Puheet
Puolustusministeri Jussi Niinistön tervehdys Jääkärivärväyksen juhlaseminaarissa 18.10.2015
Jääkärivärväyksen Juhlaseminaari, Alahärmä 18.10.2015.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja kotirintamanaiset, hyvä juhlayleisö, herra kaupunginjohtaja, hyvät naiset ja herrat.
On kunnia saada tuoda valtioneuvoston tervehdys tähän suuren jääkärivärväyksen 100-vuotismuistoseminaariin.
Mikä olisi osuvampi paikka tämän seminaarin järjestämiselle kuin Alahärmä? Olihan lähes puolet jääkäreistä lähtöisin Pohjanmaalta ja kaikista Etelä-Pohjanmaan pitäjistä juuri Alahärmästä lähtijöitä oli lukumääräisesti eniten.
Jääkäreitä ja jääkärivärväreitä, kuten ihmisiä aina, oli joka lähtöön, eikä heitä kaikkia suinkaan noin vain yksilöinä kannata nostaa jalustalle. Kokonaisuutena jääkäriliike kuitenkin muodostaa harvinaisen kiehtovan sankaritarinan myös maailmanhistoriallisessa mittakaavassa. Tarinan, jota me suomalaiset olemme syystäkin hellineet.
Hyvä juhlaväki
Runsaan kahden vuoden kuluttua juhlistamme Suomen 100-vuotista taivalta itsenäisenä valtiona. Vaikka ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumoukset edesauttoivat itsenäisyyspyrkimyksissä, ei vapaus tullut vaivatta.
Vapauden eteen oli tehtävä työtä ja vapauden eteen oli taisteltava. Jääkärit muodostivat sen maamme valtiollisen vapauden etujoukon, joka nousi taisteluun itsenäisen Suomen luomiseksi ennen muita ja muita rohkeammin. Siksi me olemme täällä tänään muistamassa jääkäreitä.
Matti Lauerma on ikivihreässä jääkärihistoriassaan kuvannut vapaussodan ja heimosotien jääkärijohtajia, esitaistelijoita, jotka viisveisasivat sodasta sarjana taktillisia taidonnäytteitä. Nämä luontaiset johtajat johtivat joukkoaan vapaus- ja heimosodissa edestä ja hakivat suoraviivaisesti voittoa, koska joukkojen koulutustaso Suomen armeijan aamunsarastuksessa oli parhaimmillaankin heikko.
Ratkaisevia tekijöitä olivat tilanteen hallinta, lannistumaton tarmo, kovuus niin vihollista kuin tarpeen vaatiessa omiakin kohtaan, piittaamattomuus omasta kohtalosta ja sellainen hyökkäyshenki, joka veti omat mukaan ja vastustajan vatsan veteläksi.
Vapaussodassa ja myöhemmin vielä talvi- ja jatkosodassa jääkärit muodostivat itsenäisyystaistelun kovan ytimen.
Hyvät kuulijat
Jääkäreiden taustoja tutkiva huomaa, että kyseessä ei ollut taustoiltaan yhtenäinen joukko. Jääkäreiksi värvättiin miehiä eri ammateista ja yhteiskunnan kaikista eri kerroksista.
Lopulta jääkäreitä oli kaikista Suomen maakunnista, jokaisesta sen aikaisesta puolueesta ja molemmista kieliryhmistä. Edustettuna oli yhteiskunnan koko kirjo. Yhteisenä nimittäjänä oli tahto elää vapaassa, itsenäisessä isänmaassa.
Joukon moninaisuus oli yksi sen vahvuuksista. Kansan parista lähtöisin olevat jääkärit kykenivät lunastamaan vastaavanlaisista oloista lähtöisin olleiden sotilaiden luottamuksen. Jääkärit eivät nostaneet itseään jalustalle, vaan saamansa koulutuksen ja Saksan itärintamalla saamansa sotakokemuksen turvin johtivat tasavertaisista oloista tulleet sotilaat läpi vaikeiden aikojen.
Vielä tänäkin päivänä maanpuolustuksemme nojaa jääkärien meille jättämään perintöön. Suomessa, toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa, puolustusratkaisu perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Varusmiespalvelukseen kutsutaan koko palveluskelpoinen ikäluokka yhteiskunnalliseen asemaan, ammattiin tai poliittiseen suuntautumiseen katsomatta.
Sen lisäksi, että yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas ja käytännössä ainoa tapa koota Suomen kokoisen maan puolustamiseen tarvittava reservi, on asevelvollisuudessa myös muita etuja ammattiarmeijoihin verrattuna.
Asevelvollisuuden kautta isänmaan palvelukseen saadaan valjastettua koko miespuolinen väestö, mukaan lukien kaikkein parhaat yksilöt. Tänä päivänä oman lisänsä tähän kokonaisuuteen tuovat myös vapaaehtoisina palvelukseen astuvat naiset.
Reservissä asevelvollisille karttuu monipuolista siviiliosaamista, josta sodan ajan joukko voi hyötyä. Asevelvollisena saatu sotilaskoulutus yhdistettynä siviilissä opittuihin taitoihin ja hankittuun elämänkokemukseen on yhdistelmä, jonka ansiosta suomalainen reserviläinen kestää vertailun minkä tahansa maan ammattisotilaiden kanssa. Tämä on jo moneen kertaan nähty eri kriisinhallintaoperaatioissa, joihin olemme vuosikymmenten varrella osallistuneet.
Tärkein asevelvollisuutta puoltava tekijä on kuitenkin sen merkitys maanpuolustustahdon luojana ja ylläpitäjänä.
Jos jotain kannattaa ja jos jotain voimme jääkäreiltä oppia, niin sen, että tahdolla on valtava merkitys unelmien täyttymiselle. Suuret teot ja suuret saavutukset ovat mahdollisia vain jos takana on riittävän kova tahto.
Hyvät kuulijat
Suomessa maanpuolustustahto on ollut perinteisesti korkea ja Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän mielipidemittauksen mukaan suunta on jopa voimistumaan päin. Syitä tähän on monia, alkaen geopolitiikasta ja viimeaikaisesta turvallisuuskehityksestä.
Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin kolme asiaa, joilla on vaikutusta maanpuolustustahtoon. Ensimmäinen näistä on juuri asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmämme.
Varusmiespalvelus kokoaa yhteen ikäluokan kerrallaan. Samassa rivissä seisovat opiskelija ja duunari, kaupunkilainen ja maakuntien mies, pitkä ja pätkä, mies ja nainen. Yhteinen palvelus ja sitä kautta yhteiset kokemukset sitovat joukon yhteen. Syntyy yhteenkuuluvuuden tunne.
Näin maanpuolustus muodostuu kaikkien yhteiseksi asiaksi eikä joksikin, jonka voi ulkoistaa muiden hoidettavaksi. Asevelvollisuudella on kansakokonaisuutta rakentava ja maanpuolustustahtoa kohottava vaikutus. Ja maahanmuuttajille varusmiespalvelus on parasta kotouttamista.
Toinen asia on puolustusvoimien toimintakyvystä huolehtiminen. Taloudellisesti vaikeinakin aikoina meidän on turvattava puolustusvoimillemme sellaiset resurssit, että materiaalinen suorituskyky ja päivittäinen toiminta kyetään ylläpitämään uskottavalla tasolla. Uskottava kyky lisää myös tahtoa taistella oman maan vapauden puolesta, jos joskus sellaiseen tilanteeseen joutuisimme.
Kolmas asia, jonka haluan nostaa esille, on historian merkitys, olenhan itse taustaltani historiantutkija ja olen mm. Etelä-Pohjanmaan jääkärihistoriaakin tutkinut.
Menneitten ikäpolvien sankaritarinoilla on suuri merkitys kansakunnan henkiseen valmiuteen kohdata uusia haasteita ja tehdä oman aikansa sankaritekoja.
Viime vuosina on usein viitattu talvisodan henkeen ja jatkosodan torjuntavoittoihin. Jääkäriliike ja jääkärihenki ovat yleisessä keskustelussa olleet vähemmän esillä. On hienoa, että näin jääkäriliikkeen 100-vuotismuistoa vietettäessä myös jääkärien ansiot saavat ansaitsemaansa huomiota.
Haluankin kiittää kaikkia tämän seminaarin järjestäjiä, esitelmöitsijöitä ja läsnäolijoita panoksestanne jääkärihistorian eteenpäin viemiseksi.
Hyvät kuulijat
Yksi luku jääkärihistoriassa päättyi, kun viimeinen jääkäri, jääkärikenraali Väinö Valve kuoli maaliskuussa 1995. Se, että hänet saatettiin haudan lepoon valtiollisin kunnianosoituksin, oli valtiovallalta kunnianosoitus niin viimeisen jääkärin kuin myös koko jääkäriliikkeen elämäntyölle.
Siunauspäivänä Helsingin Sanomat kirjoitti osuvasti pääkirjoituksessaan:
”Kun Jääkäripataljoona 27:n viimeinen jääkäri on kuollut, kansakunta on valmis myöntämään, että jääkärit muodostivat kansallisen itsenäisyystaistelumme ytimen sisällissodassa ja toisen maailmansodan aikana ja heidän saavutuksiaan voi verrata mihin tahansa menestyneen vapautusarmeijan työhön. Jääkäriliikkeen perintö on selväsanainen: Luottamus Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä ja vapaana valtiona, horjumaton usko tämän asian oikeutukseen silloinkin, kun kaikki näyttää toivottamalta, sekä tahto ja uskallus taistella näiden päämäärien puolesta. Tämä on kestävä kivijalka tänäänkin!”
Arvoisa yleisö
Vaikka jääkäreitä ei enää ole, heidän sankaritarinansa elää. Siitä meitä muistuttaa itsenäinen, vapaa isänmaa.
Toivotan antoisaa jääkäriseminaaria.