Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe Aliupseeriliitto 50 vuotta -pääjuhlassa

Arvoisat kuulijat, hyvät aliupseerit,
Onnittelen omasta ja johtamani hallinnonalan puolesta keski-ikään yltänyttä liittoanne. Suomalaisten palkansaajajärjestöjen kentässä 50 vuoden ikä on vielä melko nuori, mutta siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin. Kun tarkastellaan liittonne saavutuksia, niin voitte olla huoletta ylpeitä viiden vuosikymmenen aikana saavutetuista edunvalvonnan tuloksista.
Liittonne historia kuvaa hyvin sitä ajanjaksoa, joka on leimannut puolustusvoimien ja ammattikuntanne kehitystä viimeisen 50 vuoden aikana. Vaikka värvättyjä sotilaita oli puolustusvoimissa jo itsenäisyyden alusta alkaen, niin määrällisesti ammattikunnan ensimmäinen kasvu osui toisen maailmansodan jälkeisen ajan ensimmäiseen puolustusvoimien materiaaliseen uudistamiseen. 1950- ja 60-lukujen taitteessa puolustusvoimien kalustoa uudistettiin monilla suurhankkeilla ja uusien taisteluvälineiden käyttö edellytti värvättyä miehistöä.

Värvättyjen asemassa ja etuuksissa tapahtui merkittäviä parannuksia 1970-luvulla osana yhteiskunnallista kehitystä. Ei ollut enää soveliasta, että värvättyä miehistöä käsiteltiin oikeuksien ja velvollisuuksien osalta kuten varusmiehiä. Seuraavana isona muutoksena oli kylmän sodan päättyminen 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Tuohon samaan ajanjaksoon osui värvättyjen muuttaminen sotilasammattihenkilöiksi. Tarkoituksena oli edelleen käyttää sotilasammattihenkilöitä vaativissa ja pysyväisluontoisissa miehistötehtävissä.

Puolustusvoimien monien henkilöstöuudistusten seurauksena 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä oltiin tilanteessa, jossa perinteiset aliupseeritehtävät olivat putoamassa eri henkilöstöryhmien väliseen loputtomaan railoon. Upseerien tehtäviksi ne olivat liian vaatimattomia, sotilasammattihenkilöiden tehtäviksi liian vaativia ja opistoupseerien koulutuksen päättyessä heidän määränsä vähenisi vääjäämättä. Tätä taustaa vasten ja varsinkin näin jälkeenpäin tarkasteltuna kymmenen vuotta sitten toteutettu aliupseeriuudistus oli viisas ratkaisu. Puolustusvoimat tarvitsee selvän ja yksinkertaisen henkilöstöjärjestelmän. Ammattisotilaiden jako upseereihin, erikoisupseereihin ja aliupseereihin on monissa maissa hyväksi koettu malli.

Uskon, että monet ovat kiinnostuneita kuulemaan millaisia ajatuksia puolustusministerillä on tulevaisuuden henkilöstöjärjestelmästä. Tämä on yksi niistä asioista, joissa vallitseva tilanne on mielestäni erinomainen, eikä kaipaa uudistamista. Korkeakoulutetut upseerit hoitavat suunnittelun ja johtamisen, oman tehtävänsä ja tehtäväalansa läpikohtaisesti osaavat aliupseerit pyörittävät käytännön arjen. Tämä on hyvä ja laajasti maailmalla käytössä oleva malli ja niin se olkoon meilläkin.

Kaikkiaan henkilöstö on puolustusvoimien tärkein voimavara. Se on sitä muutoinkin vain juhlapuheissa. Osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä ei korvaa mikään uusinkaan teknologia. Laajaan reserviin perustuva puolustusratkaisumme tarvitsee korkean motivaation, moraalin ja ammattitaidon omaavan ammattihenkilöstön - niin sotilas- kuin siviilihenkilöstön. Tämä näkyy myös siinä panoksessa, jonka työnantaja kohdentaa resursseihin.

Arvoisat kuulijat,
En malta olla nostamatta esiin muutamalla sanalla ajankohtaista turvallisuuspoliittista tilannetta. Ammattisotilaina tiedätte hyvin, miten meidän ympärillä oleva turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Muutos näkyy myös teidän jokapäiväisissä ja arkisissa työtehtävissänne.

Vielä vuosikymmen sitten uskottiin vakaasti, että ennakkovaroitusaikaa oli riittävästi. Nyt tuo aika on lyhentynyt huomattavasti. Suureen reserviin perustuvan puolustusratkaisumme akilleenkantapää on juuri liikekannallepanon toteuttaminen. Voimassa oleva lainsäädäntö on tehty siinä uskossa, että ennakkovaroitusaika on pitkä ja turvallisuuspoliittinen ilmasto muuttuu hitaasti. Koska viimeaikaiset esimerkit muuta osoittavat, niin puolustusministerinä olen asettanut tavoitteen muuttaa puolustusvalmiuteen liittyvää lainsäädäntöä.

Toivon, että kaikki ammattisotilaat voivat kanssani ovat yhtä mieltä puolustusvalmiuteen liittyvistä lainsäädäntömuutoksista. Näitä muutoksia ovat sotilastiedusteluun, asevelvollisten käyttöön, reserviläisten kertausharjoituksiin ja puolustusvoimien toimivaltuuksiin liittyvät lainsäädäntöasiat. Näissä asioissa meidän on vedettävä yhtä köyttä.

Turvallisuuspolitiikkaan liittyy olennaisesti puolustushallinnon resurssit ja rahoitus. Viime hallituskaudella tehdyt väärät säästöpäätökset nakersivat puolustuskykyämme. Nykyinen hallitus korjaa edellisen virheitä. Tämä hallitus korottaa puolustuksen rahoitusta. Määrärahojen korottaminen kohdistuu suurimmaksi osaksi materiaalihankintoihin.

Julkisuudessa on annettu virheellisesti ymmärtää, että Valtiovarainministeriön kohdentamat niin sanotut konserni- eli toimintamenosäästöt uhkaisivat varusmies- ja reserviläiskoulutusta. Näin ei ole, ei vaikka maan suurin päivälehti niin väittäisi. Tämän hallituksen selvä tavoite on, että puolustusvoimien alueelliseen valvontaan ja torjuntaan liittyvät suorituskyvyt sekä asevelvollisten koulutukseen liittyvät resurssit turvataan. Uskon tämän olevan kaikkien ammattisotilaidenkin kanta.
Jokainen säästövelvoite kirpaisee, mutta isänmaa elää kovia aikoja. Suomen julkinen talous on taantunut kohta kahdeksan vuotta peräkkäin. Tämän hallituksen tavoite on, että julkinen talous on saatava tasapainoon. Nämä meille määrätyt konsernisäästöt ovat juuri sellaisia toimia, joiden avulla on tarkoitus hillitä kustannustason hallitsematonta kasvua.

Kaikkiaan meillä on kohtuulliset lähtökohdat vastata niihin turvallisuuspoliittisiin haasteisiin, joita tulevaisuus meidän eteemme asettaa. Se edellyttää, että jokainen maanpuolustaja - niin aktiivipalveluksessa oleva kuin reserviläinen - kantaa oman kortensa kekoon ja pitää itsensä osaamisen, kuntonsa ja tahtonsa osalta palveluskuntoisena.

Hyvät Aliupseeriliiton jäsenet,
Onnittelen teitä ja juhlivaanne liittoanne menestyksellisestä viidestä vuosikymmenestä. Kun kääntää katseen 50 vuoden taakse, niin matka on ihmiskunnalle pieni, mutta tälle ammattikunnalle erittäin merkityksellinen. Ammattikunta ja sen palvelussuhteen ehdot ovat muuttuneet vuosien saatossa. Se on edellyttänyt kovaa pohjatyötä ja viisaita ratkaisuja. Teistä itsestänne on kiinni, millaiseksi huomisen ratkaisut muodostuvat. Toivotan onnea sillä tiellä.

Palaa otsikoihin