Puheet
Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe Hanakäräjillä Helsingissä
Hyvät kuulijat,
Viimeisen parin vuoden aikana Suomen ja Ruotsin puolustusministerit ovat useaan otteeseen esiintyneet yhdessä ja kertoneet maidemme välisen tiivistyvän puolustusyhteistyön etenemisestä − milloin olemme olleet yhdessä seuraamassa harjoituksia, milloin avaamassa suojattuja puhelinyhteyksiä ja milloin mitäkin. Tällä kertaa keskitymme kuitenkin kollegani Peter Hultqvistin kanssa maidemme asemaan ajankohtaisessa monenkeskisessä ja eurooppalaisessa puolustusyhteistyössä.
Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisessa asemassa on yhtäläisyyksiä. Itämeren alueen kiristynyt sotilaspoliittinen tilanne vaikuttaa molempiin maihin. Kaksi sotilaallisesti liittoutumatonta EU-maata, joiden turvallisuusympäristö on muutoksessa. Kaksi Naton kumppanimaata, jotka ovat tiiviisti mukana pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä.
Venäjän toimet Krimillä ja muualla Ukrainassa ovat vauhdittaneet Naton toiminnan painopisteen siirtymistä takaisin sen perinteiseen tehtävään, oman alueen puolustamiseen ja yhteisen puolustuksen velvoitteen vahvistamiseen. Tämä puolestaan vaikuttaa Naton kumppanuustoimintaan. Suomi ja Ruotsi ovat kummatkin Naton niin sanotun laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuuden (Enhanced Opportunities) piirissä. Tämä tarjoaa maitamme hyödyntäviä yhteistyömahdollisuuksia.
Kollegani käsittelee kohta Nato-yhteistyötä tarkemmin, joten seuraavaksi EU:n turvallisuus- ja puolustusulottuvuuden pohdintaa.
Seminaarivieraat,
Viime marraskuussa, tarkemmin sanoen 16.11., matkustin Brysseliin EU:n puolustusministerikokoukseen, johon myös Peter osallistui. Vielä lentokoneessa kuvittelimme menevämme tavanomaiseen EU-kokoukseen, vaikka totta kai tiesimme, että muutamaa päivää aiemmin sattuneet Pariisin terrori-iskut aiheuttaisivat keskustelua. Emme kuitenkaan tienneet sitä, että Ranska esittää samana iltana EU:n Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon lausekkeen eli 42.7 -artiklan aktivointia. Ministerikokouksesta tuli siten poikkeuksellinen ja voi sanoa myös historiallinen, koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun jäsenmaa vetoaa kyseiseen artiklaan.
Kokouksessa Ranskan puolustusministeri Le Drien haki jäsenmailta poliittista tukea. Pöytä kierrettiin ympäri ja jokainen jäsenmaa vuorollaan esitti tukensa Ranskalle. Kokouksesta saatiin Ranskan toivoma selkeä yhtenäisyyden ja solidaarisuuden viesti. Vaikka puolustusministerikokous järjestettiin alle vuorokausi Ranskan presidentti Hollanden tunnetun puheen jälkeen, kaikki jäsenmaat olivat muodostaneet kantansa.
Poliittinen tuenosoitus on toki tärkeää, mutta alusta asti oli selvää, että keskinäisen avunannon lausekkeen merkitys mitataan konkreettisilla tuenosoituksilla. Sanoista tekoihin. Ranska kävi kahdenvälisiä keskusteluita muiden jäsenmaiden kanssa tukimuodoista. Pyydetty tuki oli luonteeltaan sotilaallista ja se keskittyi kriisinhallintaoperaatioihin. Osittain operaatiot olivat suoraan terrorismin vastaisia. Toisaalta tukea haettiin myös muihin operaatioihin, mikä mahdollistaisi Ranskan joukkojen uudelleen keskittämisen terrorismin vastaisiin toimiin.
Nyt käytännön tukitoimet ovat useimpien EU-maiden osalta tarkentuneet. Suomi tuki välittömästi Ranskaa joulukuussa luovuttamalla sille strategisen ilmakuljetuskyvyn lentotunteja. Lisäksi Suomi valmistautuu jatkamaan turvallisuussektorin koulutusta Irakissa ja vahventamaan osallistumistaan. Yhtenä vaihtoehtona tarkastellaan myös mahdollisuutta osallistumisen laajentamiseen UNIFIL-operaatiossa korvaamalla ranskalaisia joukkoja Libanonissa.
Käytännön tuen hahmotuttua on mahdollista esittää alustava arvio siitä, mitä tämä tarkoittaa EU:n kehitykselle ja sen piirissä tehtävälle puolustusyhteistyölle sekä ylipäätään Suomen ja Ruotsin yhteistyölle.
Lausekkeen soveltamisen merkitystä ei tule yli- eikä alikorostaa. Joka tapauksessa kokonaisvaikutus Suomen turvallisuudelle on positiivinen. Se on mahdollistanut uudenlaisen tulkinnan EU:n yhtenäisyydestä ja toimintakyvystä. Ennen aktivointia oli kahdenlaisia vähätteleviä näkemyksiä: ensimmäisen näkemyksen mukaan lauseketta ei missään tilanteessa aktivoitaisi. Toisen näkemyksen mukaan lauseke saatettaisiin aktivoida, mutta mitään ei tapahtuisi. Ja jos tapahtuisikin, voisi apu olla vaikka kontillinen villasukkia. Siksi - vaikka aktivoinnin syyt olivat traagisia - oli monella tavalla hyödyllistä, että lauseke aktivoitiin. Sen sisältö on nyt kirkastunut.
Lausekkeen mahdollistama uhkien ennaltaehkäisy, käytännössä pelotevaikutus, riippuu sekä poliittisesta että käytännön sitoutumisesta. Aktivointi oli yksimielinen, mikä korosti poliittista sitoutumista toistensa tukemiseen. Kuitenkin vasta konkreettisen tuen voidaan katsoa vahvistaneen pelotevaikutusta.
Lissabonin sopimuksessa lausekkeen soveltamisalaa ei tarkkaan määritelty. Nyt nähty aktivointi osoitti, että soveltamisala on laaja ja lauseke joustava. Liian tarkkaa määrittelyä ei ole tarvetta tehdä. Vaikka hybridivaikuttaminen on pääasiallisesti aseellista hyökkäystä alemman tason toimintaa, soveltuu lauseke Suomen näkemyksen mukaan myös hybridiuhkiin vastaamiseen.
Samalla lausekkeen merkitystä ei tule ylikorostaa. EU ei edelleenkään ole puolustusliitto. Sillä ei ole sotilaallista komentorakennetta. Suomi ei rakenna puolustussuunnitteluaan EU:n varaan. Pariisin terrori-iskut eivät ole suoraan verrattavissa toisen maan tekemään aseelliseen hyökkäykseen.
Asiaa voi katsoa myös Suomi-Ruotsi -yhteistyön näkökulmasta. Ruotsilla on tunnetusti oma solidaarisuusjulistuksensa, mutta muuten yhteistyön pohjana ei ole mitään erillistä valtiosopimusta. Lissabonin sopimus ja sen keskinäisen avunannon velvoite koskevat kuitenkin kumpaakin maata.
Vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa linjatun pohjalta olemme vuonna 2013 käynnistäneet Suomessa hankkeen ja ryhtyneet kansallisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin, jotta avunanto- ja vastaanottaminen Lissabonin sopimuksen edellyttämällä tavalla olisi mahdollista. Käytännössä tilanteita, joissa apua olisi tarkoituksenmukaista antaa, on monenlaisia. Lainsäädännön tarkastelu oli käynnissä jo ennen Pariisin terrori-iskuja, mutta sitä kiirehdittiin entisestään tapahtumien johdosta.
Lainsäädännön muutostarpeet nousivat esiin myös lokakuussa 2014, kun Ruotsi havaitsi vedenalaista toimintaa maan aluevesillä. Suomen lainsäädäntö asetti rajoitteita sille, mitä tukea olisimme voineet Ruotsille antaa, mikäli Ruotsi olisi sitä pyytänyt. Siksi lainsäädännön uudistuksella voidaan myös lujittaa Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä.
Ulkoministeriön johtama työryhmä antoi mietintönsä kuukausi sitten. Työryhmä ehdottaa säädettäväksi lain päätöksenteosta kansainvälisen avun antamisessa ja pyytämisessä. Lisäksi puolustusministeriön toimesta on tarkasteltu oman hallinnonalan lainsäädännön uudistustarpeita. Parhaillaan lausuntokierroksella olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi puolustusvoimista annettua lakia, aluevalvontalakia sekä asevelvollisuuslakia.
Puolustusvoimien tehtäviä ehdotetaan muutettavaksi siten, että puolustusvoimilla olisi edellytykset osallistua nykyistä laajemmin kansainvälisen avun antamiseen (ja muuhun kansainväliseen toimintaan). Lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös sääntely kansainvälisen avun vastaanottamisesta. Käytännössä puolustusvoimien tämänhetkisten kolmen lakisääteisen tehtävän rinnalle tulisi neljäs tehtävä: ”osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan”.
Kaikki tämä palvelee myös Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä. Kuten olemme aikaisemmin kertoneet, tarkastelemme parhaillaan rauhan ajan yhteistyön lisäksi maidemme puolustusvoimien mahdollisuuksia toimia yhdessä kriisi- ja konfliktitilanteissa. Nyt ehdotetut lakimuutokset tekevät tämänkin mahdolliseksi, mikäli poliitikot kummassakin maassa niin päättävät.
Naiset ja herrat,
Sotilaallinen harjoitustoiminta on ollut vahvasti esillä suomalaisessa mediassa viime viikkoina. Suomi vastaa omasta puolustuksestaan, mutta kriisitilanteissa meillä on oltava valmius ja kyky toimia yhdessä kumppaniemme, kuten Ruotsin, kanssa. Tämä vaatii luonnollisesti harjoittelua. Yhdessä kumppaniemme kanssa voimme harjoitella asioita, joihin meillä omin voimin ei olisi mahdollisuutta.
Joillekin puolustusvoimien kansainvälinen harjoitustoiminta tuntuu tulleen yllätyksenä. On kyselty minkälaisen signaalin yhdysvaltalaisjoukkojen harjoittelu Suomen maaperällä antaa. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että juuri yhdysvaltalaisjoukkojen poimiminen puolustusvoimien harjoituskokonaisuudesta jollakin lailla erityisen epäilyttäväksi, antaa sekin oman signaalinsa ulospäin. Toki voimme kansallisesti pohtia tiedotuskäytäntöjen parantamista, mutta kannattaako tällaisella asialla politikoida?
Suomi osallistuu kansainväliseen harjoitustoimintaan aina omista lähtökohdistaan. Jokainen harjoitus, johon Suomi osallistuu, harkitaan tapauskohtaisesti. Puolustusvoimien harjoitukset parantavat puolustuskykyämme ja siten turvallisuuttamme. Se on näinä aikoina merkityksellinen asia.