Puheet
Puolustusministeri Niinistön juhlapuhe Jääkäriliikkeen itäisen reitin 100-vuotisjuhlassa Hyrynsalmella 28.8.2016
Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja kotirintamanaiset, hyvä juhlayleisö, naiset ja herrat.
Suomessa ei katsottu hyvällä sortokausien aikana toteutettuja venäläistämistoimenpiteitä. Osa suomalaisista, niin sanotun myöntyväisyyssuuntauksen edustajat, katsoivat, että taipumalla venäläisten vaatimuksiin suomalainen kansallisuus olisi mahdollista säilyttää.
Toiset vannoivat passiivisen vastarinnan nimiin. Kaikkia laittomia sortotoimenpiteitä piti vastustaa ja niiden toteutusta vaikeuttaa kaikin luvallisin keinoin.
Lisäksi oli kolmas ryhmä, aktiivisen vastarinnan kannattajat, joiden tavoitteeksi muotoutui Suomen itsenäistyminen, tarvittaessa asevoimaa käyttäen.
Tähän ryhmään kuuluivat ne Helsingin Ostrobotnian kassahuoneeseen marraskuussa 1914 kokoontuneet ylioppilasaktivistit, jotka päättivät ryhtyä toimenpiteisiin kansanarmeijan luomiseksi ja Suomen irrottamiseksi Venäjästä.
Syntyi jääkäriliike, sankaritarina, jota me suomalaiset olemme syystäkin hellineet.
Tarinan sankareita ovat kaikki ne jääkärit, jotka olivat maanpetostuomiota uhmaten valmiita lähtemään Saksaan saamaan sotilaskoulutusta ja palatakseen taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Sankareita olivat myös ne Suomessa toimineet värvärit ja etappien ylläpidosta vastanneet aktivistit, jotka tekivät jääkäreiden Saksaan lähdön mahdolliseksi.
Yksi sellainen oli täällä Hyrynsalmella suuresti vaikuttanut talonisäntä ja kansanedustaja J. A. Heikkinen, joka paremmin Hallan Ukkona tunnetaan.
Aluksi Saksaan, niin sanotulle Pfadfinder-kurssille, lähti vajaat 200 vapaaehtoista, joiden koulutuksen oli määrä kestää vain neljä viikkoa. Koulutusaikaa kuitenkin jatkettiin useaan otteeseen ja puoli vuotta myöhemmin, elokuussa 1915, Saksa päätti laajentaa koulutusjoukon 2000 miehen vahvuiseksi jääkäripataljoonaksi. Suomessa alkoi suuri värväys.
Värväreinä toimivat usein paikallisesti tunnetut ja arvostetut henkilöt sekä pääkaupungin ja maaseudun välillä liikkuneet opiskelijat, kuten Paavo Sivén eli myöhempi Susitaival, jonka elämästä olen aikoinaan väitöskirjani tehnyt.
Jääkäriksi värvättyjen tie Saksaan kulki Ruotsin kautta, minne siirryttiin yleensä joko Tornion kautta tai Etelä-Pohjanmaalta Pohjanlahden yli hiihtäen.
Toiminnan laajentuessa viranomaiset pääsivät kuitenkin aktivistien jäljille. Seurasi pidätyksiä ja moni etappi jouduttiin sulkemaan.
Huhtikuun lopulle 1916 tultaessa oli värväys melkeinpä tyrehtynyt ja aktivistien toiminta lamassa.
Uusia etappeja perustettiin vaikeakulkuisemmille seuduille muiden, helppokulkuisempien ja nopeampien reittien mentyä tukkoon. Keskeiseen asemaan nousi itäinen jääkäri Friedel Jacobsonin johtama reitti, joka vuoden 1916 lopulla oli ainoa suhteellisen varmasti toiminut etappi. Sen tärkeä solmukohta oli täällä Hyrynsalmella sijainnut maatila, Hallan talo, jonne päätyi myös jääkärivärvärinä toiminut Paavo Susitaival.
Heikkisen isännöimä Hallan talo ja sen ympäristössä olevat piilopirtit tarjosivat jääkäriliikkeelle oivan tukikohdan. Talo sijaitsi vanhan kauppareitin varrella eikä satunnaisiin kulkijoihin liiemmälti kiinnitetty huomiota. Kulkukauppiaiden sekä uitto- ja savottamiesten sekaan mahtui muutama aktivistikin.
Jääkäreiden oleilua Hallassa edesauttoi myös kainuulainen isänmaallisuus. Jääkärien katsottiin olevan oikealla asialla, tai ainakaan heitä ei ollut syytä vastustaa.
Pääsy Hallasta eteenpäin oli kuitenkin epävarmaa. Niinpä Hyrynsalmelle alkoi kerääntyä kasvava joukko jääkäreitä, jääkäritarjokkaita ja muita aktivisteja.
Vuoden 1916 joulukuussa jääkäriliikkeen Aktiivinen komitea päätti, että vaikean tilanteen takia jääkäritarjokkaita ei enää lähetettäisi eteenpäin suunniteltua toista pataljoonaa varten. Viestin Hallaan toi Helsingistä tohtori V. O. Sivén, Paavo Susitaipaleen isä ja Aktiivisen komitean jäsen.
Näin päättyi yksi vaihe itäisen reitin ja Hallan etapin historiassa. Noin 400 jääkäritarjokasta ehti kuitenkin aloittaa matkansa kohti Saksaa itäistä reittiä pitkin. Kyse oli huomattavasta määrästä.
Uusien, Aktiiviselta komitealta tammikuussa 1917 saatujen ohjeiden mukaan etapin toimintaa oli kuitenkin jatkettava, nyt lähinnä kuriiritienä ja odotettavissa olevien saksalaisten sotavankipakolaisten avustamisen varalta. Myös vielä silloin tällöin saapuvia jääkäritarjokkaita oli autettava.
Hallan Ukko ja Susitaival ryhtyivät jälleen toimeen. Yhdessä he järjestivät rajanylitysreitit uudelleen kuntoon. Etappihommat hoituivat, vaikka Hyrynsalmen nimismies ja santarmiurkkijat heitä ajoittain hätyyttelivätkin.
Helmikuun vallankumouksen ja tsaarin kruunusta luopumisen jälkeen Hallan Ukko, Susitaival ja muutama muu aktivisti uskoivat, että Saksassa koulutuksensa saanut jääkäripataljoona oli jo matkalla Suomeen. Usko vapauden koittoon oli vahva. Niinpä he päättivät ryhtyä aktiiviseen toimeen ja ottaa perustamiensa kansalaiskomiteoiden avulla vallan Hyrynsalmella ja sen lähiympäristössä sekä Suomussalmella.
Aika ei kuitenkaan ollut vielä kypsä. Niinpä kansalaiskomiteoiden valta jäi lyhytaikaiseksi eikä niillä ollut sen suurempaa merkitystä Suomen itsenäisyyskehitykselle. Niiden työskentely saattoi kuitenkin osaltaan vahvistaa Kainuun kansassa herännyttä itsenäisyystahtoa. Ainakin ajatus Suomen itsenäiseksi julistamisesta uskallettiin syrjäisessä Kainuussa lausua ääneen aikana, jolloin sitä ei juuri muualla tehty.
Hyvä juhlayleisö
Itäisen reitin, aivan kuten koko jääkäriliikkeen historia on täynnä kiehtovia henkilöitä, tapahtumia ja tarinoita. Yhdessä ne muodostavat klassisen draaman kaaren, jossa protagonistin roolissa eli pääroolissa olevat aktivistit, jääkärit ja etappihenkilöstö, tavoittelevat päämääristä jalointa, Suomen itsenäisyyttä. Päämäärän saavuttaakseen he ovat valmiita ottamaan riskejä ja tekemään uhrauksia.
Vastavoimana tässä draamassa toimii Suomen kansan selkärangan ja suomalaisuuden nujertamaan pyrkivä tsaarin Venäjä.
Ratkaiseva konflikti ja draaman käännekohta ajoittuu loppuvuoteen 1917, jolloin Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen ja tarinan lopussa koittaa katarsis, valtiollinen vapaus.
Vaikka ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumoukset edesauttoivat itsenäisyyspyrkimyksissä, ei vapaus tullut vaivatta. Vapauden eteen oli tehtävä työtä ja vapauden eteen oli taisteltava.
Etappiteitä Saksaan kulkeneet jääkärit olivat se maamme valtiollisen vapauden etujoukko, joka nousi taisteluun itsenäisen Suomen luomiseksi ennen muita ja muita rohkeammin.
Vapaussodassa, josta muotoutui myös sisällissota, jääkärit lunastivat ne odotukset, joita heihin oli kohdistettu. Johtajina ja kouluttajina he muodostivat hallituksen joukkojen kovan ytimen.
Lopulta Hallan Ukon, itäisen reitin tuuheapartaisen merkkimiehen unelma kävi toteen. Hän sai viettää elämänsä viimeiset vuodet itsenäisessä Suomessa täällä Hyrynsalmella. Ukko kuitenkin kuoli vuonna 1938 eikä enää nähnyt, miten tärkeä osa jääkäreillä oli vielä talvi- ja jatkosodissakin.
Hyvät kuulijat
Yksi luku jääkärihistoriassa päättyi, kun viimeinen jääkäri, jääkärikenraali Väinö Valve kuoli maaliskuussa 1995. Se, että hänet saatettiin haudan lepoon valtiollisin kunnianosoituksin, oli valtiovallalta kunnianosoitus niin viimeisen jääkärin kuin myös koko jääkäriliikkeen elämäntyölle.
Siunauspäivänä Helsingin Sanomat kirjoitti osuvasti pääkirjoituksessaan:
”Kun Jääkäripataljoona 27:n viimeinen jääkäri on kuollut, kansakunta on valmis myöntämään, että jääkärit muodostivat kansallisen itsenäisyystaistelumme ytimen sisällissodassa ja toisen maailmansodan aikana ja heidän saavutuksiaan voi verrata mihin tahansa menestyneen vapautusarmeijan työhön. Jääkäriliikkeen perintö on selväsanainen:
Luottamus Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä ja vapaana valtiona, horjumaton usko tämän asian oikeutukseen silloinkin, kun kaikki näyttää toivottamalta, sekä tahto ja uskallus taistella näiden päämäärien puolesta. Tämä on kestävä kivijalka tänäänkin!”
Arvoisa yleisö
Vaikka jääkäreitä ei enää ole, heidän sankaritarinansa elää. Se elää puolustusvoimissa, missä useat joukkoyksiköt vaalivat Jääkäripataljoona 27:n perinteitä. Se elää perinneyhdistyksissä ja se elää vahvana myös täällä Kainuussa, niin Kainuun prikaatissa kuin siviiliväestönkin keskuudessa.
Esitän parhaan kiitokseni Hyrynsalmen kunnalle tämän juhlan ja juhlaseminaarin järjestämisestä sekä kaikille juhlan järjestelyyn osallistuneille.
On hienoa, että Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan aattona muistamme myös niitä, jotka vapauden meille aikoinaan lunastivat.