Puolustusministeri Jussi Niinistön esittelypuheenvuoro lähetekeskustelussa eduskunnassa 7.6.2016

Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi puolustusvoimista annetun lain, aluevalvontalain ja asevelvollisuuslain muuttamisesta

Arvoisa puhemies

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka huolehtii itsenäisesti omasta maanpuolustuksestaan. On tärkeää, että tilanteen niin edellyttäessä, me voimme saada apua kumppaneiltamme. Jotta olemme uskottava kumppani, pitää meidän vuorostaan olla valmiita antamaan apua kumppaneillemme heidän sitä pyytäessä.

Keskinäisen avun antamisessa ja vastaanottamisessa on kyse luottamuksesta, on kyse yhteisvastuusta.

Viime vaalikaudella käynnistyi lainsäädännön uudistaminen, jotta Suomi voi jatkossa vastaanottaa ja antaa sotilaallisia voimakeinoja sisältävää apua. Kyseessä on päätös pitkälle prosessille. Pian kykenemme täyttämään ne velvollisuudet, joihin olemme sitoutuneet Lissabonin sopimuksessa.

Lissabonin sopimus tuli voimaan joulukuussa 2009, kun viimeisinkin Euroopan unionin jäsenmaa oli ratifioinut sopimuksen. Eduskunta hyväksyi sopimuksen Suomen osalta jo vuonna 2007. Lissabonin sopimuksessa todetaan seuraavaa:

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.”

Meillä on siis oikeus vedota ja saada apua muilta EU:n jäsenmailta, kuin meillä on myös velvollisuus antaa apua muille EU:n jäsenmaille heidän niin pyytäessään. Meille sotilaallisesti liittoutumattomana maana keskinäinen avunannon velvoite on turvallisuuttamme lisäävä tekijä.

Arvoisa puhemies

Keskinäisen avunannon velvoitteen täyttäminen edellyttää muutoksia niin ulkoasiainministeriön, puolustusministeriön ja sisäministeriön hallinnonalojen lainsäädäntöön. Nyt käsittelyssä on puolustusministeriön osuus, jossa esitetään muutoksia puolustusvoimista annettuun lakiin sekä asevelvollisuus- ja aluevalvontalakiin.

Jatkossa puolustusvoimat voi antaa apua laajemminkin kuin vain toisen Suomen viranomaisen tukemiseksi ja sotilaallisia voimakeinoja sisältävää apua voidaan antaa toiselle valtiolle, Euroopan Unionille tai kansainväliselle järjestölle. Hallitus esittää, että tästä syystä puolustusvoimille säädetään kokonaan uusi, neljäs tehtävä eli osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan.

Päätöksenteosta sotilaallisen avun antamisesta säädetään ulkoasianministeriön valmistelemassa hallituksen esityksessä, joka on jo eduskunnan käsittelyssä. Mikäli puolustusvoimien apu voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, on valtioneuvoston kuultava ulkoasianvaliokuntaa. Jos tilanne on erityisen vaativa, on valtioneuvoston tuotava päätös selontekona eduskunnan päätettäväksi.

Eduskunta on aina mukana päätöksenteossa muodossa tai toisessa, mikäli apu voi sisältää sotilaallisia voimakeinoja.

Poikkeuksen muodostaa kiireellisyysmenettely, jota voidaan käyttää vain EU:n jäsenvaltioiden ja Pohjoismaiden osalta. Silloinkin sotilaallisten voimakeinojen käyttö olisi mahdollista vain, jos terrori-isku uhkaa suurta ihmismäärää tai muodostaa vakavan ja välittömän vaaran valtakunnan turvallisuudelle. Tuolloin päätöksen tekee tasavallan presidentti sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestyksessä eli puolustusvoimain komentaja esittelee asiaa, puolustusministerillä on velvollisuus olla läsnä ja lausua mielipiteensä sekä pääministerillä on oikeus olla läsnä ja lausua mielipiteensä.

Päätöksentekojärjestys kunnioittaa parlamentaarista järjestelmää, mutta siinä on huomioitu poikkeukselliset ja nopeasti kehittyvät uhkatilanteet.

Arvoisa puhemies

Ennalta ehkä eniten keskustelua on herättänyt puolustusvoimien henkilöstön asema. Suomen puolustusratkaisu on hyvin toisenlainen kuin valtaosassa EU:n jäsenmaissa, joissa on ammattiarmeija. Suomessa sotilaallinen puolustus nojaa yleiseen asevelvollisuuteen ja sen avulla koulutettuun suureen reserviin. Suuren reservin lisäksi meillä on enemmän ammattisotilaita kuin monissa eurooppalaisissa verrokkimaissa.

Yleinen asevelvollisuus perustuu perustuslaissa säädetyn maanpuolustusvelvollisuuteen, jonka mukaan jokainen 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen. Maanpuolustusvelvollisuudella on tarkoitettu nimenomaisesti Suomen suvereniteetin puolustamista. Sen ulottamista yhteisvastuuseen perustuvaan keskinäiseen avunantoon ei ole edes harkittu.

Sitä vastoin puolustusvoimissa palvelee noin 8 000 ammattisotilasta ja 4 000 siviiliä. Heidän osaltaan keskinäisen avun antamisen ja vastaanottamisen tehtävät perustuvat virkavelvollisuuden täyttämiseen. Puolustusvoimien palkatulla henkilöstöllä on paras osaaminen kaikista niistä tehtävistä, jotka saattavat tulla kyseeseen keskinäistä apua annettaessa tai vastaanotettaessa.

Puolustusvoimien palkatun henkilöstön osalta kyseessä ei ole uusi asia, sillä tämä huomioitiin jo vuonna 2007 puolustusvoimista säädetyssä laissa. Tuolloin – eduskunnan vaatimuksesta – puolustusministeriön ja puolustushallinnon henkilöstöjärjestöjen kesken laadittiin yhteisymmärryspöytäkirja näiden tehtävien kuulumisesta virkavelvollisuuden piiriin.

Palkatun henkilöstön osalta hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että ensisijaisesti näihin tehtäviin käytetään sellaista henkilöstöä, joka on ilmaissut halukkuutensa ja sitoutunut puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan.

Suomen on kyettävä toteuttamaan velvollisuutensa kaikissa tilanteissa, joten riittävien henkilöstövoimavarojen sekä osaamisen varmistamiseksi voidaan viime kädessä joutua käyttämään työnjohto-oikeutta.

Ennalta on lähes mahdoton varautua kaikkiin niihin tilanteisiin, joita keskinäisen avun antamisen ja vastaanottamisen osalta saattaa tulla eteen. Näin ollen hallituksen esityksessä on varauduttu myös varusmiesten ja reserviläisten käyttöön näissä tehtävissä. Heidän osaltaan osallistuminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen.

Reserviläiset nimitetään näiden tehtävien ajaksi puolustusvoimien määräaikaiseen virkaan. Varusmiesten osalta kyseessä ovat erittäin rajatut tehtävät esimerkiksi merivoimien aluspalveluksessa. Asevelvollisuuslaissa on rajoitettu, että heidän osalta osallistuminen on aina perustuttava suostumukseen. Samoin lailla on säädetty, ettei varusmiehiä saa käyttää vaarallisiin tai voimakeinojen käyttöä sisältäviin tehtäviin.

Arvoisa puhemies

Hallituksen esityksen taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Mikäli apua ei anneta, eikä pyydetä, niin puolustusvoimien osalta tällä hallituksen esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia. Mikäli Suomi päättää osallistua keskinäisen avun antamiseen, niin taloudelliset vaikutukset aiheutuvat henkilöstömenoista sekä tehtävän vaatimasta erityisvarustuksesta. Taloudellisten vaikutusten määrä on aina riippuvainen avun muodosta ja määrästä.

Viranomaisten tehtävien ja toimivaltuuksien kannalta nykyistä täsmällisempi ja kattavampi sääntely selkeyttää toimintaa sekä avun antamisessa että pyytämisessä.

Yhteiskunnallisten vaikutusten osalta hallituksen esitys parantaa Suomen valmiuksia antaa ja vastaanottaa keskinäistä apua. Tämän jälkeen Suomella on muodolliset valmiudet päättää sotilaallisen avun antamisesta sekä vastaanottamisesta.

Valtioneuvoston ehdotuksena on, että puolustusvoimiin esitetyt säädösmuutokset tulevat voimaan mahdollisimman pian ja samaan aikaan kuin kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta ehdotettu laki ja sisäministeriön valmistelemaan hallituksen esitykseen sisältyvät lait.

Palaa otsikoihin