Puheet
Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe Helsingin juutalaisella hautausmaalla pidetyssä kaatuneiden muistopäivän tilaisuudessa 21.5.2017
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, kotirintamanaiset, arvoisat kuulijat
On joulukuun 6. päivä vuonna 1944. Suomen marsalkka Mannerheim, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta kuluvana vuonna, istuu arvokkaana Helsingin juutalaisen synagogan eturivissä. Hänellä on päässään lammasnahkainen turkislakki ja sylissään sininen marsalkansauva. Marsalkka on tullut muistamaan sodissa kaatuneita, erityisesti niitä 22 juutalaisseurakuntiin kuulunutta soturia, jotka olivat uhranneet henkensä sen puolesta, että Suomi saisi elää.
Hyvät kuulijat,Olemme saman teeman äärellä kuin Mannerheim joulukuussa 1944: muistamassa suomalaisia sankareita. Kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940, jolloin toukokuun kolmas sunnuntai määrättiin vietettäväksi sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä muistopäivänä. Päivää tuli viettää uskonnollisena yhtenäisyyden päivänä, jolloin muistamisen kohteena olivat Suomen puolesta raskaimman uhrinsa antaneet ikään, rotuun, vakaumukseen tai uskontoon katsomatta.
Suomen sotatie oli ainutlaatuinen. Talvisodan 105 päivän eloonjäämiskamppailua seurasi yli kolmen vuoden pituinen jatkosota, jossa Suomi taisteli Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.
Pitkän sodan päätti kevääseen 1945 jatkunut Lapin sota, jonka aikana saksalaisjoukot karkotettiin Lapista. Vapauden hintana oli yli 95 000 kuollutta ja satoja tuhansia vammautuneita.
Suomen juutalaisille jatkosota näyttäytyi poikkeuksellisen raskaana. Suomi taisteli liitossa valtion kanssa, joka systemaattisesti vainosi ja murhasi heidän uskonveljiään. Babi Yar, Treblinka tai Auschwitz ovat synonyymeja uuden ajan historian synkimmille hetkille, äärimmäiselle pahuudelle. Huolimatta jo pitkään jatkuneista vainoista Saksassa ja Euroopassa, Suomen juutalaiset taistelivat isänmaan ja vapauden puolesta kaikilla rintamillamme aivan kuin muutkin Suomen kansalaiset. Suomi oli heille ristiriidoista huolimatta puolustamisen arvoinen maa. Suomi oli heille maa, jossa oli mahdollisuutta rakentaa tulevaisuutta.
Arvoisat sotiemme veteraanit;
Olemme teille kiitollisia siitä henkisestä lujuudesta, sitkeydestä ja niistä uhrauksista, joita osoititte sotiemme aikana. Te taistelitte ylivoimaista vihollista vastaan vaikeassa tilanteessa. Isänmaan rakkaus ja usko oman asian oikeellisuuteen kuitenkin auttoivat teitä säilyttämään sen, mikä on tärkeintä − itsenäisyyden.
Te, yhdessä koko muun veteraanisukupolven kanssa, olette antaneet meille hienon isänmaan. Ensin te taistelitte Suomen vapauden säilyttämiseksi. Sen jälkeen te jälleenrakensitte sotien runteleman maan uuteen nousuun. Meidän nuorempien sukupolvien velvollisuus on huolehtia, ettei tekemänne työ valu hukkaan.
Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät läsnäolijat,Valtion velvollisuus on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta, niin sisäisestä kuin ulkoisesta. Se on valtion perustehtävä. Valtioneuvosto antoi helmikuussa puolustusselonteon, jossa linjataan Suomen puolustuksen suuntaviivat tulevaisuuteen. Haluamme taata edellytykset maamme pitkäjänteiselle kehittämiselle turvallisessa ympäristössä. Turvallisuus on tunne, joka saa kansalaiset rakentamaan yhteiskuntaa ja puhaltamaan yhteen hiileen kriisin tullen – aivan kuten meillä Suomessa reilut seitsemän vuosikymmentä sitten.
Arvoisat sotiemme veteraanit,
Esitän nöyrimmät kiitokset teille läsnä oleville ja myös kaikille muille veteraaneille työstä ja uhrauksista, joita olette tehneet isänmaan hyväksi. Uhrin ansiosta lippu liehuu.