Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe Kotkan Suomi-Venäjä -seuran tilaisuudessa

Hyvät Kotkan Suomi-Venäjä seuran jäsenet,


Minulla oli viikko sitten tilaisuus tehdä virallinen vierailu Moskovaan Venäjän puolustusministerin Anatoli Serdjukovin kutsusta. Kyseessä oli ensimmäinen ministerivierailu Suomesta sitten Venäjän maaliskuisten presidentin vaalien. Tapasin hänen lisäkseen myös Venäjän federaation asevoimien yleisesikunnan päällikön armeijankenraali Jevgeni Balujevskin.

Ajankohta vierailulle oli erinomainen, sillä presidentti Dmitri Medvedevin virkaanastujaisjuhlallisuudet järjestetään ensi kuun 7. päivänä, vain kaksi päivää ennen venäläisten yhtä tärkeimmistä juhlista, Voiton Päivää. Samoihin aikoihin myös uusi pääministeri Vladimir Putin aloittanee tehtävässään.

Millä tavoin voisin luonnehtia vierailuani? Lyhyesti sanottuna se osoitti, että Suomen ja Venäjän puolustushallintojen väliset suhteet ovat tällä hetkellä erinomaisella tolalla. Suhteet ovat avoimet ja keskustelut vilpittömiä. Voimme puolin ja toisin ottaa esille kaikki asiat, myös sellaiset joista emme ole yhtä mieltä.


Hyvät kuulijat,

Puolustushallintojen väliset suhteet eivät ole irrallaan Suomen ja Venäjän välisestä yleisestä suhdekehityksestä. Maittemme välinen kauppa ja taloudellinen yhteistyö on erittäin laajaa. Energialla on siinä oma roolinsa, mutta rinnalla on erityisesti huomattava suomalaisten yritysten etabloituminen Venäjälle. Tämä kehitys on lisäksi mielestäni vasta alussa.

Venäjän talous on kasvanut voimakkaasti energian hinnannousun myötä. Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen hiljattaisen ennusteen mukaan BKT-kasvun ennustetaan pysyvän korkeana n. 6-8% välillä vuosina 2008-2010. Valtiontalous on vakaalla pohjalla ja maa kerryttää itselleen kasvavia valuuttavarantoreservejä.     

Venäjä kasvanee maailmantaloutta nopeammin. Kuluttajien ostovoima lisääntyy ja maalla on käytettävissä enemmän varoja mm. infrastruktuuri-investointeihin. Niinpä suomalaisilla yrityksille on luontevaa olla läsnä lähinaapurin kasvavilla markkinoilla ja uusia Venäjän panostuksia on melkoisella varmuudella edessä. Haasteena suomalaisille yrityksille voi kuitenkin olla löytää niin Venäjää kuin sen kieltä osaavia ammattilaisia Suomesta.

Korotetut puutullit astuivat voimaan 1.4. ja uusi korotus voi olla edessä 1.1.2009. Suomelle puutullit ovat valitettavia, koska metsäteollisuudelle raaka-aineen saanti on elinehto. Maan hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin kotimaisen puunhankinnan lisäämiseksi korvaavana lähteenä. Puutullien lopullinen vaikutus Venäjällä jää nähtäväksi, mutta ei liene väärin olettaa mm. kielteisiä vaikutuksia Venäjän puolen puunkorjaajille, joilta työt vähenevät tai jopa loppuvat.

Energiayhteys Venäjään korostuu erityisesti sen EU-suhteissa. Uusi pohjoinen kaasuputki lisäisi Venäjän integraatiota Eurooppaan, mutta putken ympäristövaikutusten arviointi on vielä kesken, joka luonnollisesti tulee toteuttaa huolellisesti.  Kaakonkulmalle kaasuputki toisi lisää työpaikkoja, joka olisi sille metsäteollisuuden rakennemurrosalueena hyvin tervetullutta.

Ylipäätään Suomen tulee jatkossakin edesauttaa EU:n ja Venäjän välisen talousyhteistyön lisääntymistä. Itämeren alueen suurempi huomioiminen Euroopan Unionin sisällä on myös Suomen etujen mukaista. Siksi Venäjän talouskasvu ja sen integroituminen unionin kanssa voivat palvella koko Itämeren alueen talouskehitystä.                      

Hyvät Kotkan Suomi-Venäjä-seuran jäsenet,

Myös poliittisella tasolla yhteistyö on sujunut moitteettomasti. Pidän erittäin hyvänä sitä, että tuore ulkoministeri Alexander Stubb tapaa virkaveljensä Lavrovin jo tällä viikolla. Erityinen yhteinen intressi meillä on Itämeren alueen turvallisuuskehityksen lujittamisessa. Edellä kuvaamani taloudellinen yhteistyö on olennainen osa poliittisen vakauden luomista.

Mutta palatkaamme asioihin jotka olivat esillä keskusteluissani kollegani Anatoli Serdjukovin kanssa.

Täällä kaakonkulmalla teitä varmasti kiinnostaa esimerkiksi se, mitä puhuimme ilmatilaloukkausten ehkäisemisestä. Asia oli vierailun uutisoinnissa näkyvästi esillä. Joillekin saattoi syntyä sellainen mielikuva, että ilmatilaloukkaukset olisivat merkittävä suhteitamme vaikeuttava ilmiö. Suhteutettuna ilmaliikenteen määrään loukkaukset ovat itse asiassa äärimmäisen harvinaisia ja ovat siksi saaneet kohtuuttomasti julkisuutta.

Viime vuonna oli kolme tapausta, joissa ulkomainen valtiollinen ilma-alus loukkasi Suomen ilmatilaa. Kaksi koneista oli venäläisiä ja yksi ruotsalainen. Kaikki tapaukset hoidettiin vakiintuneen käytännön mukaisesti. Puolustusministeriö informoi loukkauksista, rajavartiolaitos tutki ne ja ulkoasiainministeriö hoiti vaadittavat diplomaattiset toimenpiteet ulkovaltojen kanssa.

Molemmissa venäläisiä koneita koskeneissa tapauksissa Venäjän viranomaiset tutkivat omalta osaltaan tapahtumat ja myönsivät tahattomien loukkausten tapahtuneen. Pääsyy oli molemmissa tapauksissa kansainvälisen ilmakäytävän kapeus Suomenlahden eräissä kohdissa. Pidän erityisen myönteisenä sitä, että loukkausten vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä on ryhdytty kartoittamaan asiantuntijatasolla kolmikantayhteistyönä Suomen, Venäjän ja Viron kesken.

Venäläiset ottivat Moskovassa itse tapaukset esille, pahoittelivat niitä ja lupasivat tehdä parhaansa, jotta niitä ei enää tapahtuisi.

Hyvät kuulijat

Keskustelimme myös yleisemmällä tasolla Itämeren alueen meriturvallisuudesta ja sen parantamiseen tähtäävästä yhteistyöstä, teema jonka olin ottanut esille jo Maanpuolustuskurssien avajaisissa huhtikuun alussa. Kerroin ministeri Serdjukoville Suomen ja Ruotsin yhteisestä meritilannekuvan vaihtojärjestelmästä, jolla maiden sotilasviranomaiset tukevat myös siviiliyhteiskuntaa. Totesin että sitä voitaisiin hyvin laajentaa koko Itämeren kattavaksi, jolloin Venäjän osallistuminen siihen olisi luonnollista. Venäläiset pitivät ajatusta mielenkiintoisena ja tärkeänä. Venäjän mukaantuloa ryhdytäänkin seuraavaksi selvittämään virkamiestasolla.

Ilmaisin vastaavasti Suomen kiinnostuksen osallistua yhdessä Ruotsin kanssa Naton ja Venäjän neuvoston käynnistämään ilmatilannekuvan vaihtoon. Myös tätä asiaa päätettiin tutkia tarkemmin.

Itämeren turvallisuuden kehittämiseen sisältyy kuitenkin paljon muutakin. Liikenneturvallisuuden kannalta olisi tärkeää, että Suomi ja Venäjä voisivat harjoitella yhdessä ja myös muiden maiden kanssa yhteistyötä erilaisten merionnettomuuksien tehokkaaksi hoitamiseksi. Tällaisten onnettomuuksien riskiä ei voi jättää huomiotta varsinkin kun ajatellaan meriliikenteen määrää Suomenlahdella. Tässä asiassa Kaakkois-Suomella on erityinen intressinsä.

Hyvät ystävät

Puolustushallintojen kahdenvälisiä suhteita on usein mitattu sillä, miten hyvin vierailuvaihto on sujunut. Aivan kaikkia sovittuja vierailuja ei ole viime vuosina pystytty toteuttamaan, mutta varsin kattavasti olemme kuitenkin onnistuneet tapaamaan toisiamme. Nostaisin erityisesti esiin kaksi seikkaa. Alueellisen tason vierailuvaihto on ollut kiitettävän aktiivista. On tärkeää, että vaihto jatkuu myös tulevina vuosina Leningradin sotilaspiirin ja Itä-Suomen sotilasläänin kesken.

Toinen seikka liittyy ministeriöiden väliseen kanssakäymiseen. Sitä tulisi mielestäni kehittää, olkoonkin että Suomen ja Venäjän puolustusministerit ovat tavanneet toisiaan säännöllisesti niin kahdenvälisillä matkoilla kuin erilaisten kansainvälisten kokousten yhteydessä. Kutsuin ministeri Serdjukovin vierailulle Suomeen ja sovimme jo tarkemman ajankohdan etsimisestä kalentereistamme. Myös virkamiestason kanssakäymistä voidaan toivon mukaan lisätä huomattavasti.

Puolustushallinnon toiminta on Suomessa laajentunut viime vuosina huomattavasti. Suomen ja Venäjän kanssakäyminen on kuitenkin rajoittunut pitkälle perinteisiin sotilaallisiin kysymyksiin. Nyt myös tähän on tulossa muutos. Molemmissa maissa on käynnissä laajamittainen asevoimien toiminnan sopeuttaminen vastaamaan uusia olosuhteita ja teknologian muutosta.  

Suomen ja Venäjän puolustushallinnot ovat tehneet jo jonkin aikaa ympäristöyhteistyötä. Tätä koskeva yhteistoimintapöytäkirja allekirjoitettiin jo joitakin vuosia sitten. Asevoimien koon pienentyessä Venäjällä ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, millaisia kokemuksia meillä suomalaisilla on ollut mm. entisten varuskuntien sekä varastoalueiden puhdistamisesta ja niiden muuttamisesta siviilikäyttöön sekä luonnonarvojen huomioimisesta puolustusvoimien päivittäisessä työssä.

Toinen tuore asia koski eräiden puolustusvoimien hoitamien tehtävien siirtämistä ulkopuolisille palvelun tuottajille. Suomessa kumppanuuksia on kehitetty jo jonkin aikaa, koskien mm. ruokahuoltoa ja palkkahallintoa sekä viimeksi maavoimien kuljetuskaluston huoltotoimintaa. Nyt asia on noussut esille myös Venäjällä. Kerroin valmiudestamme selostaa heille tarkemmin omia kokemuksiamme.

Venäläiset ovat kiinnostuneita myös siitä, millä tavoin Suomen puolustusvoimissa huolehditaan varusmiesten ja kantahenkilökunnan sosiaalisista ja terveydellisistä asioista sekä palvelusturvallisuudesta. Simputus on ollut jo vuosia suuri ongelma venäläisten varusmiesten keskuudessa. Suomessa siihen suhtaudutaan nollatoleranssilla eli sitä ei sallita missään muodossa. Tässäkin asiassa meillä olisi siis paljon kerrottavaa venäläisille.

Hyvät naiset ja herrat

Olette varmaankin panneet merkille, että en ole maininnut vielä sanallakaan Natoa, sen enempää Venäjän ja Naton välisiä suhteita kuin venäläisten näkemyksiä Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen liittyvistä seikoista. Näistäkin asioista toki Moskovassa keskusteltiin jonkin verran. Silti on mielenkiintoista havaita, että suomalaiselle medialle Venäjän Nato-kannat ovat niin äärimmäisen tärkeä asia. Jollei niitä muuten saada, ne kiskotaan esiin väkisin. Lausunnon antajan asemalla ei ole merkitystä, pääasia on että tämä suhtautuu kielteisesti Suomen jäsenyyteen.

Jotain suomettunutta tässä tilanteessa mielestäni on. Suomen ja Venäjän kahdenvälisistä suhteista ei tunnu olevan mahdollista keskustella lainkaan, jollei koko ajan samalla spekuloi Venäjän oletetuilla toimenpiteillä, jos Suomi liittoutuisi sotilaallisesti. Ymmärtäisin tällaisen asenteen jotenkin, jos jäsenyytemme olisi toteutumassa aivan lähiaikoina. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisessä hallitusohjelmassa todetaan Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus sekä mahdollisuus hakea jäsenyyttä joskus tulevaisuudessa tilanteen sitä vaatiessa. Sama periaate tullaan kirjaamaan myös ensi syksynä valmistuvaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.

Mitä Natosta sitten keskusteltiin? Se tuotiin ensinnäkin esille, että sekä Venäjällä että Suomella on hyvää yhteistyötä Naton kanssa. Venäjä tekee sitä Nato - Venäjä -neuvoston kautta ja Suomi rauhankumppanina sekä osallistumalla useampaan Naton johtamaan kriisinhallintaoperaatioon.

Toiseksi Venäjän edustajat tekivät toki selväksi, että ne eivät hyväksy Ukrainan ja Georgian jäsenyyttä. Tästä ei ole kuitenkaan syytä vetää mitään Suomea koskevia johtopäätöksiä.

Kolmanneksi venäläiset korostivat Venäjän ja Yhdysvaltain välisten suhteiden ensisijaisuutta. Tässäkään ei tilannetta nähty pelkästään kielteisenä. Venäjällä ja Yhdysvalloilla on monia yhteisiä etuja ja niihin liittyvää yhteistyötä. Olennaisena pidettiin sitä, että erimielisyyksille ei anneta periksi vaan haetaan niihin ratkaisua keskustelemalla ja toinen toistaan kuunnelleen.

On ymmärrettävää, että venäläisiä kiinnosti Suomen sotilaallinen ja poliittinen yhteistyö Naton kanssa, onhan Nato heillekin tärkeä yhteistyökumppani. He olivat yleisesti ottaen kuitenkin tietoisia siitä, mihin yhteistyömme tällä hetkellä perustuu.

Mediaa tuntui suuresti kiinnostavan myös se, oliko viime syksynä Washingtonissa Suomen lähialuepolitiikasta pitämäni puhe esillä. Ei ollut ja miksi olisikaan. Puheessahan tuotiin esiin Venäjän kansainvälisen aseman kiistaton vahvistuminen ja katsottiin, että Suomenkin on tämä kehitys huomioitava. Aivan erityisesti painotin, että Venäjä ei ole Suomelle millään tavoin sotilaallinen uhka vaan pikemminkin mahdollisuus. Miksi tästä asiasta olisi siis pitänyt jotenkin erityisesti keskustella?  

Olen kaiken kaikkiaan optimistinen Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön suhteen. On tärkeää, että meillä panostetaan jatkossakin suhteiden kehittämiseen ja luodaan entistä paremmat edellytykset keskinäisten suhteiden hoitamiselle. Tässä yhteydessä en voi olla muistuttamatta riittävän kielitaidon merkityksestä. Meillä on tällä hetkellä liian vähän venäjää riittävästi hallitsevia henkilöitä. Venäjän kielen kouluopetusta tulisikin parantaa. Erityisesti tulisi rohkaista koululaisia valitsemaan venäjänkieli ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Erityisen tärkeää tämä olisi täällä Kaakkois-Suomessa, missä venäjän taidosta olisi huomattavaa taloudellista hyötyä.

Presidentti Paasikivi totesi aikoinaan, että ”maantieteelle emme voi mitään”. Hän oli tietenkin oikeassa. Venäjä on ja tulee olemaan meidän naapurimme. Voimistuva ja vaurastuva Venäjä on meille hyvä ja hyödyllinen yhteistyökumppani. Paasikiven klausuuli ei tarkoita kylmän sodan vuosien kaltaista alistuvaa suhtautumista vaan avointa, vilpitöntä ja tasavertaista yhteistyötä, juuri sellaista josta vierailuni Moskovassakin oli hyvä esimerkki.

Kiitän saamastani huomiosta. Olen nyt valmis vastaamaan mahdollisiin kysymyksiinne.

Palaa otsikoihin