Puheet
Puolustusministeri maanpuolustuskurssin avajaisissa
Herra amiraali, hyvät kummikurssilaiset, arvoisat 182. maanpuolustuskurssin osanottajat, kurssin henkilökunta ja opettajat, hyvät naiset ja herrat!
On tullut jälleen se aika vuodesta, jolloin syksyn ensimmäinen maanpuolustuskurssi on aloittamassa toimintaansa. Voin hyvällä syyllä sanoa, että nämä kohta viisi vuosikymmentä jatkuneet kurssit ovat muodostuneet kansalliseksi instituutioksi, joka hakee vertaistaan muualta maailmasta. Kurssien aikana keskeisissä asemissa suomalaisessa yhteiskunnassa olevat henkilöt saavat kattavan paketin Suomen varautumisesta kriisi- ja poikkeusoloihin. Kurssien järjestämisestä vastaa puolustusvoimat, mutta opetuksessa ovat mukana kaikki yhteiskuntaelämämme sektorit.
Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka on saanut aikaisempaa näkyvämmän aseman. Sotilasliittoon kuulumaton Suomi osallistuu ohjelman mukaan täysipainoisesti EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja kriisinhallintayhteistyöhön, kehittää rauhankumppanuutta Naton kanssa ja säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä. Keskeisin tehtävä on kansallisen puolustuksen ja uskottavan suorituskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen.
Hallituksen uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu on juuri käynnistynyt. Työ tehdään, kuten ennenkin, useamman hallinnonalan yhteistyönä. Sen lähtökohtana on ns. laaja turvallisuuskäsitys. Eduskunta on sidottu mukaan valmisteluun parlamentaarisen seurantakomitean kautta. Selontekoprosessiin kuuluu myös erillisiä selvityksiä, joissa tarkastellaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia sekä EU:n turvatakuiden merkitystä Suomelle. Ansioitunut suurlähettiläs Antti Sierla on kutsuttu selonteon laadintaan osallistuvaksi selvitysmieheksi.
Hyvät kuulijat!
Minulla oli kohta kolme kuukautta sitten mahdollisuus vierailla Afganistanissa tutustumassa suomalaisten rauhanturvaajien toimintaan ja palvelusolosuhteisiin. En voinut olla ihailematta tapaa, jolla suomalaiset noissa vaikeissa oloissa toimivat. Suomalaisille tyypillinen lähestymistapa operaation asettamiin tehtäviin ja vaatimuksiin tuli hyvin esille. Monipuolisen koulutuksen saaneet suomalaiset upseerit ja reserviläiset omaavat monia sellaisia valmiuksia, jotka ovat auttaneet kansalaisyhteiskunnan alkioiden istuttamisessa maahan.
Afganistan on kaiken kaikkiaan hyvä esimerkki siitä, miten moniulotteista kriisinhallinta voi tänä päivänä olla. Maassa on YK:n ja kansainvälisen yhteisön tunnustama hallinto, jota aikaisemmin vallassa olleet talebanit yrittävät syöstä vallasta sissisodan keinoin. Alueella olevat Naton johtaman ISAF operaation joukot ovat olleet koko ajan vaikeassa asemassa, ja viime aikoina tilanne on vain vaikeutunut entisestään. Myös suomalaiset ovat saaneet osansa tienvarsipommeista ja itsemurhaiskuista. Maassa olevien kansainvälisten joukkojen täytyisi padota talebanien terrori-iskuja ja tällä tavoin lisätä vakautta ja turvallisuutta erityisesti maan eteläisissä ja itäisissä maakunnissa, missä presidentti Karzain hallinnon vastustus on ollut sitkeintä.
Afganistanin vakiinnuttamista ei saada aikaiseksi pelkästään sotilaallisin keinoin. Sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävänä on kuitenkin luoda sellaiset puitteet, joissa normaali yhteiskunnan kehittäminen käy mahdolliseksi. Siviiliyhteiskunnan rakentamiseen sotilaallista kriisinhallintaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu, vaan siihen tarvitaan myös muiden hallinnonalojen toimenpiteitä.
Tapasin äskettäisen Yhdysvaltain matkani aikana YK:n varapääsihteerin Asha-Rose Migiron. Hän kiitti Suomea monisanaisesti tekemästämme rauhanturva- ja kehitysyhteistyöstä. Myös hänen kanssaan käydyissä keskusteluissa ilmeni, että kehittyviä ja konfliktien repimiä yhteiskuntia on tarpeen auttaa monin samanaikaisin toimenpitein. Sotilaallinen kriisinhallinta ja erilaiset siviilikriisinhallinnan hankkeet sekä kehitysyhteistyö muodostavat kokonaisuuden, jota ei tulisi tarkastella erillisinä kokonaisuuksina. Tehokas sotilaallinen kriisinhallinta mahdollistaa laajapohjaisten kehitysohjelmien käynnistämisen. Maamme aktiivinen osallistuminen kriisinhallintaan tulisikin huomioida arvioitaessa maamme kehitysapupanosta.
Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksessa viime perjantaina käsiteltiin Afganistanin vakauttamisen tukemista virkamiestyönä tehdyn selvityksen pohjalta. Me suomalaiset voimmekin tukea Afganistanin vakauttamista monin eri keinoin. Jatkamme ja samalla monipuolistamme sotilaallista läsnäoloamme Afganistanissa. Varusmieskoulutuksen erityisosaajina voisimme esimerkiksi peruskouluttaa henkilöstöä maan asevoimille sekä antaa vaativampaa sotilaskoulutusta jo peruskoulutuksen saaneille. Olemme on jo jonkin aikaa osallistuneet afganistanilaisten poliisien kouluttamiseen. Meillä voisi myös olla käyttökelpoisia ajatuksia siitä, millä tavoin afganistanilaiset maanviljelijät saataisiin siirrettyä oopiumin viljelystä ja siirtymään väestöä elintarvikehuoltoa paremmin palveleviin lajikkeisiin. Voisimme myös miettiä Afganistanin runsaiden luonnonvarojen hyödyntämistä, esimerkiksi kaivostoiminnan käynnistämistä. Monia muitakin esimerkkejä voisi luetella.
Erityisen kiitoksen työstään ansaitsevat ne monet avustusjärjestöt, jotka riskeistä piittaamatta ovat jo pitkään toimineet rohkeasti ja tuloksellisesti Afganistanissa.
Viime perjantaina julkaistun mielipidetiedustelun mukaan yli 80 % suomalaista pitää nykyistä osallistumistasoamme kansainväliseen kriisinhallintaan sopivana ja vain alle 10 % halusi supistaa sitä. Samansuuntaisia tuloksia saatiin puolustusministeriön teettämästä selvityksestä viime toukokuussa. Tulokset osoittavat, että sotilaallisella kriisinhallinnallamme on kansalaisten laaja tuki. Ymmärretään, että kriisialueiden vakauttaminen tukee myös Suomen kansallista turvallisuutta. Erityisen hyvin tämä näkyy Afganistanissa, sillä siellä tuotetaan lähes kaikki Euroopassa myytävän heroiinin raaka-aine.
Peräänkuulutan entistä tiiviimpää hallinnonalojen rajat ylittävää yhteistyötä kriisinhallinnassa. Ratkaisevaa ei ole se, minkä lipun alla kutakin operaatiota toteutetaan vaan se, millaisia tuloksia siinä saavutetaan. Suomalainen toimintamalli on osoittanut voimansa jo moneen kertaan. Tällä tiellä meidän on hyvä jatkaa eteenpäin.
Arvoisat maanpuolustuskurssilaiset!
Olette aloittamassa neljää viikkoa kestävän intensiivisen opiskelujakson, jonka aikana teille käyvät tutuiksi ne keinot, joilla suomalaisen yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan. Kurssilla ei ole kuitenkaan kyse vain oppimisesta vaan myös verkottumisesta, uusien yhteyksien, tuttavuuksien ja ystävyyksien luomisesta. Toivonkin teidän käyttävän kurssin tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti hyväksenne. Erityisesti toivon, että suhtaudutte saamaanne opetukseen kriittisesti. Toivon että kyseenalaistatte kuulemanne ja panette myös opettajanne ja kurssin johdon pohtimaan esille ottamaansa. Näin toimien kurssi täyttää parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteensa.
Toivotan 182. maanpuolustuskurssin osanottajille menestyksellisiä ja mielenkiintoisia hetkiä kurssiin kuuluvien luentojen ja harjoitusten parissa!