Puheet
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe 196. maanpuolustuskurssin avajaisissa
Arvoisat 196. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat, herra kenraali, hyvät kummikurssilaiset ja kutsuvieraat, hyvät naiset ja miehet!
Maailma on monessa suhteessa toisenlainen nyt kuin se oli neljä vuotta sitten. Meistä riippumattomista syistä ovat talouden tunnusluvut kahdesta eri Suomesta. Bruttokansantuotteemme saavuttaa hallituskauden alkuvaiheen tason joskus tämän vuosikymmenen puolivälissä. Samanaikaisesti kohtaamme uusia haasteita ikääntyvän väestön ja julkisen hallinnon kestävyysvajeen muodossa.
Turvallisuusympäristömme muutos on ollut pääosin myönteinen. Venäjän ja Yhdysvaltojen sekä Naton viimeaikainen suhteiden lämpeneminen vaikuttaa positiivisesti myös Suomeen. Georgian sodan ja Kosovon itsenäistymisen aikoihin suhteet olivat koetuksella, mutta nyt suunta on positiivinen. Venäjä on edelleen keskeisin Suomen turvallisuuteen vaikuttava tekijä ja sen vuoksi lähes jokainen Venäjän kehitykseen vaikuttava seikka heijastuu myös Suomeen.
Itämeren alueen haasteet eivät liity enää sotilaalliseen vastakkainasetteluun, vaan talouteen, energiaan ja ympäristöön. Haasteet ovat kaikille Itämeren valtioille yhteneviä. Jo toisesta perättäisestä kylmästä talvesta kärsivässä Keski-Euroopassa kaasuputken valmistumista odotetaan kärsimättömänä ja puheet putkesta turvallisuuspoliittisena ongelmana ovat vaimenneet, ainakin toistaiseksi. Suomelle, jonka ulkomaankauppa ja sitä kautta toimeentulo on riippuvainen Itämeren meriyhteyksistä, on suuntaus myönteinen. En usko olevan yhdenkään maan edun mukaista luoda vastakkainasettelua tai lisätä sotilaallista läsnäoloa Itämeren alueella.
Arktisten alueiden merkityksen kasvu on ehkä selkein muutos. Sitä todistaa Norjan ja Venäjän solmima rajasopimus Barentsin alueelle, josta neuvoteltiin yli 40 vuotta. Energiareservien hyödyntäminen on jokaiselle osapuolelle etusijalla, ei vastakkainasettelu.
Vaalikauden alku sujui puolustuksen kehittämisen kannalta suotuisissa merkeissä. Koko hallituskaudella on kohdennettu puolustukseen yli 440 miljoonaa euroa yli kehysten. Mitä tällä rahalla on saatu aikaan?
1. Puolustusvoimien toiminnan taso palautettiin kahden säästövuoden jälkeen ja on sen jälkeen ylläpidetty. Reserviläisiä koulutetaan vuosittain noin 25000.
2. Ilmavoimien harjoituskonehankintoja saatiin myöhennettyä 2020-luvulle Sveitsin Hawk-hankinnan myötä
3. Hornetien elinkaarta jatkettiin 2025-jälkeiseen aikaan
4. Pääkaupunkiseudun ilmapuolustus ajantasaistettiin.
Ilman lisäpanostusta olisimme nyt tilanteessa, jossa alueellinen puolustuksemme kärsisi vakavasta uskottavuusvajeesta. Emme kouluttaisi reserviämme. Puolustusmateriaalin osalta olisimme tilanteessa, jossa vanhenevan materiaalin korvaustarve ylittäisi kansantalouden sietokynnyksen.
Tosiasiaa kieltämättä, olemme jo nyt suurien haasteiden edessä, mutta vielä asiat ovat järkevästi hallittavissa. Tähän pyrimme puolustusvoimauudistuksella seuraavan viiden vuoden aikana. Seuraavan hallituksen ja eduskunnan toivon takaavan puolustusvoimille hallitun uudistuksen viimeisimmän selonteon mukaisella rahoituslinjauksella.
Kiteytetysti, aluksi hieman korkeampi rahoitustaso, jolla turvataan uudistus ja suorituskyky. Tuloksena kevyempi rakenne ja kustannustehokkaammat puolustusvoimat.
Vaalikauden aikana on ollut meneillään kolme merkittävää selvitystehtävää, Siilasmaan asevelvollisuustyöryhmä, Hallbergin kokonaismaanpuolustusta selvittävä työryhmä ja Laukkasen sotilaskäskyasioiden esittelyä käsittelevä työryhmä. Ryhmät kantavat osuvasti puheenjohtajiensa nimiä.
Siilasmaan työryhmä päätyi selkeisiin yleistä asevelvollisuutta puoltaviin johtopäätöksiin. Verrokkimaiden viimeaikaiset ehkä hieman huolestuttavat esimerkit tukevat tehtyjä johtopäätöksiä.
Hallbergin komitea totesi kokonaismaanpuolustuksen järjestelyjen olevan toimivat. Johtopäätöksenä oli, että ”ehjää ei kannata korjata”. Tuloksena oli tarkennusesityksiä nykyjärjestelmään.
Laukkasen sotilaskäskytyöryhmän tavoitteena on vastata perustuslain uudistamistyöryhmän esitykseen parlamentarismivajeen täyttämiseksi puolustushallinnossa. Työryhmä luovuttaa mietintönsä ennen eduskuntavaaleja ja ratkaisun asiassa tekee seuraava hallitus.
Hyvät kuulijat,
Sotilaallisessa kriisinhallinnassa muutokset ovat ehkä olleet näkyvimpiä, ainakin julkisuudessa. Aloittaessamme Afganistanin ISAF-operaatiossa vuonna 2002 toimintamme oli perinteisen rauhanturvaamisen kaltaista. Muutos alkoi tapahtua jo 2004 jälkeen, kun siirryimme Kabulista Pohjois-Afganistaniin. Tiedämme mikä on tämän hetkinen turvallisuustilanne. Viime vuosi oli ISAF-joukoille tappiollisin koko operaation aikana.
Naton Lissabonin huippukokouksessa viime marraskuussa linjattiin Afganistanin tulevaisuutta. Tavoite asetettiin vuoteen 2014. Tuolloin on koko Afganistan luovutettu maan omien turvallisuusviranomaisten vastuulle. Suomi yhtenä ISAF maana sitoutuu suunnitelmaan. Vastuun siirto afganistanilaisille alkaa tänä vuonna. Pohjoisella alueella, jossa Suomi toimii, on paljon hyviä ehdokasmaakuntia vastuun siirron aloittamiselle. Yhdysvallat ja useat muut maat ovat ilmoittaneet aloittavansa joukkojen supistamisen vastuunsiirron edistymisen myötä. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa tarkastelee Suomen osallistumista uudelleen syksyllä ja tekee osaltaan tarvittavat päätökset linjassa muiden operaatioon osallistuvien maiden kanssa.
Valmistelu ja päätökset kriisinhallintaoperaatioista tehdään kolmikannassa, hyvässä yhteistyössä tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan kesken. Näin Afganistanin ja muiden kriisinhallintaoperaatioiden suhteen on menetelty ja menetellään, myös perustuslakiuudistuksen jälkeen.
Suomi aloitti vuodenvaihteessa valmiusvuoron kahdessa Euroopan Unionin taisteluosastossa, Pohjoismaisessa ja Alankomaalaisjohtoisessa. Yhteensä 300 suomalaista sotilasta valmistautuu vaativiin kriisinhallintatehtäviin. Edellisen kerran Suomi oli valmiusvuorossa vuosina 2007 ja 2008 samoissa taisteluosastoissa. Odotukset yksittäisillä sotilailla operaatioon pääsystä ovat suuret. Käytännössä tiedämme, että unionin taisteluosastoja ei ole käytetty kertaakaan niiden perustamisen jälkeen. Euroopan Unionin maiden näkemykset eroavat toisistaan. Syyt ovat moninaiset. Yhdelle maalle rahoitus on kynnyskysymys, toinen maa voi käyttää valmiusvuoroa Afganistanin rotaation lepovuorona. Euroopan talouden nykytilassa ei tähän pitäisi olla varaa. Käyttämättömyys johtaa ennen pitkää kyvyn menettämiseen.
Euroopan Unionin ja Naton kaikissa jäsenmaissa on paineita purkaa ylimääräisiä rakenteita. Tämän tulisi koskea myös unionin taisteluosastoja ja Naton nopean toiminnan joukkoja. Päivystysvuorot pyörivät molemmissa, mutta joukot ovat samoja. Sen lisäksi samat joukot käyvät operaatioissa. Weimarin maat, Saksa-Ranska-Puola, tekivät joulukuussa aloitteen, jolla tähdätään unionin taisteluosastojen käytettävyyden lisäämistä. Samalla maat sitoutuivat käyttämään yhteistä vuonna 2013 valmiusvuorossa olevaa taisteluosastoa, mikäli unioni katsoo tarpeelliseksi. Ehtona oli rahoitusmekanismin uudistaminen, jolla taisteluosastojen operatiiviset kulut katetaan.
Suomi tulee varmasti arvioimaan jatkossa osallistumisen tasoa, mikäli taisteluosastojen käyttöajatusta ei saada joustavammaksi. Kysymys on ”use it or lose it” periaatteesta. Tässäkin talous on hyvä konsultti.
Olemme pyrkineet pitämään tasapainon eri organisaatioiden, EU-Nato-YK, kesken. Tshadin YK-johtoisesta operaatiosta vetäytymisen jälkeen on painopiste selkeästi ollut Nato-EU linjalla. Päätös Tshadista vetäytymisestä johtui Tshadin hallituksen vastahakoisesta suhtautumisesta operaatioon, ei Suomen tahdosta vetäytyä. Viime vuodesta alkaen olemme valmistelleet osallistumista uudelleen YK-johtoiseen operaatioon. Nyt näyttää vahvasti siltä, että meillä on mahdollisuus muodostaa yhdessä Irlannin pataljoona Libanonissa olevaa UNIFIL-operaatioon. Neuvottelut osallistumisen tasosta Irlannin kanssa ovat ja meidän suunnitelmissa on liittyä pääjoukolla mukaan aikaisintaan vuoden lopussa.
Puolustusasiat ovat monella tapaa olleet muutoksessa viime vuosina. EU:ssa hyväksytty Lissabonin sopimus mahdollistaa monia asioista erityisesti yhteistyön kehittämistä. EU:n sisällä Englanti ja Ranska ovat päättäneet lisätä kahdenkeskistä yhteistyötä. Pohjoismainen yhteistyö etenee. EU ja Nato luonnollisesti toimivat tiiviissä liitossa. Weimarin kolmiomaat tiivistävät toimintaansa. Yhteistyö on siis päivän sana ja Suomen tulee olla mukana kaikilla foorumeilla. Puolustusasiat ovat saaneet lisää painoa ja niihin kohdistuu aktiviteettia myös muiden ministeriöiden toimesta.
Viime aikoina on kansalaisille esitetty kysymyksiä mahdollisista säästökohteista seuraavalla hallituskaudella. Yhdeksi suosikiksi on noussut sotilaallinen kriisinhallinta. Osallistumisemme taso on tällä hetkellä noin 350 sotilasta operaatioissa ja noin 300 sotilasta pysyvässä valmiudessa Euroopan Unionin taisteluosastoissa. Määrä on mielestäni kohdallaan.. Miksi osallistumisemme kriisinhallintaan on perusteltua ja tärkeää?
• Kriisinhallinta on olennainen osa ulkopolitiikkaamme ja sillä turvaamme myös kansalaistemme ja yritystemme turvallisuutta yhä kauempana Suomesta
• Suomen ei tule pyrkiä vapaamatkustajaksi EU:ssa ja YK:ssa. Kansainvälisen yhteisön jäsenenä emme voi vetäytyä vastuusta
• Sotilaallisen kriisinhallintaan käyttämämme rahasumma, alle 2% puolustusbudjetista, on kohtuullinen verrattuna siitä saatavaan hyötyyn
• Kriisinhallintaoperaatioissa joukkojen saama kokemus ja ammattitaito palvelevat suoraan puolustusvoimien päätehtävää, Suomen puolustamista
Sotilaallinen kriisinhallinta ja kansallinen puolustus eivät siis kilpaile keskenään, vaan täydentävät toisiaan.
Hyvät kuulijat,
Loppuaan lähestyvän hallituskauden tilinpäätöksenä kiteyttäisin puolustuksen osalta seuraavaa:
1. Suomen puolustusta kehitetään pitkäjänteisesti.
2. Yleisen asevelvollisuuden toimivuuden turvaaminen on yksi puolustuksemme keskeisistä peruspilareista. Näin riippumatta siitä olemmeko jatkossa sotilaallisesti liittoutumaton vai liittoutunut.
3. Lähivuosina kaikki hallinnonalat joutuvat lisäämään kustannustehokkuutta. Puolustuksessa nopeat liikkeet ovat peruuttamattomia. Uudistetuilta puolustusvoimilta voidaan vaatia myös suurempaa kustannustehokkuutta.
4. Kansainvälistä puolustusyhteistyötä on edelleen tiivistettävä. On löydettävä ratkaisuja, jotka voivat olla yhteiskäyttöisiä tai niissä toteutuu vastavuoroinen tehtävänjako.
5. Sotilaallinen kriisinhallinta tukee Suomen kansallista puolustusta. Kriisinhallinnasta mahdollisesti saatavat rahalliset säästöt eivät vastaa kriisinhallinnasta saatavia hyötyjä.
Arvoisat 196. Maanpuolustuskurssin osanottajat,
Tiedän teidän käsittelevän kurssin aikaisissa töissänne kokonaisturvallisuuteen liittyviä asioita. Tulette huomaamaan miten kaikki kulminoituu talouteen ja sen liikkumavaraan. Harjoitustöissä on helppo tuudittautua ”loputtomaan rahamassiin”. Toivon teidän ottavan talouden realiteetit huomioon tehdessänne kurssin aikaisia päätöksiä. Tulette huomaamaan päätöksen teon vaikeuden. Teillä on käytettävissä parhaat asiantuntijat, haastakaa heidät.
Toivotan teille kaikille antoisaa kurssia.