Puheet
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe 190. maanpuolustuskurssin avajaisissa
Arvoisat 190. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat, herra kenraali, hyvät kummikurssilaiset ja kutsuvieraat, hyvät naiset ja miehet!
Palasin eilen viikon mittaiselta työvierailulta Yhdysvalloista. Tapasin matkallani amerikkalaisen kollegani, Robert Gatesin, presidentin turvallisuuspoliittisen neuvonantaja kenraali James Jonesin, kaksi apulaispuolustusministeriä ja muita hallinnon edustajia. Käymissämme keskusteluissa todettiin maidemme väliset suhteet hyviksi. Oli myös ilmeistä, että nyt reilu puoli vuotta vallassa olleella hallinnolla on selkeä ja rakentava lähestymistapa ulkosuhteisiinsa ja turvallisuuspolitiikkaan yleensäkin. Tämä on osaltaan vaikuttanut myönteisesti myös kansainväliseen turvallisuustilanteeseen.
Eräs kaikissa tapaamisissa esiin noussut puheenaihe oli Afganistanin tilanne. Puheenvuoroissa kiiteltiin Suomen osallistumista Afganistanin vakauttamiseen ja korostettiin, että kukin operaatiossa mukana oleva valtio osallistuu operaatioon kykyjensä ja resurssiensa mukaan.
Vaikka kriisinhallinta vie vain 2 prosenttia puolustushallinnon menoista, saa se suuren huomion mediasta. Erityisesti Afganistanin kriisinhallintaoperaatio on uutisissa päivittäin.
Kriisinhallinta on oleellinen osa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme. Tällä hetkellä olemme mukana EU.n YK:n ja Naton operaatioissa. Suomi ei ole uskottava ja luotettava toimija ilman vastuunkantoa kriisinhallinnasta.
Suomi ei ole enää kriisinhallinnan suurvalta. Olemme mitoittaneet osallistumisemme tason taloudellisten resurssiemme ja kansainvälisten sitoumustemme mukaan.
Vuodesta 2007 voimassa ollut kriisinhallintalaki on toiminut hyvin. Yhteistoiminta maan hallituksen, tasavallan presidentin ja eduskunnan kesken takaa huolellisen valmistelun ja yhteisen sitoutumisen tehtyihin päätöksiin.
Päätös osallistua kriisinhallintaan sisältää aina myös riskin. Niin on ollut kriisinhallintaoperaatioiden ensihetkistä lähtien. Päätös mukaanmenosta Suezin rauhanturvaoperaatioon vuonna 1956 perustui pelkoon kriisin leviämisestä, maailmanpalon syttymisestä. Vaikka turvallisuusriskit olivat ilmeiset, ei kukaan silloin puhunut, että Suomi olisi lähdössä sotaan.
Libanonissa Suomi oli aikanaan yhtäjaksoisesti 17 vuotta ilman, että kukaan olisi päivittäin vaatinut vetäytymistä. Riskit olivat läsnä Libanonissa ja ne valitettavasti myös realisoituivat.
Arvoisat kuulijat,
Afganistan on vaativin kriisinhallintaoperaatio, johon Suomi on osallistunut. Riskit ovat koko ajan läsnä. Keskustelu siitä, miksi olemme mukana Afganistanissa on virinnyt ja tämä on epäilemättä ollut myös Talebanien tavoite.
Afganistanissa järjestetyt presidentinvaalit olivat vaativa tehtävä maan hallinnolle ja kansainväliselle yhteisölle. Myös Suomi kaksinkertaisti rauhanturvaajiensa määrän vaalien ajaksi, turvataksemme vapaat vaalit.
Vaalien laillisuuteen on kohdistunut äärimmäisen vakavia syytöksiä. Vaalivilppisyytökset tulee aina tutkia tarkoin. Laillisesti valittu valtiojohto on edellytys rauhanturvaoperaatiolle.
Lähiviikkojen aikana Afganistanissa mukana olevat maat arvioivat kriittisesti, mitä operaatiolla on saatu aikaan ja miksi tulokset eivät ole vastanneet odotuksia. Uskon, että tämän analyysin pohjalta arvioidaan operaation strategia ja siitä johtuvat muutokset.
Sotilaallinen kriisinhallinta ei voi tietenkään jatkua loputtomiin. On oltava mielikuva siitä, milloin sotilaallisella kriisinhallinnalla on saavutettu tilanne, jossa kansainväliset joukot voidaan vetää pois. Tämä ei koske ainoastaan Afganistania, vaan kaikkia kriisinhallintaoperaatioita.
Mielestäni kansainvälinen yhteisö on ymmärtänyt ns. exit-strategian merkityksen. Afganistanissa maan omien turvallisuusviranomaisten koulutus ja vastuunotto ovat erittäin keskeisiä tavoitteita. Tällä hetkellä Afganistanin kansallisen armeijan koulutus etenee hyvin ja vahvuutta lisätään merkittävästi. Mekin pyrimme panostamaan yhä enemmän Afganistanin armeijan kouluttamiseen tarjoamalla koulutusta myös Suomessa.
Edelleen valmistelussa on pääpainon siirtäminen sotilaalliselta kriisinhallinnalta siviilikriisinhallintaan. Tämä linjaus sopii enemmän kuin hyvin Suomelle ja Suomen puolustusvoimille. Valitettavasti sotilaita tullaan vielä pitkään tarvitsemaan siviilityöntekijöiden turvaamiseen.
Mitä siviiliapua voisimme sitten antaa? Afganistanissa on selvä tilaus vaikkapa maa- ja metsätalouden sekä oikeuslaitoksen ja –hallinnon asiantuntijoille. Mikäpä olisikaan luontevampaa Suomen jatkotyölle Afganistanissa kuin viedä oikeusvaltion periaatteita ja hyvän hallinnon osaamista maahan.
Afganistanin operaation kaksi selkeää kehityssuuntaa ovat siis turvallisuusvastuun siirto afgaaneille ja vetovastuun vaihto sotilaallisesta siviilikriisinhallintaan. Suomi arvioi näitä vaihtoehtoja omista lähtökohdistaan syksyn aikana ja myös eduskunta lausuu niistä mielipiteensä.
Hyvät kurssilaiset,
Sotilaallisella kriisinhallinnalla ei ratkaista kansainvälisiä kriisejä. Sotilaallisilla toimilla luodaan edellytykset siviilikriisinhallinnalle ja kehitystoimille. Näiden elementtien lisäksi tarvitaan poliittinen vakaus, johon pyritään demokraattisesti järjestetyillä vaaleilla. Afganistanin hajanaisen poliittisen ja uskonnollisen väestön yhdistämiseksi poliittinen ratkaisu on ainoa vaihtoehto.
EU:lla on keskeinen rooli siviilikriisinhallinnassa. Mutta pitäisikö Euroopan Unioninkin terävöityä Afganistan-politiikassaan. Mielestäni pitäisi. Afganistanissa tarvitaan henkilöä, joka kykenisi keskustelemaan, ei ainoastaan eri väestönosien, vaan myös maltillisten talibanien kanssa. Näin luotaisiin edellytykset vakaammalle kehitykselle. EU:n voimakkaammalle toiminnalle on nyt tilaus ja Suomen tulee olla aktiivinen ja ehdottaa ratkaisuja.
Löytyisikö Suomelta mitat täyttävä ehdokas?
Hyvät kuulijat,
Suomi osallistuu Afganistanin ja Tshadin operaatioihin pienillä, mutta tärkeillä panoksilla. Maailman turvallisuutta ei voi edesauttaa käpertymällä itseensä. Globalisoituneessa maailmassa kriisit koettelevat kaikkia maita joko suoraan tai välillisesti. Meidän on kannettava vastuumme osana kansainvälistä yhteisöä.
Miehemme ja naisemme ovat kaikki vapaaehtoisia, hyvän koulutuksen saaneita ja parhaan mahdollisen varustuksen omaavia rauhanturvaajia. Joukkomme koostuvat sekä puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä että reserviläisistä.
Tehtävämme on tukea rauhanturvaajiamme, tarjoamalla niin hyvät toimintaedellytykset kuin mahdollista, muun muassa panostamalla joukkojemme turvallisuuteen. Näin olemme tehneet ja teemme. Panostamme yhä enemmän myös rauhanturvaajiemme lähiomaisten tukeen, joka on keskeistä jaksamisen kannalta.
Sotilaallisesta kriisinhallinnasta voidaan vetää ainakin seuraavat johtopäätökset:
1. Ilman poliittista ratkaisua ei Afganistanin eikä Tshadin tulevaisuus ole valoisa. Poliittista ratkaisua tukemaan tarvitaan parhaat mahdolliset voimat. Myös Euroopan Unionin on syytä terävöittää Afganistan-politiikkaansa kyvyllä luoda neuvotteluyhteydet kaikkiin osapuoliin, eikä ainoastaan koordinoida EU:n toimia Afganistanissa.
2. Vaativaa sotilaallista kriisinhallintaa tarvitaan luomaan edellytykset muulle kehitystoiminnalle. Turvallisuustilanteen parannuttua voidaan painopistettä siirtää siviilikriisinhallinnan suuntaan.
3. Sotilaallisen kriisinhallinnan exit-strategia perustuu yleensä kriisialueen omien turvallisuusviranomaisten kykyyn ottaa vastuu maan turvallisuudesta. Näin myös Afganistanissa. Siihen mekin jatkossa panostamme yhä enemmän. Hyvä hallinto, toimiva oikeuslaitos ja maan omien turvallisuusviranomaisten toimivuus ovat edellytyksiä myönteiselle kehitykselle.
4. Meidän tehtävämme on tukea rauhanturvaajiamme maailmalla turvaamalla heille parhaat mahdolliset toimintaedellytykset.
Hyvät kurssilaiset,
Maanpuolustuskurssit heijastavat aina omaa aikaansa. Tämä koskee myös nyt käynnistyvää 190. kurssia. Pääsette kuuntelemaan maamme johtavia asiantuntijoita ja virkamiehiä. Olkaa positiivisen kriittisiä kuulemaanne kohtaan. Sillä tavoin saatte parhaan mahdollisen hyödyn kurssistamme.
Valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat kansainvälisestikin ajatellen ainutlaatuinen ikkuna kokonaismaanpuolustuksemme keskeisiin kysymyksiin. Keskustelkaa, oppikaa ja verkottukaa. Toivotan teille antoisia viikkoja kansallisen turvallisuutemme keskeisten kysymysten parissa.