Puheet
Puolustusministeri Stefan Wallinin puhe Salon Seudun Reserviupseerien esitelmätilaisuudessa 12.4.2012 Salossa
Hyvät Salon seudun reserviupseerit,
Reserviupseeriliitto (RUL) on keskeinen toimija maanpuolustuksemme kentässä. Itsekin reserviupseerina, kurssilta 184 KALPA tiedän, että maanpuolustuksemme kysymykset ovat teille kaikille lähellä sydäntä.
Aloitan kuitenkin kysymällä, kuinka moni teistä on vieraillut Reserviupseerikoululla kurssinne jälkeen?
Itselläni oli mahdollisuus tällä viikolla käydä Haminassa tarkistamassa vanha tupani tykistökasarmissa, Hiltonissa, sekä selvittämässä onko risteilijät vielä käytössä lounasruokalassa. Jotkut asiat eivät muutu ja hyvä niin.
Puolustusvoimauudistus on viime aikoina ravistellut voimakkaasti puolustusjärjestelmäämme ja kansalaiset ovat esittäneet voimakkaitakin reaktioita siihen liittyen. Reserviläisliiton reilu viikontakainen kysely aiheutti lehdistössä kohahduksen. Jäsenkyselyssä kartoitettiin Reserviläisliiton jäsenten näkemyksiä puolustusmenojen säästökohteista sekä puolustusvoimauudistuksesta.
Se uutisointiin näyttävästi ”Reserviläiset tyrmäävät puolustussäästöt”. Niin tein muuten minäkin viime kevään eduskuntavaalikeskustelussa ja perustelin kantaani sillä, ettei maamme turvallisuus voi olla suhdanneasia. Kesällä muodostettiin sitten kuuden puolueen aatteellisesti melko kirjava hallitus, ja puolustusministeriön säästösarakkeeseen merkittiin 200 miljoonaa euroa vuonna 2015 vuoteen 2011 verrattuna. Jokainen ymmärsi mitä se tarkoittaa. Siksi ei ollut kovinkaan pitkää jonoa sillä paikalla, jossa puolustusministerin salkku jaettiin. Kukaan ei sitä halunnut.
Pidin kuitenkin tärkeänä, että se joka sen ottaa on taustaltaan ja aatemaailmaltaan henkilö, jolla on sydän oikeassa paikassa maanpuolustuksen suurten linjakysymysten osalta. Siksi otin sen, täysin tietoisena siitä mitä tulossa oli. Politiikassa ei voi karsastaa vastuuta, kritiikkiä tai julkisuutta. Jos näin tekee, pitää harkita muuta ammattia.
Reserviläisliiton kyselyn mukaan reserviläisten mielestä puolustusvoimien säästöt heikentävät puolustustamme. Tätä mieltä on 86 prosenttia vastaajista Reserviläisliiton tuoreessa jäsenkyselyssä, johon vastasi lähes 3.000 liiton jäsentä. Lähes yhtä suuri joukko (81 %) vastaajista uskoo, ettei puolustusvoimat kykene säästöjen jälkeen enää uskottavasti puolustamaan koko valtakunnan aluetta.
Vain 13 prosenttia vastaajista katsoi poliittisen johdon onnistuneen uudistuksessa edes jossain määrin maanpuolustuksen kannalta uskottavalla tavalla.
Kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta on paikallaan nostaa esiin julkisuudessa vähemmälle huomiolle jääneitä asioita. Ensinnäkin, miksi puolustusvoimia itse asiassa ryhdyttiinkään uudistamaan? Kyse ei ole suinkaan "säästöohjelmasta", vaan Suomen puolustuskyvyn säilyttämisestä ja turvaamisesta 2020-luvulle. Uudistuksen välttämättömyys todettiin itse asiassa jo vuoden 2009 selontekotyön yhteydessä, mutta silloin johtopäätökset työnnettiin syrjään. Silloin, kuten nytkin, tiedämme, että rakenneuudistus on välttämätön, jotta kykenemme varmistamaan puolustusvoimien toimintaedellytykset pitkällä aikavälillä.
Maanpuolustusta ei voida tarkastella erillään muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä – ei myöskään talouspoliittisista tosiasioista. Puolustushallinnossa ymmärretään, että olemme samassa veneessä osana valtionhallinnon kokonaisuutta, jonka on kannettava vastuunsa valtion talouden tasapainottamisessa. Viime kädessä vahvan puolustuskyvyn pohjana ja perusteena on oltava vahva kansantalous. Sitä meiltä puuttuu. Kuluvana vuonna Suomen valtio ottaa lisää velkaa yli seitsemän miljardia euroa tarkoittaen, että joka seitsemäs budjetoitu euro on uutta lainaa – sen vanhan pian 100 miljardin euron velkataakan päälle. Valtion korkomenot ovat tänä vuonna 2,36 miljardia euroa, eli lähes puolustusmenojen verran. Tänä vuonna valtio maksaa velan korkomenoja 4500 euroa joka minuutti. Se ei ole kestävä tie. Kaikkien hallintokuntien pitää säästää.
Samalla on selvää, ettei puolustusvoimien uudistamisesta päätetä pelkästään talouden näkökulmasta. Puolustuskykyä voidaan ylläpitää ja kehittää vain pitkäjänteisellä työllä, joka ei voi olla suhdanteista riippuvaista. Puolustusmenojen leikkaamisessa onkin nyt tultu siihen pisteeseen, että mahdolliset lisäleikkaukset edellyttäisivät puolustuksen poliittisten lähtökohtien, eli yleisen asevelvollisuuden, alueellisen puolustuksen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden, uudelleenarviointia. Tämä näkyikin hallituksen maaliskuun kehysriihessä. Puolustusmenoihin ei käytännössä tehty lisäleikkauksia. Vain kriisinhallintatoimintaa varaudutaan karsimaan, mikäli taloustilanne ei parane.
Puolustusvoimien rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen sekä henkilöstö- ja kiinteistömenoista leikkaaminen on välttämätöntä, jotta määrärahat voidaan kohdentaa puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen eikä tyhjien rakennusten ylläpitämiseen – muistakaamme, että nuorten miesten ikäluokkien pieneneminen vähentää koulutuspaikkatarvetta 3000 vuoteen 2018 mennessä. Eli nykymuotoisten puolustusvoimien kustannusrakenne on ajautumassa umpikujaan, jonka lopputuloksena puolustusvoimien varsinainen toiminta ja materiaalihankinnat jouduttaisiin lopettamaan pysyvien rakenteiden ylläpitämiseksi.
Eräs numeroesimerkki kertoo paljon: kun puolustusmenoista noin 39% on tällä hetkellä sidottu kiinteistö- ja palkkamenoihin olisi vastaava luku 5-6 kuluttua reippaasti yli 50 jos mitään rakennemuutosta ei tehtäisi. Koska lisää rahaa ei ole tiedossa se puuttuva pala jouduttaisiin ottamaan esimerkiksi toiminnasta siellä missä rahaa on. Silloin joutuisimme todennäköisesti kyseenalaistamaan yleisen asevelvollisuuden, mutta ei puolustuspoliittisena linjavalintana vaan säästösyistä. Se olisi erikoinen ja epäsuomalainen tapa tehdä puolustuspoliittisesta kulmakivestä ajopuun.
Uudistuksen hallittu toteuttaminen edellyttää näin ollen priorisointia, luopumista ja uudelleen kohdentamista. Tarvittavan puolustuskyvyn säilyttämiseksi pienet sopeuttamiset ja ”juustohöylääminen” eivät enää riitä. Merkittäviä resurssien uudelleen kohdentamisia ja pysyviä kustannussäästöjä saadaan vain kokonaisuuksista luopumalla. Rakenteellisilla uudistuksilla saavutetaan noin 115–135 miljoonan euron säästöt vuodessa.
Arvoisat kuulijat,
Haluan nyt kääntää katseenne siihen tavoitetilaan missä puolustusvoimat on uudistuksen jälkeen vuonna 2016, näin siksi että ymmärrämme uudistuksen todelliset tarkoitukset. Yritän kuvata tavoitetilaa muutamin tunnusluvuin vertailemalla vuoden 2010 tilannetta vuoden 2016 tavoitetilaan sekä niistä tehtävillä johtopäätöksillä.
Puolustusvoimien rauhan ajan rakenne pienenee. Joukko-osastojen lukumäärä vähenee 25:stä 16 ja johtotasojen määrä pienenee neljästä kolmeen. Edelleen palkatun henkilöstön kokonaismäärä laskee reilu 15 000:sta 12 300:aan. Supistukset merkitsevät suoraan henkilöstö- ja kiinteistömenojen pienenemistä, mutta mahdollistavat myös henkilöstöresurssien uudelleen kohdentamisen hallinnollisista tehtävistä ydintoimintoihin.
Sodan ajan joukkojen vahvuus pienenee 358 000:sta 230 000:een. Tämä joukkotuotannollisen volyymin pieneneminen heijastuu sekä asevelvollisten koulutukseen että materiaalihankintoihin. Myös varusmiesikäluokat pienenevät vuosikymmenen loppua kohden noin 3000 varusmiehellä, eli vuosittain noin 20 000 varusmiestä koulutetaan reserviin nykyisen 23 000 sijaan. Pienevä volyymi mahdollistaa myös panostuksen koulutuksen laatuun, eli tämän päivän tiukkojen säästövuosien jälkeen vuonna 2016 varusmiesten maastovuorokausien määrä saadaan nostettua 35:een, kun vuonna 2010 ne olivat keskimäärin 27 vuorokauden tasolla. Edelleen laatua parantaa ja varusmiesten turvallisuutta lisää kouluttajien määrän suhteellinen lisääminen koulutusjoukkueissa. Tavoitteena on, että 2016 joukkuetta kohti on 2,5 kouluttajaa nykyisen noin 1,7 sijaan.
Pienempi sodan ajan vahvuus myös lyhentää joukkojen tuotannollista kiertoa, mutta ennen kaikkea parantaa kertausharjoitettujen reserviläisten suhteellista osuutta sodan ajan joukoissa. Vuonna 2010 kertausharjoitutettiin 23 000 reserviläistä ja vuonna 2016 tavoitteena on harjoituttaa 18 000 reserviläistä. Suhteellisena osuutena koko sodan ajan joukosta se tarkoittaa, että vuodesta 2016 eteenpäin 8 % sodan ajan sijoitetusta reservistä kertausharjoittelee vuosittain ja kokonaisuudessaan siis lähes 40 000 asevelvollista vuosittain saa laadukasta sotilaskoulutusta. Tämä on siis noin 15 % koko sijoitetusta reservistä.
Pienempi sodan ajan vahvuus mahdollistaa myös paremman varustelutason sodan ajan joukoille. Kuten puolustusvoimain komentaja on useaan otteeseen todennut, maahamme ei rakenneta teknoarmeijaa, mutta pääosa joukoistamme on varustettava ajanmukaisella henkilökohtaisella varustuksella ja vaatetuksella, radioilla, pimeänäkölaitteilla, riittävillä ampumatarvikkeilla jne. Tämä on osa uskottavaa puolustuskykyämme.
Reservimme suorituskyky perustuu henkilöstön osaamiselle ja käytössämme olevalle materiaalille. Vähimmäisvaatimus on, että asevelvollinen saa sellaisen koulutuksen ja käyttöönsä sellaiset välineet, joilla hän uskoo itse kykenevänsä täyttämään maanpuolustuksen tehtävät.
Ulkopuolisen tarkkailijan arvio Suomen puolustuskyvystä rakentuu kuitenkin johtopäätöksille useammalta tasolta. Poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla arvioidaan mm. päätöksentekokykyä ja maanpuolustustahtoa. Sotilaallisella tasolla huomiota kiinnitetään ennen kaikkea niin sanottuihin kynnyskykyihin. Tällaisia ovat johtamis-, tiedustelu- ja valvontakyky sekä valmiudensäätely- ja liikekannallepanojärjestelmät. Kynnyskyvyt ovat sotilaallista voimaa, joka on käytettävissä nopeasti ja joustavasti. Puolustushaarojen suorituskykyisimmät joukot ja asejärjestelmät, esimerkiksi äskettäin tehty päätös JASSM-ohjusjärjestelmän hankinnasta, edustavat tätä kategoriaa.
Arvoisat reservinupseerit,
Puolustusratkaisumme perustuksena oleva yleinen asevelvollisuus nojaa vahvasti vahvaan maanpuolustustahtoon. Kaikki edellä kuvaamani puolustuksen osatekijät ovat merkityksettömiä, mikäli puolustuksemme suorituskyvyt eivät rakennu yleisesti kannatetulle maanpuolustustahdolle. Tänä talvena julkaistu MTS:n seurantatutkimus vahvistaa tiedon, että maanpuolustustahto on juurtunut suomalaisiin syvälle ja se saa lähes varauksettoman tuen riippumatta yhteiskunnallisesta tai alueellisesta taustatekijästä.
Puolustushallinto ja erityisesti puolustusvoimat tekee kaikkensa ylläpitääkseen niin kykyämme kuin tahtoamme maanpuolustukseen. Seuraavina, taloudellisesti tiukkoina, lähivuosina uskon puolustushallinnon tarvitsevan kaiken saatavilla olevan vapaaehtoistuen maanpuolustustradition ylläpitämiseksi. Reservin koulutustehtävissä Maanpuolustuskoulutusyhdistys on keskeisessä roolissa täydentäessä ja osittain jopa korvatessa puolustusvoimilta jäävää koulutusvajetta reserviläisten osalta. Samalla tavalla myös maanpuolustusaatteellisten järjestöjen toiminnan merkitys mielestäni vain korostuu tulevina vuosina.
Puolustusvoimauudistuksen toimeenpanon aikana, toisin sanoen vuosina 2012-2015 puolustusvoimien välitön kosketus reserviin heikkenee, ensisijaisesti kertausharjoitusten puutteesta johtuen. Pahimmallaan tällä voi olla vaikutusta maanpuolustustahtoon ja reserviläisten sitoutumiseen maanpuolustustehtäviin. Vetoankin teihin aktiivisiin reserviläisiin, jotta jaksatte jatkaa aktiivista toimintaanne ja siten osaltanne juurruttaa vankan maanpuolustushengen nuorempiin ikäluokkiin. Mikäli menettäisimme tämän tradition synnyttämän voimavaran, olisi yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan puolustusratkaisumme perusteet murenemassa. Itse uskon vahvasti maanpuolustushengen tulevaisuuteen. Se ei ole kiinni seinissä, vaan se on syvässä sydämessämme.
Lopuksi vielä pari sanaa kaikkia reserviläisiä kiinnostavista reservinsijoituksista; on esitetty huoli siitä, että kaikille ei riitä reservin sijoitusta. Tämä huoli on aiheellinen, koska kenttäarmeijan koko laskee merkittävästi. On epäilty, että tämä vaikuttaisi maanpuolustustahtoon laskevasti. Kenttäarmeijan koulutuskierto on noin kymmenen vuotta, tosin esikuntatehtäviä riittää vanhemmillekin, samoin paikallispuolustuksen tehtäviä. Vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön sitoutuvilla reserviläisillä on tulevaisuudessa luonnollinen reservin sijoitus perustettavissa paikallisjoukoissa. Lisäksi on huomioitava, että yhteiskuntamme kannalta on äärimmäisen tärkeää, että osa meistä jatkaa työtehtäviensä hoitamista sodan aikana.
Arvoisat kuulijat,
Yritin edellä kuvata teille puolustusvoimauudistuksen taustoja ja tavoitteita ja siten vakuuttaa teidät, että puolustushallinnossa teemme joka päivä kaikkemme maamme puolustuskyvyn turvaamiseksi nyt ja tulevaisuudessa.