Puheet
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe MTS:n seminaarissa
Arvoisat seminaarin osallistujat – hyvät naiset ja herrat
Suomen suurin haaste on talous. Maailmanlaajuinen talouskriisin ja sen seurannaisvaikutusten takia Suomi velkaantuu kasvavalla vauhdilla. Takaisin maksun aikakin tulee ja se alkaa jo lähitulevaisuudessa.
Talous on myös puolustusvoimien suurin haaste. Yrityksistä huolimatta ei kuluja ole saatu vähennettyä henkilöstö- ja kiinteistömenojen kasvun takia. Samalla puolustusmateriaali on yhä kalliimpaa hankkia ja säilyttää. Nykyinen tilanne on pitkällä aikavälillä kestämätön. Puolustusvoimille on edessään rauhan ajan historian suurimmat haasteet. Myös asevelvollisuuteen kohdistuu yhä suurempia haasteita, esimerkiksi pienenevät ikäluokat ja kasvaneet keskeyttämiset.
Yleisellä asevelvollisuudella on luotu pohja uskottavalle puolustuskyvylle. Pieni väestö yhdessä Euroopan suurimmista valtioista on vaatinut koko miesväestön kouluttamista kriisitilanteiden varalle. Historian opetusten takia toimiva puolustusjärjestelmä on koettu tärkeäksi ja maanpuolustustahto on säilynyt vuosikymmenestä toiseen vahvana. Se on suomalainen ratkaisu.
Talouden lisäksi yhteiskunnan muutos on vaikuttamassa asevelvollisuuden asemaan koulutusjärjestelmänä. Turvallisessa maailmassa asevelvollisuutta ja koko maan puolustamista ei enää välttämättä koeta itsestäänselvyytenä. Keskustelussa voidaan väittää , että yksilökeskeisestä näkökulmasta asevelvollisuus on ihmisten vapauden rajoittamista, taloudellisesti kannattamatonta ja muihin maihin verrattuna omituinen tapa ratkaista kansalliset puolustuskysymykset. Sotilaalliset kriisit voidaan kokea varsin kaukaisiksi. Globalisoituvassa maailmassa voittoa tuottamaton puolustusjärjestelmä ei ehkä vaikuta trendikkäältä ja taloudelliselta.
Onko silloin ratkaisuna asevelvollisuudesta luopuminen yksilön toimintavapauden lisäämiseksi ja kansainvälisten trendien seuraamiseksi? Pitäisikö Suomen puolustusvoimien siirtyä vahvemmin kriisinhallintaan ulkomailla ja vähentää oman maan puolustamisen painoarvoa? Mihin me enää tarvitsemme itsenäistä puolustusjärjestelmää, kun voimme nojautua esimerkiksi Euroopan Unionin tarjoamaan turvaan? Tämän tyyppiset kysymykset osoittavat, miten asevelvollisuus koskee koko puolustusjärjestelmämme rakenteita ja tarkoitusperiä. Siten asevelvollisuuden purkaminen ravistelisi merkittävästi Suomen puolustuskyvyn perusteita.
Arvoisat kuulijat – väitän, että asevelvollisuudesta on edelleen hyötyä yhteiskunnallisesti ja jopa yksilön kannalta. Tästä syystä, ennen puolustusvoimien merkittävää uudistamista, kannattaa arvioida asevelvollisuuden edut ja haitat sekä järjestelmän kehittämisen vaihtoehdot.
Yleinen asevelvollisuus muodostaa perustan Suomen uskottavalle puolustuskyvylle, viranomaisten suorituskyvylle kriisitilanteissa sekä kansainväliselle sotilaalliselle kriisinhallinnalle. Ilman asevelvollisuutta Suomen laajan alueen puolustaminen vähäisillä resursseilla ja väestön määrällä olisi mahdotonta. Asevelvollisuudella on edelleen mahdollista tuottaa poikkeusoloja varten tarvittava reservi kustannustehokkaasti.
Varusmiespalveluksen ansioista puolustusvoimilla on reservissä joukkoja operatiivisia suunnitelmia ja operaatioita varten. Valmiuden kohottaminen, ylimääräiset kertausharjoitukset ja puolustusvalmistelut olisivat varsin suppeita ilman yleisen asevelvollisuuden tuottamia joukkoja. Suomella ei käytännössä olisi uskottavaa puolustuskykyä ilman asevelvollisuutta.
Sotilaallisen valmiuden ja joukkojen tuottamisen lisäksi yleinen asevelvollisuus tukee kansalaisten maanpuolustustahtoa sekä puolustusvoimien asemaa hyväksyttynä ja luotettavana kansallisena instituutiona. Palkka-armeija tuskin nauttisi vastaavaa luottamusta koko kansalta ja taloudellisesti sen kustannukset olisivat moninkertaiset.
Yhteiskunnan näkökulmasta varusmiespalveluksella on merkitystä yhteiskunnallisena kasvattajana ja vaikuttajana. Varusmiespalveluksessa tavoitetaan viimeisen kerran lähes koko nuorten miesten ikäluokka. Koska puolustusvoimilla on hyvät vaikutusmahdollisuudet nuorten miesten kasvattamiseksi, on yhteiskunnan ja varusmiesten edun mukaista, että nämä mahdollisuudet käytetään sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta oikein hyväksi. Asevelvollisuus koulii ja kasvattaa. Monille varusmiespalvelus tarjoaa myös irtautumismahdollisuuden kodista ja siten tukee nuoren henkilön itsenäistymistä. Palveluksen aikana varusmiehet oppivat kantamaan vastuuta itsestään ja muista. Kokonaisuudessaan asevelvollisuudella voidaan arvioida olevan sotilaskoulutuksen lisäksi myös laajempi kansalaiskasvatuksellinen merkitys.
Hyvät kuulijat,
Yhteiskunnan kriisivalmius koskee koko väestöä. Puolustusvoimat tarvitsee koko palveluskelpoisen miespuolisen ikäluokan. Vapaaehtoisten naisten määrä on asettunut runsaaseen kolmeen sataan vuosittain, mutta soisin kernaasti sen määrän kasvavankin. Kysymys kuuluu; miten aktivoida se loppuosa väestöstä, joka jää varusmiespalveluksen ulkopuolelle? Kansallisen kriisin kohdatessa, kukaan ei voi jäädä sen ulkopuolelle.
Olen aikaisemmin esittänyt naisten vapaaehtoisia kutsuntoja. Kutsunnoilla kyettäisiin nykyistä paremmin laajentamaan koko väestön kriisitietoisuutta. Toisaalta siviilipalvelusta tulisi kehittää entistä enemmän palvelemaan yhteiskunnan muita kriisivalmiuksia. Tehtäväkenttä on laaja. Siviilipalvelusjärjestelmän kehittäminen yhdessä asevelvollisuuden kokonaistarkastelun kanssa voisi olla hyvä ratkaisu tulevaisuuden haasteiden voittamiseksi. Vastuu siviilipalveluksen kehittämisestä kuuluu luonnollisesti Työ- ja elinkeinoministeriölle.
Selonteon mukaisesti on työryhmä Risto Siilasmaan johdolla tekemässä työtään. Sen vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista lähteä linjaamaan, miten asevelvollisuutta jatkossa kehitetään. Odotan Siilasmaan työryhmältä raikkaita uusia ajatuksia. Keskustelu asevelvollisuuden tulevaisuudesta ja kehittämisestä on puolustuskyvyn kannalta ensiarvoisen tärkeää. Myös puolustusvoimien on elettävä tässä ajassa.
Korkean nuorisotyöttömyyden aikana on otettava voimakkaampi ote nuorisomme ohjaamiseen koulutukseen ja työelämään. Intti ei saa jäädä vain puolen vuoden tai vuoden mittaiseksi jaksoksi, jonka jälkeen nuoret jätetään oman onnensa nojaan. Yhteiskunnallinen vastuu ulottuu myös puolustusvoimiin.
Ajassa elämisestä esimerkkinä voi heittää ajatuksen varusmieskoulutuksen laajentamista Cyber-puolustukseen. Ei ainoastaan puolustusvoimien toiminta, vaan koko yhteiskunnan, toiminnot ovat riippuvaisia tietotekniikasta ja siihen kohdistuvista uhkista. Nykyisen nettisukupolven joukossa on kykyä ja motivoituneisuutta tietotekniikan eri alueille. Olisiko mahdollisuus kohdentaa varusmiesten osaamista myös uusien uhkien alueelle ja siten hyödyntää nuorisomme osaamista ja motivoituneisuutta. Teemmehän samaa jo huippu-urheilijoidenkin kohdalla. Kyse on asettautumisesta tähän aikaan. Voi olla, että ajatus ”ammutaan” alas, mutta olkoon tämä esimerkki avoimesta keskustelusta ja uusista ajatuksista. Onhan se tämäkin seminaarin tavoite.
Keskustelulle on tilaus. Erilaiset käsitykset ja mielipiteet kulkevat varmasti laidasta laitaan ja selvästi kyseessä on kansalaisten ajatuksia stimuloiva aihe.
Toivotan myös omasta puolestani teidät tervetulleiksi tähän seminaariin ja toivon avointa ja vilkasta keskustelua suomalaisen asevelvollisuuden tulevaisuudesta.