Tänä päivänä veteraaneja on jäljellä alle 22 000. Keski-ikä on jo yli 91 vuotta. Se tarkoittaa, että yhä harvemmalla on mahdollisuutta tavata sodan kokeneita sukulaisiaan. Siksi on tärkeää, että veteraanien perintöä vaalitaan muilla tavoin. Tämä kolmen valtakunnan rajapyykillä järjestettävä juhlallinen lipunnosto on siitä yksi esimerkki.

On upeaa, että vielä löytyy veteraaneja, jotka korkeasta iästään huolimatta kykenevät saapumaan tälle muistojen täyteiselle paikalle, tiettömän taipaleen päähän. Yhtä lailla hienoa on nähdä paikalla Jääkäriprikaatin varusmiehistä koottu kunniaosasto. Teissä on puolustuksemme tulevaisuus. Se, että saatte jakaa tämän hetken veteraanien kanssa, on teille, kuin myös minulle, suuri kunnia.

Hyvät läsnäolijat
Vanha roomalainen viisaus, ” Si vis pacem, para bellum − Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan” on hyvä ohjenuora vielä tänäkin päivänä. Jotta Suomi jatkossakin säilyy vapaana, on maanpuolustuksestamme pidettävä jatkuvasti huolta. On varauduttava pahimman vaihtoehdon varalle, vaikka välitöntä uhkaa ei olisikaan näköpiirissä. Se on viisautta, se on kaukonäköisyyttä.
Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, jonka puolustusratkaisu nojaa yleiseen asevelvollisuuteen ja vahvaan maanpuolustustahtoon.

Lähtökohtamme on, että koko maata puolustetaan − aina pohjoisinta Lappia ja eteläisintä saaren rantaa myöten. Se on mahdollista vain, jos kaikki puolustuksemme osa-alueet: maa-, meri ja ilmapuolustus ovat kunnossa.
Siksi olen käynnistänyt hankkeet sekä merivoimien aluskaluston että ilmavoimien Hornet-hävittäjien korvaamiseksi seuraavalla vuosikymmenellä. Tällä hallituskaudella kehityksen painopiste on maavoimissa. Maavoimien toimintakykyä parantavat niin puolustusvoimien materiaalimäärärahoihin tehtävät korotukset kuin puolustusvoimauudistusta edeltäneelle tasolle palautetut kertausharjoituksetkin. Nyt on maavoimien vuoro.

Sotilasliittoon kuulumattomana maana me emme voi laskea ulkoisen avun varaan, mutta varautua voimme yhdessä kumppaniemme kanssa.

Puolustuksen alalla Suomi tekee läheistä yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Luonnollisia yhteistyökumppaneita meille ovat muut Pohjoismaat sekä kansainvälisistä järjestöistä YK ja Euroopan Unioni. Myös NATO ja Yhdysvallat ovat meille tärkeitä kumppaneita.

Pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä Lappi on edelläkävijän asemassa. Jo vuosia on Pohjolan ilmatilassa toteutettu rajat ylittävää harjoituslentotoimintaa, niin sanottuja Cross Border-harjoituksia. Näissä Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisissä ilmasotaharjoituksissa kaikkien kolmen maan ilmavoimat ovat voineet yhdistää voimansa yhteisiin harjoituksiin kotitukikohtiinsa tukeutuen. Milloin harjoitukset on järjestetty Suomen, milloin Ruotsin, milloin Norjan ilmatilassa.

Harjoituksissa lentäjämme ovat saaneet oppia, joka yksin harjoitellessa olisi jäänyt saamatta. Harjoittelu on myös taloudellista, koska se on voitu tehdä kotitukikohdista käsin.

Lapissa, missä ilmatilamme kohtaavat, on tällainen harjoittelu ollut mahdollista. Nyt, kun Suomen ja Ruotsin kahdenvälistä puolustusyhteistyötä on ryhdytty tiivistämään kaikkien puolustushaarojen osalta, on yhteisestä rajasta etua myös Jääkäriprikaatille. Sen yhteistyö ruotsalaisen kumppanijoukko-osaston, Norrbottens Regementen kanssa onkin ollut aktiivisempaa kuin monien muiden maavoimien joukko-osastojen.

Pohjoismainen yhteistyö vahvistaa puolustuskykyämme. Siksi sitä kannattaa edelleen kehittää. Puolustuksemme uskottavuus makaa kuitenkin reserviläistemme hartioilla, aivan kuten sotavuosina − unohtamatta varusmiespalvelustaan suorittavia tai sotien aikaan suorittaneita varusmiehiä.

Etenkin Lapin sodassa varusmiesten rooli oli merkittävä. Reserviläisistä koostuva kenttäarmeija oli jouduttu kotiuttamaan Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhanehtojen mukaisesti. Vastuu Lapin sodasta jäi pitkälti varusmiehille.
Joka tapauksessa, runsas seitsemän vuosikymmentä sitten reserviläisemme ja silloiset varusmiehemme, nykyiset veteraanit, osoittivat, että hartioissa on voimaa. Nyt, suomalaiset sotilaat, on teidän vuoronne näyttää, ettei pojasta ole polvi pahentunut.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit
Yhteiskunnallemme on kunnia-asia, että jäljellä olevien veteraanien, kunniakansalaistemme, elinolosuhteista huolehditaan ja että veteraaneille suodaan mahdollisuus arvokkaaseen vanhuuteen.

Uskon, että paras kiitos tekemästänne työstä on kuitenkin se, että me nykyiset ja tulevat vastuunkantajat pidämme huolen Suomen itsenäisyydestä ja turvallisuudesta omana aikanamme.

Esitän nöyrimmät kiitokseni teille läsnä oleville ja myös kaikille muille veteraaneille siitä työstä, jonka te olette tehneet isänmaan ja Suomen kansan hyväksi − niin sota-aikana kuin sen jälkeenkin. Siniristilippu, joka hetki sitten nostettiin salkoon, on vankkumaton todiste siitä, etteivät työnne ja uhrauksenne menneet hukkaan. Uhrinne ansiosta lippu liehuu.

Toivotan teille kaikille mitä parhainta vointia ja erinomaista kansallista veteraanipäivää.

Palaa otsikoihin