Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe suomalaisten sankarivainajien siunaustilaisuudessa

Kaatuneitten muistopäivänä 16.5.2010 siunattiin Lappeenrannan sankarihautausmaahan 40 Venäjän alueella suoritetuissa etsinnöissä löydettyä kentälle jäänyttä suomalaista sankarivainajaa.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, arvoisa hautajaisväki

Viettäessämme tänään kaatuneiden muistopäivää haluamme muistaa kaikkia sodissamme menehtyneitä. Suurin osa heistä oli nuoria, joilla oli koko elämä edessään. Isänmaan edun niin vaatiessa he olivat kuitenkin valmiit antamaan kaikkensa. Sama uhrautuvuus näkyy koko veteraanisukupolvessa, kun he sotiemme jälkeen rakensivat isänmaamme sellaiseksi hyvinvointivaltioksi kuin se tänä päivänä on.

Talvisodan jälkeen keväällä 1940 puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim käski, että toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”. Myöhemmin muistopäivän piiriin sisällytettiin luonnollisesti myös jatkosodan ja Lapin sodan sankarivainajat. Sankarivainajien muistopäivä sai nykyisen nimensä vuonna 1946.

Kaatuneitten muistopäivän ajoittuminen viikko äitien päivän jälkeen on sattumaa, mutta yhteys on olemassa. Me kaikki tunnemme Mannerheimin antaman vapauden ristin Suomen äideille. Se on nähtävissä jokaisen kirkon seinällä. Äidit monesti kantoivat raskaimman taakan. Monesta perheestä meni aviomies, poika tai poikia.

Kaveria ei jätetä. Tämä periaate oli kantava voima sotilaittemme keskuudessa. Sotiemme aikana suomalaiselle sotilaalle oli erittäin tärkeää tietoisuus siitä, että mahdollisen haavoittumisen tai kaatumisen jälkeen hänestä pidetään huolta. Oli henkisesti tärkeää, että myös kuoleman kohdatessa kaatuneet pyrittiin kaikin keinoin tuomaan oman kotikunnan kirkkomaan multiin. Taistelutoverit pitivät tästä periaatteesta kiinni niin hyvin kuin tilanne vain salli. Runsaasta 90 000 viime sodissamme menehtyneestä yli 85 000 on haudattu nykyisen Suomen alueen tai luovutetun alueen sankari- ja sukuhautoihin.

Oli kuitenkin tilanteita, joissa ei hyvästä tahdosta ja yrityksestä huolimatta ollut mahdollisuutta tuoda mukana tai löytää kaikkia kaatuneita. Näin erityisesti talvisodan viimeisinä päivinä ja kesällä 1944. Talvisodassa yli 3 400 sankarivainajan ruumis jäi taistelukentälle. Jatkosodassa sama luku oli 3 554 sotilasta ja Lapin sodassa 26 sotilasta. Lisäksi on edelleen auki noin tuhannen sotavangin kohtalo. Edelleen on kadoksissa runsaat 5000 sankarivainajaa, jotka on siunattu kadonneina.

Olemme tänään saattamassa kotimaan haudan lepoon 43 suomalaista sankarivainajaa. Tämä sankarihautaus on järjestyksessään kolmastoista vuodesta 1993. Kaikkiaan 300 sankarivainajaa on tuotu ja haudattu kotimaan sankarihautoihin vajaan 20 vuoden aikana. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys on tehnyt merkittävää työtä kadonneiden sankarivainajien löytämiseksi ja tuomiseksi kotimaahan. Toinen merkittävä työ on ollut rajantakaisten sankarihautojen kunnostus ja Karjalaan jääneiden sotavainajien muiston vaaliminen. Tästä osoituksena on Äiti Karjala patsas sankarihautausmaan välittömässä läheisyydessä.

Kunnioitettu saattoväki,
Sankarihautajaisissa maksamme tänään kunniavelkaa niille, jotka antoivat kaikkensa. Tämä on meille kunniatehtävä. Kaveria ei edelleenkään jätetä.

Palaa otsikoihin