Puheet
Puolustusministeri Niinistön puhe Kadettikunnan 95-vuotisjuhlassa
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa juhlayleisö, kadettiupseerit, hyvät naiset ja herrat
Suomen maanpuolustus nojaa yleiseen asevelvollisuuteen, koko maan puolustamiseen tähtäävään aluepuolustukseen ja vahvaan maanpuolustustahtoon. Näin on ollut itsenäisyytemme alkuvuosista alkaen ja näin on jatkossakin.
Nämä kolme maanpuolustuksemme peruselementtiä − asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja maanpuolustustahto − kietoutuvat yhteen myös Kadettikunnan 95-vuotisessa historiassa.
Hyvät kuulijat
Itsenäisen Suomen puolustusvoimat rakentuivat suojeluskuntien ja jääkäriliikkeen varaan. Syksyllä 1917 Suomeen saapui 60 Saksassa sotilaskoulutuksen saanutta jääkäriä, jotka alkoivat kouluttaa suojeluskuntia ja organisoida niitä yhtenäiseksi joukoksi. Vuodenvaihteessa 1917-1918 Vimpelissä järjestettiin kurssi, jota pidetään reserviupseerikoulutuksen alkuna.
Suomen puolustusvoimat muodostettiin, kun senaatti eli maan laillinen hallitus tammikuussa 1918 julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi.
Pian kävi ilmeiseksi, että joukkoja johtamaan tarvittiin jääkäreiden, entisten Venäjän armeijan upseerien ja suojeluskuntalaistaustaisten talonpoikaispäälliköiden lisäksi myös muuta päällystöä.
Tarve johtajakoulutukselle kasvoi kun senaatti otti uudelleen käyttöön sortovuosien aikana lakkautetun vuoden 1878 asevelvollisuuslain.
Vapaussodan vielä jatkuessa johtajapulaa pyrittiin helpottamaan kouluttamalla päällystöä Vöyrin sotakoulussa. Sodan jälkeen päällystön koulutusta jatkettiin järjestämällä erimuotoisia tilapäiskursseja. Tunnetuin näistä lienee Viipurin upseerikokelaskurssi eli Markovillan kurssi.
Upseeripulan poistamiseen eivät tilapäiskurssit kuitenkaan riittäneet, joten tarve vakiintuneen upseerikoulutuksen järjestämiseksi oli suuri. Upseerien peruskoulutusta varten perustettiin oma Kadettikoulu ja se aloitti toimintansa Helsingin Arkadiassa vuonna 1919.
Ennen kadettikoulun perustamista ja pitkälle sen jälkeen Suomen upseeristo oli varsin epäyhtenäistä. Jääkäriupseerien ja tilapäiskursseilla koulutuksensa saaneiden lisäksi joukossa oli myös tsaarin ajan Venäjän armeijassa koulutuksensa saaneita upseereita.
Uutena upseeriryhmänä kadettiupseerit kokivat tarvetta yhteenkuuluvuuden lujittamiseen myös kurssiaikaisen yhteiselon jälkeen. Tätä tarkoitusta varten ensimmäiseltä kadettikurssilta valmistuneet upseerit perustivat Kadettikunnan tammikuun lopulla 1921.
Perustamisensa jälkeen Kadettikunnasta muodostui aatteellinen veljesjärjestö, jonka tarkoituksena oli ylläpitää yhteyttä jäseniensä kesken sekä kehittää kadettiupseeriston keskinäistä yhteenkuuluvaisuutta − kadettiveljeyttä.
Hyvä juhlayleisö
Vuosikymmenten työ on ollut menestyksekästä. Tänä päivänä Suomen upseeristo on yhtenäinen, arvostettu ja ammattitaitoinen ammattikunta. Osa kiitoksesta lankeaa nyt 95-vuotista taivaltaan juhlivalle Kadettikunnalle.
Tärkeä rooli upseeriston nykyisen aseman saavuttamisessa on suomalaisella upseerikoulutuksella. Kadettikoulussa perusoppinsa saaneet upseerit ovat sotilasuransa jälkeen olleet haluttuja työntekijöitä myös liike-elämän ja muun valtion hallinnon johtotehtävissä.
Upseerikoulutuksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin tuottaa puolustusvoimillemme johtajia niin rauhan kuin sodankin ajan tarpeisiin.
Tämä asettaa suuria vaatimuksia annettavalle koulutukselle, mutta myös koulutettaville, olivatpa he sitten peruskoulutustaan saavia kadetteja tai jatko- ja täydennyskoulutuksessa olevia, jo urallaan edenneitä upseereita.
Upseereihin kohdistuu odotuksia. Yleisesti oletetaan, että upseerit osaavat kouluttaa, suunnitella ja johtaa, uskaltavat sanoa kun on sanomisen aika ja vaikenevat asioista, joita ulkopuolisten ei kuulu tietää. Heiltä odotetaan myös urheutta, suoraselkäisyyttä ja nuhteetonta käytöstä, niin palveluksessa kuin vapaa-aikanakin.
Vaikka odotukset ovat kovat, eivät ne ihan tuulesta temmattuja ole. Suomalainen upseeristo täyttää sille asetetut vaatimukset. Tämä on tunnustettu myös kansainvälisissä yhteyksissä.
Upseeriston arvostus kumpuaa pitkälti niistä arvoista ja siitä eettisestä pohjasta, johon kadettiupseerit kadettilupauksen antaessaan sitoutuvat.
Lupauksen teksti kuuluu seuraavasti: ” Kadettilipun, sotilaan korkeimpien hyveiden, uskollisuuden ja miehuuden, kunnian ja toveruuden vertauskuvan edessä minä lupaan uhrata työni ja elämäni Isänmaalle. Kadettiaikanani ja sen jälkeen olkoon tunnukseni Suomen vapaus ja kansamme onni. Isien sankarimuisto säilyköön minulle pyhänä, ja sotilaan kunnia olkoon toimintani johtotähti. Ajatuksieni ja tekojeni kannustimet ja tavoitteet olkoot aina ylevät ja jalot. En karta työtä, en taistelua, en kärsimyksiä, en kuolemaa tämän lupauksen lunastamiseksi. Auttakoon Jumala minua olemaan kestävä kunnian tiellä.”
Tämä on se arvopohja, jonka varaan upseeristomme arvostus rakentuu ja jota kadettikunta on ansiokkaasti vaalinut läpi vuosikymmenten.
Hyvät kuulijat
Erityisen mielenkiintoista on havaita, että samaan aikaan kun upseeristomme on koulutukseltaan ja arvopohjaltaan yhtenäinen, on se lähtökohdiltaan myös epäyhtenäinen. Upseerin uralle lähdetään erilaisista perhetaustoista, erilaisista sosiaalisista oloista ja eri puolilta maata.
Syy tähän on ilmeinen − se on yleinen asevelvollisuus. Sen lisäksi, että asevelvollisuus on Suomen kaltaiselle maalle hyvä ja kustannustehokas tapa maanpuolustuksen järjestämiseksi, on se myös erinomainen järjestelmä sota-ajan johtajien rekrytointiin.
Varusmiespalveluksen aikana tulevat upseerit saavat sotilaan perustiedot ja -taidot ja hyvän käsityksen siitä, mistä tulevassa ammatissa on kyse. Vastaavaa työelämään tutustumismahdollisuutta ei muilla aloilla − tai useimmissa muissa maissa − ole. Palveluksessa osoitetun menestyksen perusteella parhaat valikoituvat reserviupseerikoulutukseen ja vasta tämän jälkeen alkaa kilvoittelu paikoista kadettikouluun. Upseerikoulutukseen päästään siis valitsemaan parhaista parhaat. On myös kansakokonaisuutta rakentavaa ja yhteiskunnallista ymmärrystä kasvattavaa, että jokainen upseerimme on joskus ollut itse alokas. Vanha sanonta kuuluu: "Jokaisella alokkaalla on marsalkan sauva repussaan."
Lopputuloksena meillä on upseeristo, joka edustaa koko Suomea, niin maantieteellisesti kuin sosiaalisilta taustoiltaankin.
Mikä voisi olla parempi lähtökohta koko maan puolustamiseen tähtäävän suomalaisen kansanarmeijan johtamiseksi?
Asevelvollisuudella on myös suuri merkitys maanpuolustustahdon ylläpitäjänä. Suurimmalle osalle palveluskelpoista ikäluokkaa varusmiespalvelus näyttäytyy positiivisena kokemuksena. Sen suorittaneiden nuorten miesten ja vapaaehtoisten naisten välityksellä nämä positiiviset kokemukset välittyvät viesteinä myös äideille ja isille, veljille ja siskoille, ystäville ja sydänkäpysille, kylän miehille ja naisille.
Vuosien saatossa myös Kadettikunta on tehnyt merkittävää työtä maanpuolustustahdon ja sotiemme veteraanien perinnön vaalijana.
Maamme puolustuskyky on toki riippuvainen puolustusvoimiemme rakenteesta, osaamisesta ja materiaalisesta valmiudesta, mutta ilman maanpuolustustahtoa ei millään näistä ole merkitystä. Sen sijaan luja tahto vie läpi harmaan kiven − tai ainakin tekee mahdolliseksi torjua määrällisesti ylivoimaisen vihollisen, kuten tapahtui viime sotiemme aikana.
Kadettikunnan tuottamat julkaisut ja Kadettikunnan jäsenistön pitämät turvallisuuspoliittiset esitelmätilaisuudet ovat kelpo tapoja ylläpitää yhteiskunnallista maanpuolustustietoutta ja arvostusta veteraanisukupolvien työtä kohtaan. Myös järjestön verkkosivuille kootut julkaisut ja tietopankit sekä aktiivinen rooli sosiaalisessa mediassa palvelevat tätä tarkoitusta. Osaltaan ne myös todistavat, että Kadettikunta on järjestö, joka elää ajassa.
Arvoisa juhlayleisö, hyvät kadettiupseerit
Useassa tilaisuudessa olen puhunut tarpeesta turvata puolustusvoimien toimintaedellytykset. Milloin olen vaatinut lisäresursseja, milloin peräänkuuluttanut muutoksia lainsäädäntöön. Yksi keskeinen toimintaedellytys on kuitenkin jäänyt pienemmälle huomiolle, nimittäin osaava, kykenevä johto − upseeristo.
Ei siksi, että upseeriston merkitys olisi vähäpätöisempi, vaan siksi, että siltä osin toimintaedellytykset nykytilanteessa ovat jo varsin hyvässä kunnossa. Esitänkin parhaat kiitokseni Kadettikunnalle siitä työstä, jota olette tehneet niin upseereiden yhtenäisyyden ja ammattitaidon kuin yleisen maanpuolustustietämyksen ja -tahdonkin eteen.
Näillä sanoilla toivotan 95-vuotiaalle Kadettikunnalle mitä parhainta juhlavuotta ja sen jäsenistölle menestystä nykyisissä ja tulevissa tehtävissä isänmaan puolesta.
Kiitos