Veteraanien perintö elää Suomessa, vaikka emme sitä päivittäin pysähtyisikään pohtimaan. Se on itsenäinen isänmaa. Se on kansanvalta. Se on oikeus päättää omista asioistamme. Se on vahva maanpuolustustahto, joka täällä Nurmijärvelläkin elää käsin kosketeltavan voimakkaana. Jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin aikaa kestävin sanoin: ”Suomi on hyvä maa, se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa.”

Suomen puolustus perustuu kansalaistemme maanpuolustustahtoon, mutta tahdon vaaliminen edellyttää tekoja – niin yhteisöiltä kuin yksilöiltä, meiltä kaikilta. 

Maanpuolustustahto on arvo, jonka säilymistä ei kannata pitää itsestään selvyytenä. Yksi tärkeimmistä teoista on isänmaamme eteen uhrautuneiden henkilöiden – kunniakansalaistemme sotiemme veteraanien – hyvinvoinnista huolehtiminen. 

Kuluvan vuoden marraskuussa astuu vihdoin voimaan laki, joka saattaa kaikki veteraanit tasa-arvoiseen asemaan koti- ja avopalveluiden suhteen. Vihdoinkin pääsemme tilanteeseen, jossa rintamaveteraanit saavat uuden lainsäädännön myötä samat kotona asumista tukevat palvelut kuin sotainvalidit.

Mutta vielä on tehtävää. Kuntien palvelutuotannossa on eroja. 

Tavoitteena tuleekin olla saada kaikki kunnat toteuttamaan veteraanien tarvitsemat palvelut saman tasoisina. Vuoden vaihteessa 10 % haitta-asteen sotainvalidit saivat maksuttoman laitoshoidon. Nyt Rintamaveteraaniliiton ja Suomen Sotaveteraaniliiton tavoitteena on saada myös ohi ammutuille veteraaneille, jos sanonta sallitaan, maksuton ympärivuorokautinen tehostettu palveluasuminen. 

Niin ikään meidän on huolehdittava veteraanien puolisoista ja leskistä, joista monet joutuvat kitkuttelemaan pienillä eläkkeillä. He kuitenkin osaltaan olivat rakentamassa kansakokonaisuutta, jonka ansiosta rintamat kestivät ja Suomi säilytti vapautensa. 

On valitettavaa, että eräät poliittiset päättäjät pyrkivät unohtamaan sen, miten ja minkälaisilla uhrauksilla Suomi on rakennettu. 

Maailman muutoksesta, uusien trendien ja kulttuurien maihinnoususta huolimatta on ensisijainen velvollisuutemme kansakuntana huolehtia niistä, jotka ovat isänmaan rakentamisen mahdollistaneet. Ei ensimmäisenä niistä, jotka pyrkivät vain nauttimaan sen hedelmistä. 

Hyvät kuulijat

Kuten aiemmin mainitsin, veteraanisukupolven tärkein perintö on itsenäinen isänmaa. Ja sen edellytys on vahva puolustus.

Suomen valinnat puolustuksensa kehittämisessä ovat olleet suurilta linjoiltaan oikean suuntaisia. Suomi ei lähtenyt kylmän sodan päättymisen jälkeen mukaan yleiseurooppalaiseen trendiin, jonka seurauksena miltei kaikki Euroopan valtiot luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta ja suuntasivat voimavaransa kriisinhallintaan. 

Näin ollen turvallisuustilanteen muuttuessa Krimin valtauksen seurauksena, Suomella oli täysin eri lähtökohdat vahvistaa puolustustaan kuin monella muulla maalla. 

Vaikka Krim tai Itä-Ukraina eivät enää paista päivän otsikoissa – turvallisuuspoliittiset asiat muutenkin loistavat poissaolollaan nykykeskustelusta – turvallisuustilanne lähialueillamme tai Euroopassa ei ole muuttunut mihinkään. Itä-Ukrainaan on muodostunut niin sanottu jäätynyt konflikti. Siellä taistellaan päivittäin. Sotilaallista tai poliittista ratkaisua ei ole näköpiirissä. 

Suomen kannalta on huomattava, että Venäjä on viimeisin vuosien aikana kehittänyt asevoimiaan huomattavasti. Tälle kehitykselle ei näy loppua. Päinvastoin. 

Venäjä kehittää kykyään arktiseen sodankäyntiin sekä laajamittaiseen sotaan. Lähialueellamme olevien joukkojen määrä on kasvanut ja niiden laatu on parantunut. 

Kylmä sota kolkuttelee jälleen ovella Venäjän vetäydyttyä keskimatkan ydinohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta.  


Hyvät kuulijat 

Me olemme panostaneet puolustuskyvyn ylläpitämiseen – mutta lopulta varsin maltillisin rahallisin panostuksin. Ensi vuoden puolustusbudjetti on kuitenkin historiallinen. Se nousee ensi kerran yli kolmen miljardin euron. Ja asevelvollisuus mahdollistaa, että kykenemme kohdentamaan poikkeuksellisen suuren osuuden puolustusbudjetista materiaalihankkeisiin. 

Puolustusmateriaalia hankitaan sotilaallisen maanpuolustuksen määrärahoista noin kolmanneksella. NATO-maista harva pääsee näihin prosenttilukuihin. Mutta onkin muistettava, että Suomi rakentaa ja ylläpitää itsenäistä kansallista puolustusta. Mikäli haluamme ylläpitää itsenäistä kansallista puolustusta, meidän on myös panostettava siihen. Muutoin vaihtoehdoksi jää sotilaallinen liittoutuminen tai hiipuminen kohti asetelmaa, jossa Suomen kansallinen itsemääräämisoikeus on vahvempien oletetun hyvän tahdon varassa. 


Hyvät kuulijat

Tulevalla vuosikymmenellä avainasemassa ovat meri- ja ilmavoimien suuret hankkeet. Niiden toteutus on turvattava. 

Suomi on kuin saari, jonka huoltovarmuus on riippuvainen merikuljetuksista. Tämän johdosta uudet alushankinnat – Laivue 2020, eli neljä monitoimikorvettia – ovat elintärkeät Suomen puolustuksen kannalta. Uudet monitoimialukset mahdollistavat laajan merialueemme valvonnan ja puolustamisen entistä paremmin. Niihin asennetaan muun muassa torpedoase. 

Lamavuosina hankitut Hornet-hävittäjät ovat palvelleet hyvin, mutta ensi vuosikymmenellä ne tulevat vääjäämättä elinkaarensa päähän. Niiden mukana poistuva suorituskyky on korvattava täysimääräisesti, ja koneita on oltava riittävä määrä suuren ilmatilamme puolustamiseksi. 

On myös huomattava, että monitoimihävittäjät muodostavat keskeisen osan koko puolustusjärjestelmäämme. Ne tukevat maa- ja merivoimien taistelua ja päinvastoin. Hornetien seuraajakysymys siis ei ole vain ilmapuolustuksen tai Ilmavoimien vaan koko puolustusjärjestelmämme elinkysymys. 

Mutta emme saa unohtaa tärkeintä puolustushaaraamme, maavoimia, jonka kyky täyttää tehtävänsä on tällä hetkellä ainoastaan tyydyttävällä tasolla. Maavoimat on avainasemassa nopeasti alkavassa kriisissä, jolloin on annettava virka-apua, suojattava puolustuksen ja yhteiskunnan tärkeät kohteet ja kun luodaan ennaltaehkäisevä kyky torjua hyökkäys. Niin ikään lopulta juuri maavoimilla, joihin pääosa 280 000 sotilaan sodan ajan kokonaisvahvuudesta kuuluu, torjutaan tarvittaessa laajamittainen hyökkäys ja turvataan kansakuntamme itsenäisyys. 

Pian päättyvä vuosikymmen on ollut maavoimien vuosikymmen. Maavoimien taistelukykyä on kehitetty muun muassa ottamalla käyttöön Hollannista hankittuja Leopard-taisteluvaunuja. Torjuntakykyä parannetaan uuden sukupolven panssarintorjunta-aseilla. Raskaan raketinheittimen uusilla raketeilla päästään 70 kilometrin ampumaetäisyyteen, ja uudet K 9 Moukari -panssarihaupitsit kera israelilaisten vastatykistötutkien siirtävät kenttätykistömme uuteen aikaan. Tulevaisuus on liikkuvan tykistön. Paikallaan oleva tykistö on tuhon oma. 

 
Mutta materiaalisen valmiuden kehittäminen on vain osa puolustuksen kokonaisuutta. Meidän on huolehdittava kivijalasta, yleisestä asevelvollisuudesta. 

Puolustuksemme ytimen muodostaa lopulta Suomen kansa. Huolimatta muutaman prosenttiyksikön notkahduksesta kansalaistemme maanpuolustustahto on edelleen kansainvälisesti verrattuna omaa luokkaansa.

Maanpuolustustahto nivoutuu kiinteästi yleiseen asevelvollisuuteen. Onneksi yli 80 prosenttia kansalaisistamme kannattaa nykyistä, miesten asevelvollisuuteen perustuvaa järjestelmää, jota naisten vapaaehtoinen asepalvelus täydentää. 

Asevelvollisuuden kehittämisen lähtökohtana on oltava sotilaalliset tarpeet. Sen on tuotettava riittävä määrä laadukasta reserviä sodan ajan puolustusvoimiin. Ilman suorituskykyistä ja riittävän laajaa reserviä emme pysty puolustamaan koko maata. Näin ollen kaikki ne toimenpiteet, jotka liudentavat asevelvollisuutta yleishyödyllisen – mutta kovin jäsentymättömän – kansalaispalveluksen suuntaan, ovat kielteisiä. 

Tasa-arvo on tärkeää, mutta sotaa ei käydä tasa-arvokylki edellä.  Siksi asevelvollisuuden kehittämisessä on edettävä yksiselitteisesti sotilaallinen suorituskyky edellä. 


Hyvät kuulijat

Veteraanisukupolvi on jättänyt meille hyvän maan ja velvoittavan perinnön. Meidän nuorempien sukupolvien velvollisuus on huolehtia, ettei tuo perintö valu hukkaan. Perinnön vaaliminen – kuten Suomen puolustus – on meidän suomalaisten käsissä, ei kenenkään muun. 

Näin lopuksi pyydän saada onnitella Nurmijärven rintamaveteraaneja yhdistyksenne täyttäessä pyöreät 50 vuotta. Kiitos, että sain tulla teille puhumaan.