Puheet
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe Varusmiesliiton vuosikokouksessa
Varusmiesliiton vuosikokous
Vuosikokouspuhe
11.12.2008, Vanha Ylioppilastalo, Helsinki
Arvoisat Varusmiesliiton jäsenet, hyvät ystävät!
Kiitän kunniasta saada puhua vuosikokouksessanne. Vuonna 1970 perustettu Varusmiesliitto ja puolustushallinto tekevät tänä päivänä hyvää yhteistyötä ja niillä on pääpiirteissään yhtenevät tavoitteet. Niitä ovat asevelvollisten ja erityisesti varusmiesten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten etujen ajaminen sekä myös epäasiallisen käyttäytymisen eli simputuksen poistaminen puolustusvoimista.
Yleinen asevelvollisuus on ja pysyy Suomen puolustusratkaisun keskeisenä osana. Suomi on kansainvälisesti tunnettu huippuosaamisen maa. Koululaitoksemme on niittänyt mainetta mm. OECD:n PISA-arvioinneissa. Sitä kautta saatu perusopetus yhdistettynä korkeatasoiseen sotilaskoulutukseen on nostanut sotilaittemme ja reserviläistemme osaamisen erittäin korkealle tasolle. Myös puolustusvoimissa annettu johtajakoulutus on erittäin arvostettua.
Edellä kuvatun tason säilyttäminen ei onnistu automaattisesti vaan on yhteinen tehtävämme. Meidän tulee yhdessä ponnistella niin palvelusolojen ja etujen kehittämiseksi kuin uusiin haasteisiin vastaamiseksi. Jälkimmäisistä erityisen ajankohtaisia ovat varusmiespalveluksen suorittaneiden määrän aleneminen ja samanaikaisesti tapahtunut palveluksen keskeyttämisen raju kasvu.
Karkeasti voidaan sanoa, että sodan ajan joukkomme tarvitsevat jokaisen asekuntoisen miehen. Yli 70 % miespuolisesta ikäluokasta pitäisi tästä syystä suorittaa varusmiespalvelus. Tähän on toistaiseksi päästy hyvin. Viime vuonna 30 vuotta täyttäneestä ikäluokasta eli vuonna 1977 syntyneistä varusmiespalvelun suoritti pääesikunnan mukaan 81 %. Vuonna 1985 syntyneestä ikäluokasta varusmiespalveluksen on toistaiseksi suorittanut noin 76 %. Siviilipalveluksen osuus on säilynyt koko ajan 7 %:n tasolla.
Silti on kiistaton tosiseikka, että varusmiesten kunto on heikentynyt ja sopeutumisvaikeudet lisääntyneet. Niihin voidaan osaltaan vaikuttaa palveluksen sisältöä ja palvelusolosuhteita kehittämällä, mutta niillä ei voida yksin ratkaista asiaa. Ongelma on yhteiskunnallinen ja edellyttää siksi poikkihallinnollista lähestymistapaa.
Hyvät ystävät!
Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 80 vuotta erään suomalaisen kirjallisuuden tärkeimmän varusmieselämän kuvauksen ilmestymisestä. Kyseessä on Pentti Haanpään teos Kenttä ja kasarmi, jossa on lyhyin ja terävin vedoin kuvattu varusmieselämää 1920-luvun loppupuolen Suomessa.
Haanpään teos herätti ilmestyessään melkoisen kirjallisen ja poliittisen myrskyn. Tämän päivän näkökulmasta siinä on kuitenkin paljon ajatonta ja tuttua, vai mitä sanotte kirjan avaavan novellin jääkärivääpelin varusmiehiä koskevista mietteistä: Unisinä, äreinä ja kärsineen näköisinä he marrivat, kun aamuherätys oli hihkaistu, voimisteluun. Varovasti ja huolella he heiluttivat jäseniään, ettei vain tulisi mitään liikaa ponnistaneeksi ja jos valvojan silmä vältti, niin heti ne lakkasivat kokonaan. Kaikilla heillä oli jo aamusta alkaen mietteet, että miten mahdollisimman vähällä vaivalla päästä taasen iltaan. Ei mihinkään muuhun innostusta kuin koiranjuonien keksimiseen, joilla koettaa karttaa palveluksen vaivoja.
Suomessa on hieman Haanpään kirjan hengessä keskusteltu viime kuukausina varusmiespalveluksesta ja siihen liittyvistä ongelmista. On löydetty paljon kritisoitava. Varusmiesten kunto on monien mielestä romahtanut, halu suorittaa varusmiespalvelu on vähentynyt, simputus niin esimiesten kuin palvelustoverien taholta on lisääntynyt ja koulutuksen sisältöäkään ei ole uudistettu parhaalla mahdollisella tavalla.
Onko tilanne todellakin näin huono? Uskallan väittää, että esille nousseista ongelmista huolimatta väitteet suomalaisen varusmiespalveluksen kriisiytymisestä ovat suuresti liioiteltuja. Suomalainen varusmies voi kaiken kaikkiaan edelleen hyvin ja hänen ammattitaitonsa kehittyy koko ajan. Tästä on paljon näyttöä.
Hyvät kuulijat!
Varusmieskoulutus on yhteiskunnan kehityksen myötä muuttunut entistä vaativammaksi ja erikoistuneemmaksi. Vuonna 2009 kuusi kuukautta palvelevien osuus on 46 % ja 12 kuukautta palvelevien osuus 43 %. Entistä harvempi varusmies saa tulevaisuudessa kuuden kuukauden mittaisen miehistökoulutuksen. Suomessa yksi Euroopan parhaista koulujärjestelmistä yhtyy yhteen Euroopan parhaista varusmieskoulutusjärjestelmistä. Ei siis ihme, että suomalainen palkattu henkilöstö ja reserviläiset nauttivat vahvaa arvostusta esimerkiksi toimiessaan erilaisissa kriisinhallinnantehtävissä.
Mistä varusmiespalvelussa on pohjimmiltaan kyse? Mitä yhteiskunta puolustusvoimilta ja nuorilta aikuisilta odottaa? Varusmiespalveluksen aikana nuoret ovat juuri tulleet täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla on kaikille kansalaisille kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Oikeuksia ja velvollisuuksia tulee tarkastella rinnakkain ilman jälkimmäisiä ei voi olla edellisiäkään.
Viime aikoina käytyä keskustelua seuratessa on alkanut tuntua siltä, että oikeuksien ja velvollisuuksien välille ollaan etsimässä uutta painotusta. Oikeuksia halutaan laajentaa ja muuttaa entistä subjektiivisemmiksi, velvollisuuksia taas halutaan supistaa. Maanpuolustusvelvollisuus on yksi itsenäisen kansakunnan jäsenen tärkeimpiä velvollisuuksia. Se tunnollisesti ja tasavertaisesti täyttämällä luomme olosuhteet niin kansallisesti kuin kansainvälisesti joissa myös oikeutemme voivat toteutua. Turvattomassa kansallisessa ja kansainvälisessä ympäristössä kansalaisten oikeudetkaan eivät voi toteutua.
Suomalaisten maanpuolustustahto on säilynyt erittäin korkeana, vaikka sitä mittaava luku olikin alentunut hieman viime viikolla julkaistussa tutkimuksessa. Se on silti edelleen yksi demokraattisten valtioiden korkeimpia. Korkea maanpuolustustahto näkyy mittaustulosten lisäksi monilla muillakin tavoilla.
Meillä on ensinnäkin laaja valtiojohdon laein ja päätöksin vahvistama yksituumainen puolustusratkaisu. Seuraavan kerran sitä tarkistetaan ensi kuussa valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.
Meillä kunnioitetaan toiseksi erittäin paljon sotiemme veteraanien työtä niin talvi- ja jatkosotien taistelukentillä kuin sodan jälkeen käynnistyneessä jälleenrakennustyössä. On erityisen lämmittävää huomata, miten suuressa arvossa tämän päivän nuoret pitävät veteraanien työtä.
Kolmanneksi kansalaiset ovat osallistuneet ja osallistuvat aktiivisesti vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Perinteisillä maanpuolustusjärjestöillä on edelleen keskeinen rooli. Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen resursseja on myös parannettu.
Varusmiespalvelun suosio on neljänneksi säilynyt korkeana mahdollistaen korkeatasoisen varusmieskoulutuksen sekä laajan ja tehokkaan reservin luomisen ja ylläpitämisen. Ilman reserviä ei valtiojohdon määrittämää puolustusratkaisua pystyttäisi toteuttamaan.
Hyvät varusmiesliittolaiset!
Yksikään edellä mainitsemistani neljästä kohdasta ei toteudu itsestään. Niiden eteen on tehtävä töitä joka päivä. Eteen nousee väistämättä myös haasteita, jotka on ratkaistava. Varusmiesliiton vuosikokous onkin erinomainen paikka pohtia haasteita, jotka koskevat varusmiespalvelusta ja varusmiesten asemaa. Otan esillä joitakin niistä.
Ensimmäinen niistä on kutsuntajärjestelmän kehittäminen. Todettakoon heti, että asiassa ei ole oltu toimettomia, vaan käynnissä on useita erilaisia hankkeita yhteistyössä eri tahojen kanssa. Stakesin vetämänä ja kuntien kanssa toteutettuna on käynnistetty Aikalisä hanke. Sen tarkoituksena on toimia entistä tehokkaammin syrjäytymisen estämiseksi. Tunnistamalla syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt voidaan auttaa heitä saamaan omat asiansa kuntoon jo ennen varusmiespalvelukseen astumista.
Kunnossa Kassulle on Kaakkois-Suomessa viime elokuussa käynnistynyt hanke, jossa tavoitteena on parantaa varusmiespalvelukseen tulevien heikkokuntoisten nuorten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia kutsuntojen ja palvelukseen astumisen välissä ja näin parantaa heidän selviytymistään varusmiespalveluksesta. Molemmissa hankkeissa tehdään hyvää yhteistyötä eri viranomaisten, koulujen ja urheiluseurojen kanssa.
Julkisuudessa viime aikoina tasa-arvopohjalta vetäistyt heitot naisten pakollisesta yhteiskuntapalvelusta tai vastaavasta ovat mielestäni vailla asiapohjaa. Kokonaismaanpuolustuksen kannalta naisilla on ilman pakollista palvelustakin monia tärkeitä tehtäviä, joita ilman yhteiskunta ei toimi. Kutsuntoja toki voidaan kehittää esimerkiksi niin, että saman ikäluokan naiset voisivat osallistua niihin ja saada näin tietoja yhteiskunnan sotilaallisesta ja muusta puolustamisesta sekä varautumisesta eri kriiseihin.
Hyvät kuulijat!
Lopuksi haluan ottaa esille vielä joitakin varusmiesten sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan liittyviä kysymyksiä. Varusmiehet ovat olennainen osa puolustusvoimien henkilöstöä, joten heidän palveluolojaan ja palvelutyytyväisyyttään ei saa laiminlyödä. Varusmiesten tulee kokea palveluksensa mielekkääksi ja heidän kokonaiskehitystään tukevaksi. Varusmiespalvelun aikana hankittuja tietoja ja taitoa tulee voida hyödyntää myös myöhemmässä elämässä. Olisi hyvä, jos eräitä varusmieskoulutukseen kuluvia opintoja voitaisiin hyödyntää myös varsinaisissa jatko-opinnoissa.
Varusmiespalvelu merkitsee väistämättä irtautumista siihenastisesta arkielämästä kodista, koulusta ja työelämästä. Siksi on tärkeää, että varusmiesten päivärahat ja muut sosiaaliset edut olisivat palveluksen aikana kohtuulliset. Varusmiesten päivärahoja korotetaankin vuoden 2009 alusta ja uudelleen vuoden 2011 alusta. Puolustusministerinä pyrin pitämään esillä myös kotiutumisrahan palautusta. Tavoitteena on myös se, että varusmiespalvelu kartuttaisi tulevaisuudessa eläkettä.
Simputus, josta aikaisemmin mainitsemassani Haanpään kirjassa on monia esimerkkejä, on ehdottomasti tuomittavaa. Sen suhteen on vallinnut ja vallitsee nollatoleranssi. Kaikkiin tapauksiin tulee puuttua henkilöstön toimesta ripeästi. Myös varusmiespalveluaan suorittavia on rohkaistava ottamaan tapaukset esille heti kun ne ovat tapahtuneet. Palvelusajan päättymisen jälkeen ilmitulleisiin tapauksiin on paljon vaikeampi puuttua. Simputuksen karsiminen on kaikkien yhteinen etu.
Kiitän Varusmiesliittoa sen harjoittamasta rakentavasta yhteistyöstä. Pystymme yhteistyöllä tekemään varusmiespalvelusta entistä mielekkäämmän ja miellyttävämmän kokemuksen. Toivotan liitolle menestystä tulevien vuosien haasteisiin vastattaessa.