Ärade krigsveteraner, herr försvarsmaktens kommandör, ärade doktor Brauksiepe, värnare för jägartraditionerna samt bästa damer och herrar.

Sehr verehrte Veteranen unserer Kriege, Herr Befehlshaber der Verteidigungskräfte, werter Herr Doktor Brauksiepe, sehr geehrte Wahrer der Jägertraditionen, meine Damen und Herren.

Jääkäriliike on sankaritarina vailla vertaa. Jääkärit nousivat taisteluun itsenäisen Suomen luomiseksi ennen muita ja muita rohkeammin. Vaaroja uhmaten lähes kaksi tuhatta miestä suuntasi sotilaskoulutukseen Saksaan. 

Jo itse matka oli pääosalle todellinen seikkailu, olivathan he ensi kertaa kotimaansa, osa oman maakuntansa, ulkopuolella. Huono-onnisimmat jäivät kiinni ja päätyivät vankilaan. 

Koulutus Lockstedtin leirillä oli perusteellista ja kovaa. Suomalaiset totutettiin preussilaiseen kuriin ja annettujen käskyjen järkähtämättömään täyttämiseen. Osa tästä traditiosta siirtyi myöhemmin suomalaiseen sotilaskoulutukseen. Ampuma- ja taisteluharjoitukset sekä pitkät marssit valmistivat jääkäreitä rintamaolosuhteisiin. 

Sodan kova koulu alkoi kesäkuussa 1916, kun jääkäreistä oli muodostettu Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.  Pataljoona siirtyi Misse-joelle itärintaman asemasotaolosuhteisiin, josta edelleen Riianlahdelle. Siellä pataljoona oli pääosan pitkästä talvesta rintamavastuussa. 

Vaikeat olosuhteet yhdistettynä heikkoon elintarviketilanteeseen mittasivat jääkäreiden henkistä lujuutta. Tunnussanaksi nousi sisua vastaava sana Durchalten – oli purtava hammasta ja kestettävä. 

Tulevaisuuden kannalta oli kuitenkin keskeistä, että jääkärit tiesivät Suomeen palatessaan, mistä sodankäynnissä on kysymys. Vaikka koulutus ei kenties täysin vastannutkaan kaikkia niitä odotuksia, joita siihen oli asetettu, muodostivat jääkärit taidoiltaan, kokemukseltaan ja motivaatioltaan täysin ylivertaisen voimanlisän hallituksen joukoille. 
 
Den Jägern wurde in Deutschland eine gute und gründliche Ausbildung zu Teil. Die Finnen wurden an strenge Disziplin und an die unbeirrte Umsetzung von Befehlen gewöhnt. 

Ihre Kampferfahrung an der Ostfront bereitete sie auf die bevorstehenden Aufgaben in Finnland vor. Bei Ihrer Rückkehr nach Finnland stellten die Jäger für die Regierungstruppen eine Verstärkung mit absolut erstklassigen Fähigkeiten dar.

Rintamavaiheen jälkeen jääkäripataljoona siirtyi Libaun eli nykyisen Liepajan kaupunkiin, joka mahdollisti Suomen olosuhteisiin soveltuvan koulutuksen. Pääosa jääkäreistä sai iskujoukko- ja konekiväärikoulutuksen. Rivimiehillekin annettiin johtajakoulutusta. Suomalainen päällystö sai enemmän vastuuta. Toisaalta rintaa raastoi kaipuu kotimaahan. Tunnetta voimisti epävarmuus tulevaisuudesta: Miten poliittinen tilanne kehittyisi Venäjällä ja milloin koittaisi paluu kotimaahaan?  


Näin ollen helmikuussa 1918 tehty päätös pataljoonan lakkauttamisesta ja sen henkilöstön siirtämisestä Suomeen oli jääkäreille riemastuttava hetki, vaikka tilanne kotimaassa oli kaikkea muuta kuin sitä, mihin jääkärit olivat varautuneet. Jääkärit olivat valmistautuneet vapaustaisteluun venäläisiä miehittäjiä vastaan, mutta sen lisäksi heillä oli edessään myös sisällissota, taistelu vallankumoukseen nousseita maanmiehiään vastaan.

Paluu kotimaahan oli jokaiselle jääkärille unohtumaton hetki. Kenraalikuntaan nousevan jääkärikapteeni Wiljo Einar Tuompon muistikuvat kuvannevat laajemminkin jääkärijoukon tuntemuksia: ”Muistan päivän ja hetken, jolloin kotimaan ranta alkoi häämöttää kaukana taivaanrannalla lumi- ja jääkenttien takana. Se oli juhlahetki monen nuoren ihmisen elämässä. Kolmen vuoden kokemukset, kärsimykset, nälkä, epätoivo, tuska ja ikävä olivat kuin poispyyhityt.”

Arvoisat kuulijat

Jääkäreiden merkitys esitaistelijoina oli suuri. Matti Lauerma on aikaa kestävässä jääkärihistoriassaan kuvannut vapaussodan jääkäreitä suoraviivaisina johtajina. He johtivat joukkojaan edestä. Ratkaisevia tekijöitä olivat oma esimerkki, kovuus niin vihollista kuin omiakin kohtaan, piittaamattomuus omasta kohtalosta ja sellainen hyökkäyshenki, joka veti omat mukaan ja vastustajan vatsat kuralle. Tällä oli hintansa: suurin piirtein joka kymmenes Suomeen palanneista jääkäreistä kaatui vapaussodassa ja joka viides haavoittui. 

Jägarnas betydelse som förtrupper för vår frihet var stor. De inledde modigt striderna före alla andra. Deras utbildning i Tyskland gav dem utmärkta kunskaper och färdigheter att utbilda folkets arme. Deras mentala styrka, deras tro på sin sak och deras exempel smittade av sig på de underordnade. Men offern var tung: 10% av dem stupade i frihetskriget. 

Jääkäreiden perintö on moninainen. He johtivat suomalaisia joukkoja läpi suomalaisen vapauskamppailusarjan, joka ulottui vuodesta 1918 talvi- ja jatkosotiin. Heidän perintönsä on usko omaan asiaan, usko vapauteen. Testamentissaan Suomen nuorille vuonna 1975 – jolloin Suomi kamppaili ulkoista ja sisäistä painostusta vastaan, tällä kertaa henkistä sellaista – jääkärit halusivat jättää jälkipolville perinnöksi luottamuksen Suomen tulevaisuuteen, uskon tämän asian oikeutukseen silloinkin, kun kaikki näyttää toivottomalta sekä tahdon ja uskalluksen taistella näiden päämäärien puolesta kaikissa tilanteissa. 

Eläköön Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27, Eläköön Suomen Jääkärit!