Puolustusministeri Carl Haglundin puhe Paasikiviseurassa

Paasikivi-seura 14.1.2013

Arvoisat Paasikiviseuran jäsenet, hyvät naiset ja herrat.

Ärade åhörare, mina damer och herrar.

On mieluinen haaste puhua teille, hyvät Paasikiviseuran jäsenet, turvallisuus- ja puolustuspolitiikastamme, koska tiedän, että tämän seuran jäsenet ovat niin vahvasti vaikuttaneet Suomen turvallisuuspolitiikan muotoutumiseen jo yli puolen vuosisadan ajan.
- Toteaisinkin heti alkuun, että Suomen linja sotiemme jälkeen on ollut itsenäisen toimintakyvyn ja liikkumavaran säilyttävä, mutta myös yhteistyövaraisuuteen hakeutuva. Sen voisi arvioida olleen myös varsin menestyksellinen. Mutta miten jatkossa?

Hyvät kuulijat,

Uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteon käsittely alkaa eduskunnassa joulutauon jälkeen. Tämä illan teema on siis hyvin ajankohtainen ja muutenkin viime aikoina on puhuttu harvinaisen paljon puolustuspolitiikasta. Tämä on hyvä ilmiö.

Tuoreessa selonteossa ympäristöanalyysin pohjalta on tehty seuraavia keskeisiä johtopäätöksiä:

- Laajamittaisen sotilaallisen voimankäytön uhka on vähentynyt, mutta sen rajoitetumpi käyttö tai sillä uhkaaminen säilyy valtioiden keinovalikoimassa. Suomena meidän on siis ylläpidettävä jatkossakin sotilaallisen voimankäytön ennaltaehkäisy- ja torjuntakykyä ja sitä on kehitettävä toimintaympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti.

- Sotilaallisten keinojen lisäksi sodankäyntiin kuuluvat kiinteästi erilaiset epäsymmetriset keinot, informaatio- ja kybersodankäynnin muodot, poliittiset, taloudelliset tai sotilaalliset painostustoimet sekä näiden yhdistelmät.

- Sotilasoperaatioissa korostuvat nopeus sekä asejärjestelmien tulen tarkkuus ja ulottuvuus.  Nämä asettavat kasvavia vaatimuksia puolustuskykymme kehittämiselle.

- Sotilaallinen maanpuolustus on oleellinen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Laaja-alaisiin turvallisuusuhkiin varautuminen edellyttää puolustushallinnolta syvempää verkottumista yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kanssa, siis kokonaisturvallisuuden konseptia, sekä tiiviimpää kansainvälistä yhteistoimintaa.

- Vastavuoroisesti yhteiskuntamme omavaraisuuden ja kriisinsietokyvyn ylläpito on entistä haastavampaa, joten meidän on löydettävä uusia keinoja, jolla yhteiskunnan voimavarojen ja kansainvälisen yhteistyön tuki sotilaalliselle maanpuolustukselle kyetään jatkossakin turvaamaan.

Hyvät kuulijat,

Erään edeltäjäni mukaan Suomen turvallisuuspoliittista asemaa määrittää kolme asiaa, ”Venäjä, Venäjä ja Venäjä”.

- On totta, että Venäjä ja sen kehitys määrittää edelleen vahvasti perinteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme ajatusmaailmaa. Haastaisin tätä käsitystä kuitenkin hieman toteamalla, että tänä päivänä turvallisuusympäristömme on kasvavassa määrin moniulotteinen eikä minkään maan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa voi rakentaa vain yhden tekijän tai maan varaan.

- Venäjä naapurimaana on meille edelleen tärkeä, mutta monessa muussakin kuin turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa mielessä. Venäjä on Suomen keskeinen kauppakumppani, mutta naapuruuden merkitys on paljon taloussuhteita isompi.

Venäjän poliittisen kehityksen ja kansainvälisen toiminnan tavoitteiden arvioiminen on Suomen kannalta edelleen erityisen tärkeää.
- Venäjän sisäinen vakaus, talouskehitys sekä sotilaallinen varustautuminen ovat Suomen turvallisuusympäristöön keskeisesti vaikuttavia tekijöitä.
- On huomattava, että Venäjän luoteiselle ja läntiselle alueelle sijoittuu pääosa maan väestöstä ja infrastruktuurista sekä taloudellisesta toiminnasta (öljyn ja kaasun tuotantoa lukuun ottamatta). Itämeren alueen merkitys Venäjän ulkomaankaupalle ja energiapolitiikalle on keskeinen.

Alueella on siis hyvin tärkeä valtion toimintakykyä koskeva merkitys.

- Venäjän asevoimien luoteisen suunnan joukkojen suorituskykyä pyritään käsityksemme mukaan nykyisestään kehittämään toimintoja ja johtamisrakenteita rationalisoimalla, uusimalla puolustusmateriaalia sekä parantamalla palvelusolosuhteita.
- Sotilaallisen kehittämisen keskeisinä tekijöinä säilyvät pyrkimykset joukkojen korkeaan valmiuteen, voimanprojisointikyvyn parantamiseen sekä lähialueille ulottuvien suorituskykyjen kehittämiseen.

Hyvät kuulijat, Venäjällä on myös keskeinen asema arktisella alueella.

- Arktisen alueen merkitys Venäjän kannalta korostuu paitsi turvallisuuspoliittisesti myös taloudellisesti. Koillisväylän avautuminen lisää Venäjän puolustuspoliittisia valvontatehtäviä ja vastuuta meriturvallisuudesta.

- Arktisella alueella on myös luonnonvaroja, joita monet toimijat havittelevat. Tämä alueen strategisen merkityksen silminnähtävä kasvu selittääkin osaltaan myös Venäjän sotilaspoliittisia ratkaisuja ja se näkyy tehdyissä priorisoinneissa.

- On muistettava, että Venäjä tarvitsee raaka-ainevarantojen hyödyntä-misessä yhteistyötä ulkomaisten yritysten kanssa.

- Edellä mainitut tekijät vaikuttavat myös Suomen toimintaympäristöön ja Suomi kehittää suhteitaan Venäjään monipuolisesti mm. tiiviin poliittisen tason, viranomaisten, talouselämän ja kansalaistason vuorovaikutuksen sekä yhteistyön kautta.

Venäjä on myös suomalaisen arktisen osaamisen merkittävin markkina-alue. Kumppanuuden merkeissä on keskusteltu yhteistyöstä Koillisväylällä. Tämä on mahdollinen ”win-win” asetelma. Itse näen Venäjän edelleen kasvavana taloutena ja tätä myötä erittäin tärkeänä naapurina.

Hyvät kuulijat,

Vakaasta turvallisuusympäristöstä huolimatta Suomen naapurivaltioiden, ei siis vain Venäjän, mutta myös Ruotsin, Norjan ja Viron puolustusbudjetit ovat eri syistä kasvussa.
- Ruotsi on jatkanut puolustusvoimiensa määrällistä supistamista ja laadullista kehittämistä. Tästä kuulimme vasta ÖB:n arvion.

- Vuoden 2009 puolustuspäätöksellä Ruotsi luopui rauhan aikana yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtyi ammattiarmeijaan.

Ruotsi panostaa vahvasti puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan ja siinä tarvittavien sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen.
- Samaan aikaan Ruotsi ylläpitää suhteellisen vahvoja ilma- ja merivoimia, joilla se kykenee alueellisen koskemattomuutensa valvontaan ja turvaamiseen. 
- Tämä kokonaisuus on suhteellisen kallis verraten Suomen ratkaisuun.
- Ruotsin komentaja arvioi tässä alkuvuonna, että maa kykenisi puolustamaan itseään viikon verran. Tämä karu arvio herätti paljon keskustelua myös Suomessa.
- Mielestäni komentaja Göranssonin arvio osoittaa hyvin, miksi Suomen tie on ollut meille se ainoa oikea, sillä onhan kestokykymme on mitoitettu myös pidempiaikaiseen kriisiin.
- Ruotsin terävä kärki sen sijaan on monelta osin hyvin terävä ja maa käyttääkin siis huomattavan paljon enemmän rahaa kun Suomi vuosittain puolustusmenoihin.
- Tanskan ja Norjan puolustusvoimien vahvuuksia on supistettu, samalla kun niiden suorituskykyä ja käytettävyyttä kansainvälisiin operaatioihin on parannettu.
- Baltian maiden osalta puolustuksen kehittäminen ilman Naton ja Yhdysvaltojen vahvaa osallistumista ei ole realistinen vaihtoehto, johtuen Baltian maiden omien voimavarojen pienuudesta. Toki edistymistä on nähty Baltiassa, etenkin Viron asevoimien suorituskykyä on kehitetty määrätietoisesti.

- Edellä mainittujen kehityssuuntien arviointi on ollut osa selontekotyötä.

Arvoisat Paasikiviseuran jäsenet,

- Uuden selonteon suurin muutos edelliseen vuoden 2009 selontekoon verrattuna liittyykin kansainvälisen puolustusyhteistyön merkityksen lisääntymiseen.

- Puolustuskykymme ja sen kehittäminen on yhä riippuvaisempi kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Kansainvälinen puolustusyhteistyö ja osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan osaltaan vahvistavat Suomen puolustuskykyä.

- Puolustusyhteistyötä tehdään jo tällä hetkellä usealla eri foorumilla; EU:ssa, Naton kumppanuuden piirissä, alueellisissa ryhmissä sekä kahdenvälisenä yhteistyönä. Näillä kaikilla tahoilla on oma tärkeä toisiaan täydentävä roolinsa.

- Suomen kannalta tänä vuonna erityisen näkyvä yhteistyön foorumi on pohjoismaisen puolustusyhteistyön järjestely, NORDEFCO. Pohjoismainen yhteistyö on jo tällä hetkellä päivittäistä ja sitä tehdään usealla eri osa-alueella, kuten puolustuspolitiikka, strateginen kehittäminen, sotilaalliset suorituskyvyt, henkilöstö ja koulutus sekä harjoitukset ja operaatiot.

- Suomi toimii puolustusministerivetoisen NORDEFCO:n puheenjohtajamaana tänä vuonna tavoitteena yhteistyön edelleen kehittäminen ja syventäminen. Tämä tavoite asetettiin jo hallitusohjelmaneuvotteluissa ja se nousee myös tuoreessa selonteossa.

• Pohjoismaisessa yhteistoiminnassa pyrimme mm. edelleen parantamaan kykyä operatiiviseen yhteistoimintaan omalla ja lähialueella sekä kriisinhallintaoperaatioissa, kehittämään yhteistyötä puolustusalan koulutuksissa ja harjoituksissa.
• Vaikka puolustusratkaisumme eroavat toisistaan merkittävästikin tänä päivänä, ovat Pohjoismaat sekä poliittisella että sotilaallisella tasolla vahvasti sitoutuneet puolustusyhteistyön kehittämiseen ja syventämiseen. Tämä on nähty valmisteltaessa osallistumista Islannin ilmavalvontatoiminnan osana toteutettavaan harjoitustoimintaan, joka sai myös NAC:n hyväksynnän Natossa joulukuussa.
• MTS:n äskettäinen mielipidetutkimus osoittaa, että pohjoismaisella puolustusyhteistyöllä, jonka edistäminen on myös hallitusohjelmaan kirjattu, on kansan tuki. Yhdeksän kymmenestä pitää sitä myönteisenä asiana. Kaksi kolmasosaa katsoo lisäksi että se lisää Suomen turvallisuutta.
• Osana meidän puheenjohtajamaaohjelmaa on myös pitkän aikavälin vision luominen pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle. Tämäkin keskustelu on harvinaisen ajankohtainen. Viimeksi eilen Ruotsin ulko- ja puolustusministeri kertoivat oman visionsa Dagens Nyheter -lehden mielipidekirjoituksessa. Tässä he muun muassa toivat esiin ajatuksen yhteisistä suorituskyvyistä tai ainakin kalustosta. Itse pidän tätä poliittisesti tervetulleena keskustelunavauksena, olkoonkin, että sen toteutuminen olisi pitkän tien päässä.

Arvoisat kuulijat,

Puolustuksen kehittämisen osalta selonteon kirjaukset on laadittu seuraavan linjauksen mukaisesti;
- Jo mainitun puolustusyhteistyön ohella, säilyvät puolustuksemme strategiset perusvalinnat jatkossakin eli;

• koko maan kattava alueellinen puolustus,
• yleinen asevelvollisuus,
• sotilasliittoon kuulumattomuus
• sekä sitä kautta myös nykyiset puolustusvoimien tehtävät ja niiden tärkeysjärjestys.

- Tähän kokonaisuuteen sisältyy myös puolustushallinnon kannalta keskeinen kysymys puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelussa; Miten ja millä resurssitasolla (vuosikymmenen lopulla ja) erityisesti 2020-luvulla puolustuskyvylle muodostuviin haasteisiin valmistaudutaan?

- Puolustushallinnossa laaditun arvion mukaan lisätarve, erityisesti suorituskyvyn ylläpitämiseksi, on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa – (indeksikorotusten lisäksi). 

- Tasainen puolustusbudjetti indeksikorjattunakin merkitsisi käytännössä jokseenkin supistuvaa rauhan ja sodan ajan rakennetta. Tällöin 2020-luvulle tultaessa puolustuskyky ei välttämättä enää vastaisi puolustusvoimien tehtävien ja toimintaympäristön asettamia vaatimuksia.

- Puhtaasti puolustuksen hallinnonalan näkökulmasta kysymys on siis resurssien ja tavoitteiden tasapainosta.

- Muuten jatkuvien supistamisten ja leikkausten tuloksena on pahimmillaan organisaatio, joka ei kykene tehtäviinsä. Ehkäpä luonnollisin ratkaisu olisi resurssien lisääminen. Mikäli tämä ei onnistu, ovat vaihtoehdot vähissä. Yksi olisi tietenkin Nato, mutta jäsenyyttä puolustusliitossa kannattaa vain vajaa 20 prosenttia väestöstämme. Toisaalta pohjoismaisen yhteistyön syventämiselle olisi tukea, mutta sekään ei lyhyellä aikajänteellä tuo säästöjä.

- Lähivuosina olemme kuitenkin kohtuullisessa tilanteessa kiitos (osittain epäsuositun) puolustusvoimauudistuksen.

- Puolustusvoimauudistuksessa on kysymys Puolustusvoimien toiminnan tehostamisesta ja ennen kaikkea rakenteen uudistamisesta vastaamaan tulevaisuuden palvelukseen astuvien ikäluokkien kokoa. Vuosikymmenen loppuun mennessä olisi Puolustusvoimien organisaatiossa 4000-5000 varusmiespaikkaa liikaa suhteessa ikäluokkaan.

- Puolustusvoimat organisaationa näki tarpeen muuttaa rauhan ja sodan ajan organisaatioitaan, hallitus lähti tukemaan tätä hanketta.

- Julkisen talouden tilanne ikävä kyllä johti siihen, että tässä yhteydessä syntyvät hyödyt eivät ole jäämässä puolustushallinnon käyttöön vaan puolustusbudjettimme tasoa on madallettu. Tämä on hyvin ikävää mutta samalla tietenkin ymmärrettävä. Suomen julkisen talouden alijäämä oli viime vuonna 9 miljardia euroa.

- Puolustusvoimauudistus etenee aikataulussaan ja Puolustusvoimien rakenne on siis vuosikymmenen puolivälissä uudistettu.

- Miten sitten vastata puolustusvoimien tulevaisuuden lisätarpeisiin. Tämä ratkaistaan eduskuntavaalien yhteydessä. Lisätarve ei ole huima, vuositasolla siis noin 150 miljoona euroa, mutta samalla taloustilanne ei viittaa siihen että lisärahaa helpolla irtoaa millekään hallinnonalalle.

- Toivonkin että tästä tematiikasta ja mahdollisista vaihtoehtoisista ratkaisuista saisimme aikaan hyvän debatin ennen ensi eduskuntavaaleja.

Hyvät kuulijat,

- Tämän päivän realistisimmat uhat ovat terrorismi, ympäristökatastrofit, kyberhyökkäykset ja vastaavat uhat.

- Julkaisemme Suomen kyberstrategian vielä tällä viikolla. Siinä on kova tavoite.

Suomi tulee olemaan maailmanlaajuinen edelläkävijä kyber-varautumisessa 2016 alkaen. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää oman kyvyn rakentamisen lisäksi myös vahvaa kansainvälistä verkottumista.

- Kaikilla eri viranomaistahoilla ja elinkeinoelämällä on kyber-varautumisessa oma roolinsa. Suomalainen poikkihallinnollinen varautumisen perinne sopii hyvin myös kyber-ajatteluun.

- Uskon itse että tämä on osa-alue johon on hyvä panostaa. Se tulee olemaan edellytys turvalliselle ympäristölle ja sen luo businessmahdollisuuksia maahamme.

Arvoisat kuulijat,

Lopuksi vielä muutama sana kansainvälisestä toiminnasta;

- Niin kuin tiedätte Suomi on rauhanturvaamisen mahtimaita. Meillä on pitkät perinteet ja enemmän kuin 50 000 suomalaista ovat palvelleet rauhanturvaajina vuosien saatossa.

- Kansainvälisessä toiminnassa on ensisijaisesti kyse solidaarisuudesta mutta osallistumisemme sotilaalliseen kriisinhallintaan kehittää myös Suomen puolustuskykyä.

- Kriisinhallintaoperaatiot ovat tärkeitä myös yhteistoimintakykymme kehittymisen näkökulmasta. Viime vuosina on yhteistoimintakykyämme erityisesti kehitetty ISAF-operaation kautta Afganistanissa.

- Kriisinhallinnan valmistelussa ja toteutuksessa pyritään varmistamaan osallistumisen vaikuttavuus. Osallistumisemme määrälliset ja laadulliset tavoitteet asetetaan operaatiokohtaisesti.  Nyt ajankohtaisia ovat;
- Ensinnäkin, Afganistanin ISAF-operaation siirtyminen seuraavaan vaiheeseen ja nk. post-ISAF operaation suunnittelun aloittaminen, tarkoituksenamme on löytää yhteispohjoismaisia toimintamalleja pohjoiselta vastuualueelta.

- Vaikka vastuunsiirto Afganistanin omille turvallisuusjoukoille onnistuisikin vuoteen 2014 mennessä, varaudumme jatkamaan Afganistanin tukemista, jottei vuosikymmenen työ menisi hukkaan.

- Toinen mainitsemisen arvoinen hanke tulee olemaan Somalian ruokakuljetusten suojaaminen kuluvana vuonna (2013) ensimmäistä kertaa merivoimien alussuojausosastolla noin kuuden kuukauden ajan. Tämä on humanitaarista toimintaa osana EU-operaatiota.

- Kolmantena, kansallisesti merkittävänä toimenpiteenä on UNIFIL-operaation pataljoonan johtovastuun ottaminen vuonna 2013 – 2015. Tarkastin kriisinhallintajoukkomme Libanonissa joulukuun alussa. UNIFIL:in rooli alueen vakauden ylläpitäjänä on keskeinen. Kansainvälisen yhteisön läsnäolo Etelä-Libanonissa toimii vahvana pidäkkeenä eri ryhmien toiminnan hillitsemiseksi. Etelä-Libanon on arvioni mukaan juuri nyt yksi vakaimmista alueista koko Lähi-idässä. Hallituksen linjaus ottaa johtovastuu irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa oli mielestäni hyvin ajoitettu.

- Neljänneksi, varaudumme myös mahdolliseen Syyrian operaatioon tilannetta seuraamalla, mutta kukaan vielä ei tiedä miten tilanne siellä ajallisesti tarkalleen ottaen kehittyy. Nykyhallinnon vaihto lienee kuitenkin edessä. Näyttäisi siltä, että Syyrian stabilointi sisällissodan jälkeen tulee edellyttämään joko merkittävää sotilaallista voimaa ja/tai siihen menee merkittävästi aikaa. Tilanteen mahdollisesti kehittyessä epäsuotuisasti saattaa esimerkiksi korkea kansallinen suojelun erikoisosaamisemme (CBRN-näytteenottokyky tai jopa -laboratorio) olla kysytty voimavara.

Yksittäiset kansainväliset harjoitukset tai osallistuminen monikansallisiin valmiusjoukkoihin eivät nekään muuta turvallisuuspoliittista linjaamme vaan niihin osallistumme ennen kaikkea suorituskykyjemme kehittämiseksi. Samalla voimme näyttää omaa osaamistamme mikä vahvistaa ulkopuolisten käsitystä puolustuksemme tasosta.

Hyvät kuulijat,

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen tehtävänä on esittää strategisia linjauksia Suomen turvallisuuspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi pidemmällä aikajänteellä.

Tämän selvityksen konkreettinen anti on tiivistettynä:
1) Arktisen alueen merkitys on kasvussa ja Venäjä on Suomelle tärkeä kumppani.
2) Uskottavan puolustuskyvyn kehittäminen edellyttää kansainvälistä puolustusyhteistyötä.
3) Pohjoismainen yhteistyö on kuluvana vuonna agendan kärjessä.
4) Puolustusvoimauudistus etenee suunnitellusti ja Suomi varautuu kokonaisvaltaisesti myös uudempiin haasteisiin esimerkiksi kyberiin.
5) Tulevaisuuden puolustusratkaisut ovat toivottavasti seuraavien eduskuntavaalien pääteemoja.

Nykyisellä Puolustusratkaisullamme on sekä valtionjohdon että kansalaisten vahva tuki. MTS:n äskettäin julkaistun kyselyn tulosten mukaan maanpuolustustahtomme on edelleen vahva ja myös henkilökohtainen valmius osallistua maanpuolustuksemme eri tehtäviin tilanteen niin vaatiessa. Lisäksi ulkovallat tuntuvat arvostavan vakaata turvallisuuspoliittista linjaamme niin idässä kuin lännessäkin.

Kiitän tarkkaavaisuudestanne ja olen valmis vastaamaan kysymyksiinne!

Palaa otsikoihin