Puheet
Puolustusministeri Jyri Häkämies Lappeenrannan Upseerikerholla
Puolustusministeri Jyri Häkämies piti 6.10.2007 juhlapuheen Lappeenrannan Upseerikerholla, Lappeenrannan Reserviupseerikerho ry 80 vuotta ja Etelä-Karjalan Reserviupseeripiiri 50 vuotta -tilaisuudessa.
Arvoisat kunniavieraat, hyvä juhlayleisö, naiset ja herrat!
Olemme kokoontuneet tänne Lappeenrannan Upseerikerholle tärkeään juhlaan. Lappeenrannan Reserviupseerikerho ry juhlii 80-vuotista ja Etelä-Karjalan Reserviupseeripiiri 50-vuotista taivaltaan. Onnittelen molempia juhlivia järjestöjä näiden merkkipäivien johdosta.
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme on tänä syksynä ja ensi keväänä tarkan arvioinnin kohteena. Syynä tähän on valtioneuvoston vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelutyö. Selonteosta on viimeisten kymmenen vuoden aikana muodostunut maamme turvallisuus- ja puolustusratkaisujen perusdokumentti, joka viitoittaa tietämme vuosiksi eteenpäin.
Vuoden 1997 selonteko tehtiin tilanteessa, jossa Venäjän kehitys aiheutti erityisen suurta huolta. Vuoden 2001 selonteko taas osui New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskujen aiheuttamaan murroskohtaan. Muut kuin sotilaalliset uhkat nousivat siinä näkyvämmin mukaan. Vuoden 2004 selonteko valmistui pian valtioneuvoston hyväksymän yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian valmistumisen jälkeen. Vaikka kyseessä oli valtioneuvoston selonteko, osallistui koko eduskunta sen valmisteluun parlamentaarisen seurantaryhmän kautta.
Nyt on uuden selonteon valmistelu jälleen käynnistynyt laajan turvallisuuskäsityksen pohjalta. Koko eduskunnan osallistuminen sen valmisteluun on jälleen turvattu. Tällä kertaa kaikki puolueet kattavan seurantaryhmän puheenjohtajana toimii puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja. Selontekoon liittyen valmistellaan erillisselvitykset Nato-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle sekä EU:n turvatakuista. Selonteon valmistelussa on kyse niin merkittävistä asioista, että kaikkien keskeisten tahojen mukanaolo on enemmän kuin toivottavaa.
Hyvä juhlayleisö!
Puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala käsitteli puolustusvoimien tulevaisuutta 182. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisjuhlassa. Minun on helppo yhtyä komentajan perusviestiin: Suomen kansallisen puolustusratkaisun ytimenä on myös tulevaisuudessa yleinen asevelvollisuus ja siitä luonnollisella tavalla kumpuava kansalaisten korkea maanpuolustustahto.
Valtion talousarvioesitys vuodelle 2008 lupaa puolustushallinnon osalta toiminnan palauttamista ennen kahden viimeisimmän vuoden supistuksia edeltäneelle tasolle. Erityisen tärkeää on se, että kertausharjoitusten määrä saadaan palautetuksi ennalleen. Lentotunteja ja alusvuorokausia lisätään. Myös varusmiesten asemaan on odotettava parannuksia. Riittävällä budjettipanostuksella voidaan myös turvata se, että puolustusvoimillamme on käytössään riittävän ajantasaista ja tehokasta puolustusmateriaalia.
Varusmiesten asiat ovat muutenkin olleet viime aikoina runsaasti julkisuudessa. Varusmiesliitto kampanjoi aikaisemmin tänä vuonna näyttävästi simputusta vastaan. Asia oli mielestäni siinä määrin vakava, että pyysin puolustusvoimilta selvitystä asiasta, jonka olen nyt saanut. Olen tyytyväinen siitä, että simputuksen vastaisessa toiminnassa lähdetään puolustusvoimissa nollatoleranssista: simputusta ei pidä hyväksyä missään olosuhteissa. Pidän hyvänä myös sitä, että varusmiehet pääsevät entistä paremmin mukaan tapausten käsittelemiseen.
Komentajan puheessa käsiteltiin myös tarvetta supistaa sodanajan joukkojemme kokonaisvahvuutta edelleen. Olemme jo nyt tulossa 350.000 miehen reserviin, joka sekin on niin suuri että vain harva Euroopan maa pääsee enää samaan. Komentaja Kaskealan mukaan vahvuuden alentuminen ei kuitenkaan välttämättä jää tähän. Hän väläytti sellaistakin vaihtoehtoa, että sodanajan vahvuutemme supistuisi jopa niinkin alas kuin 250.000 mieheen.
Tärkein syy sodanajan vahvuuden supistumiseen ei ole ikäluokkien pienentyminen, koska sitä ei lähivuosina ole tapahtumassa. Pystymme myös tulevina vuosina kouluttamaan jotakuinkin saman määrän varusmiehiä kuin tälläkin hetkellä. Sodanajan joukkojen supistaminen ei toisin sanoen liity esimerkiksi siihen, että Suomessa olisi tarve siirtyä monien muiden Euroopan maiden tapaan valikoivaan asevelvollisuuteen tai ammattiarmeijaan. Kansallisen puolustuksemme vahvuus on nimenomaan koko ikäluokan tasavertaisessa kouluttamisessa, jolloin jokainen asevelvollinen saadaan hänelle parhaiten soveltuviin tehtäviin. Näin maksimoidaan myös palvelutyytyväisyys.
Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa edelleen yli 80 % ikäluokasta. Sekin kertoo siitä, että järjestelmään ollaan tyytyväisiä. Siksi en näe suurempaa tarvetta muuttaa myöskään nykyistä siviilipalvelusjärjestelmää. Sen kestosta voidaan toki keskustella, mutta sitä ei pidä tehdä irrallaan koulutuksen sisällöstä. Olennaista ei ole koulutuksen kesto vaan se että myös siviilipalvelusmiehille löytyy luonteva palvelustehtävä kriisi- ja sotatilanteissa.
Edellisen hallituksen aikana jouduttiin kaksi historiallisesti merkittävää varuskuntaa lakkauttamaan. Nyt olemme tilanteessa, jossa vastaavaa tarvetta ei enää ole. Nykyinen varuskuntien määrä vastaa käsitykseni mukaan hyvin koulutettavien määrää. Siksi haluan korostaa amiraali Kaskealan tapaan, että uusia varuskuntien lakkauttamisia ei ole enää näköpiirissä.
Hyvät naiset ja herrat!
Nykyisissä varuskunnissa tehdään tulevaisuudessa myös uusia toimintoja, joista erityisesti nostan esille maakuntajoukkojen kouluttamisen ja yleisemminkin vapaaehtoisen maanpuolustustyön tukemisen. Puolustusvoimat ei voi menestyä tehtävässään, jollei sen tukena ole aktiivista vapaaehtoisjärjestöjen verkkoa. Eri puolilla maata toimivien reserviupseerijärjestöjen merkitystä ei voi siksi korostaa liikaa. Etelä-Karjalan Reserviupseeripiiri ja Lappeenrannan Reserviupseerikerho tekevät muiden vastaavien järjestöjen kanssa päivittäin sitä tärkeää maanpuolustustyötä, jota puolustushallinnossa on aina arvostettu. On tärkeää, että puolustusvoimat voi omalla panoksellaan tukea vapaaehtoisjärjestöjen koulutushankkeita.
Vapaaehtoinen maanpuolustustyö ja puolustusvoimien osana toimivat maakuntajoukot tuovat kansallisen puolustuksen aikaisempaa lähemmäksi kansalaisten päivittäistä elämää. Meillä tulee olla järjestelmä, joka mahdollistaa kansalaisten osallistumisen erilaisiin maanpuolustuksellisiin harrastuksiin heidän kotipaikkakunnillaan. Näillä toiminnoilla voidaan vahvistaa suomalaista järjestelmää, jonka ydin on koko kansan asevoimat.
Myös Etelä-Karjala on osallisena puolustusvoimien alueellisen tason toiminnassa. Puolustusvoimista annettu laki astuu voimaan 1.1.2008. Tuolloin aloittaa toimintansa myös maavoimien kokoonpanoon kuuluva Etelä-Karjalan aluetoimisto Maasotakoulun yhteydessä Lappeenrannassa. Aluetoimiston tehtävänä on sotilaallisen maanpuolustuksen suunnittelu, valmistelu ja johtaminen omalla alueellaan. Se vastaa käskettyjen joukkojen perustamisesta ja johtamisesta ja järjestää kutsunnat toimialueellaan. Aluetoimisto vastaa myös vapaaehtoisen maanpuolustustyön ja koulutuksen toteuttamisesta alueellaan.
Lappeenranta on myös rakuunoiden, noiden jo kolmekymmentävuotisessa sodassa mukana olleiden jalan taistelevien mutta ratsain liikkuvien sotilaiden kotikaupunki. Lappeenranta tunnetaan vielä tänäkin päivänä rakuunoistaan. Tätä arvokasta perinnettä ylläpitää 46 vuotta sitten perustettu Rakuunakilta. Katuja kesäisin kiertävät perinneratsukot muistuttavat meitä siitä, keitä rakuunat ovat. Ei liene myöskään sattuma, että paikallinen jalkapalloseura on nimeltään Rakuunat.
Hyvä juhlaväki!
Julkisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa on viime viikkoina keskitytty pohtimaan enemmän muotoja kuin sisältöjä. Jokainen luonnollisesti osallistuu keskusteluun omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Puolustusministerinä minun ensisijainen velvollisuuteni on huolehtia siitä, että sotilaallinen maanpuolustuksemme on myös tulevina vuosina parhaassa mahdollisessa kunnossa. Velvollisuuteni on myös osallistua sitä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomalaisten tehtävänä on huolehtia itse oman maansa puolustamisesta. Siinä tarvittava kyky luodaan ja säilytetään vain sitkeällä ja pitkäjänteisellä työllä.
Haluan päättää puheeni kiittämällä vielä kerran molempia juhlivia järjestöjä, Lappeenrannan Reserviupseerikerhoa ja Etelä-Karjalan Reserviupseeripiiriä, niiden suomalaisen maanpuolustuksen hyväksi tekemästä työstä. Olkoon tulevat vuotenne yhtä menestyksellisiä kuin tähänastisetkin.