Puheet
Puolustusministeri Carl Haglundin puhe Oulun valtakunnallisessa maanpuolustusjuhlassa
24.11.2013
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät liittojen ja järjestöjen puheenjohtajat, arvoisa Oulun kaupunginjohtaja, herra kenraali, hyvät naiset ja herrat. Ärade krigsveteraner, mina damer och herrar.
Tuon Valtioneuvoston kunnioittavan tervehdyksen vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen valtakunnalliseen maanpuolustusjuhlaan. Olette liikkeellä yhteisellä, isänmaan asialla ja toimintanne sitoo yhteen ikäluokkia veteraaneista nuorisoomme. Haluan jo tässä vaiheessa ilmaista arvostukseni toimintaanne kohtaan.
Hyvät kuulijat,
Elämme Suomessa tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa monenlaisten muutospaineiden ja taloudellisten haasteiden keskellä. Myös maanpuolustuksen kenttä on muutostilassa. Maanpuolustuksen osalta muutos on haasteellinen, mutta hallittu.
On hyvä pitää mielessä, että meillä on suomalaisiin olosuhteisiin soveltuva ja kansainvälisestikin tunnettu puolustusjärjestelmä ja puolustusvoimien suorituskyky on tänään toimintaympäristöön suhteutettuna kohtuullisen hyvällä tasolla.
Meneillään oleva puolustusvoimauudistus on edellytys puolustusvoimien toimintakyvylle ja muodostaa jatkokehittämisen perustan. Uudistus etenee hyvin ja on hyvä syy olettaa, että sille asetetut tavoitteet saavutetaan. Se antaa hyvän lähtökohdan puolustuksen laajemmalle tarkastelulle. Osoitankin kiitokseni puolustusvoimien henkilökunnalle esimerkillisesti läpiviedystä, mutta monelle henkilökohtaisesti vaativasta, uudistuksesta.
Hyvät kuulijat,
Puolustusvoimauudistuksen sisältämät rakenteelliset ja hallinnolliset sopeuttamistoimenpiteet eivät kuitenkaan yksin vastaa niihin pitemmälle ulottuviin puolustuksen haasteisiin, jotka ovat edessämme ensi vuosikymmenellä ja osin jo tämän vuosikymmenen loppupuolella. Erityisesti materiaalin vanheneminen ja uusmateriaalin vaatimat investoinnit on osattava hahmottaa oikein.
Myös muuttuvan toimintaympäristön asettamat vaatimukset ja niiden edellyttämät voimavaratarpeet on osattava nähdä oikein. Ajankohtaisena esimerkkinä voi toimia kyberpuolustuksemme järjestäminen.
Pidemmällä aikavälillä tilanne on muuttumassa etenkin puolustuksen rahoitustason osalta ja tulevaisuuden haasteet Puolustusvoimien materiaali-investointeja koskien, ovat sitä luokkaa, että emme voi kiiruhtaa suoraan pohtimaan uusia ratkaisumalleja käymättä ensin perusteellista ja laaja-alaista keskustelua puolustuksemme tehtävistä, periaatteista ja tulevaisuuden roolista Suomessa.
Viime vuonna valmistuneen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon eduskunta- ja UTVA -käsittelyjen jälkeen puolustushallinnolle annettiin selkeä informointitehtävä tähän kokonaisuuteen liittyen. Puolustusministeriön johdolla on käynnistetty kattava parlamentaarinen informointiprosessi äskettäin perustetun parlamentaarisen seurantaryhmän kautta. Kansanedustaja Ilkka Kanervan johtama ryhmä pureutuu puolustuksemme rahoituskysymyksiin talven aikana. (Kansanedustaja Esko Kurvinen Oulusta on myös tämän ryhmän jäsen.)
On kaikkien etu, jos poliittisten päätöksentekijöiden ja myös kansalaisten tilannekuva puolustuksemme pitkän aikavälin haasteista on ajantasainen ja kattava. Itse näen tämän prosessin erittäin tervetulleena ja pidän hyvänä, että myös valtioneuvosto ja eduskunta haluavat ylläpitää ja syventää tätä keskustelua.
Hyvät kuulijat,
Suomessa kuulee joskus kysyttävän, että mihin sotilaallista puolustusta ylipäänsä enää tarvitaan. Selonteossammekin todetaan turvallisuusympäristömme vakaus - meihin ei kohdistu varsinaisia sotilaallisia uhkia.
Mielestäni tässä yhteydessä on paikallaan siteerata kenraaliluutnantti Ermei Kannista ja todeta, että;
”Suomella ei ole vihollisia, mutta mikäli osoitamme, ettemme kykene puolustamaan tätä maata, niin sellaisia ilmaantuu kyllä”.
Maailma ei toki ole yhtään aiempaa ”vaarallisempi”, mutta epävarmuus ja ennakoimattomuus korostuvat. Vanhojen haasteiden oheen syntyy uudenlaisia riskejä, eikä puolustuksen tehtäväkenttä ole nähdäkseni kaventumassa, päinvastoin.
Puolustuksen kehittämisen näkökulmasta tulevaisuuden kaksi keskeistä, myös uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa esiin nousevaa tekijää ovat;
- toimintaympäristön muutos sekä
- puolustuksen resurssit.
Globalisaatio tuo mukanaan keskinäisriippuvuuksia ja geopolitiikan merkitys kasvaa. Resurssinäkökulmasta elämme Euroopassa karuuden aikaa. Suomen asema tässä muutoksessa on sekoitus geopolitiikkaa ja toisaalta keskinäisriippuvuuden tuomia haasteita ja mahdollisuuksia.
Meidän on jatkossa huomioitava globaalit kehityskulut yhä tarkemmin, mutta muistettava, että puolustuksemme painopiste on edelleen lähialueella.
Suomen puolustus tulee jatkossakin nähdä yhtenäisenä kokonaisuutena, jolla on kolme ulottuvuutta:
- sotilaallinen maanpuolustus,
- viranomaisyhteistyö ja
- kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta.
Arvoisa juhlaväki,
Olen kuvannut teille puolustusministeriön näkökulmasta meneillään olevia haasteita. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys maanpuolustustaitojen ja hengen ylläpitämisessä on meneillään olevan Puolustusvoimauudistuksen ja alhaisten kertausharjoitusvolyymien aikana keskeinen. Uskon vapaaehtoistoiminnan tulevaisuudessakin olevan merkittävä maanpuolustuksemme peruspilareita pystyssä pitävä tekijä.
Vapaaehtoinen maanpuolustustyö tukee suorituskykyisen reservin ylläpitämistä ja valmiutta tukea muita viranomaisia. Vapaaehtoisella maanpuolustuskoulutuksella on myös erittäin tärkeä rooli maanpuolustustahdon ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöistä muodostuu nähdäkseni tulevaisuudessa entistä tärkeämpi osa myös puolustusvoimien toimintaa mm. maanpuolustustahdon, osaamisen tunnistamisen, koulutuksen, toiminnan tuen, rekrytoinnin ja viestinnän tuottajina.
Tähän väliin on toki todettava, että kun Puolustusvoimauudistus on saatu vietyä läpi, kertausharjoitusten määrä vuonna 2015 nousee 18 000 koulutettuun reserviläiseen vuosittain, mikä vastaa noin 8% kenttäarmeijamme kokonaisvahvuudesta ja on suhteellisesti samalla tasolla kuin uudistusta edeltävänä aikana.
Hyvät kuulijat
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteensovittamista, ohjaamista ja kehittämistä varten puolustusministeriön apuna ja sen yhteydessä toimii valtioneuvoston asettama vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta.
Neuvottelukunnan kuluneen vuoden kokousten asiakokonaisuudet ovat liittyneet;
- vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseen
- puolustusvoimauudistukseen liittyviin säädösmuutoksiin,
- resurssiasioihin,
- naisten asemaan vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa sekä
- lakiin ja asetuksiin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta.
- myös huoli ampumaradoista ja harjoitusalueista on useasti noussut kokousten esityslistoille.
Tästä nähdään, että neuvottelukunta on profiloitumassa entistä aktiivisemmaksi kannanottajaksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämisen kannalta tärkeissä asioissa. Pidän tätä tärkeänä kehityssuuntana. Keskusteluyhteys puolustusministeriöön ja sitä kautta koko puolustushallintoon on hyvä.
Hyvät ystävät,
Toinen mainittava asiakokonaisuus on Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen suhde.
Puolustusvoimien MPK:lta tilaaman sotilaskoulutuksen volyymi on vakiintunut vuosittaiseen n 16.000 koulutusvuorokauteen ja n. 250 tapahtumaan.
Pyrkimyksenä on ollut ja on, että Puolustusvoimien tilaama sotilaallinen koulutus liitettäisiin kiinteäksi osaksi joukkotuotantoa ja valmentaviksi jaksoiksi kertausharjoituksiin.
MPK on siis puolustusvoimien strateginen kumppani joukkojen koulutuksessa, mikä on valtionjohdon näkökulmasta erittäin kustannustehokas ratkaisu.
Maakuntajoukot ja jatkossa perustettavat paikallispataljoonat tuovat kokonaisuuteen oman lisänsä. Ne vahvistavat maakuntien yleistä kriisivalmiutta sekä paikallispuolustustamme.
Avaan tätä hieman;
- Vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta on tarkoitus suunnata erityisesti alueellisiin joukkoihin ja niiden uusiin paikallispataljooniin.
- Osa maavoimien alueellisista joukoista uudelleen organisoidaan paikallisiin suojaus- ja tukitehtäviin tarkoitetuiksi paikallispataljooniksi.
- Paikallispataljoonien valmiuksien ylläpidossa on tarkoitus hyödyntää maanpuolustusjärjestöjen ja reservin osaamista.
- Tämä on osa kehitystyötä, jonka tarkoituksena on avata uusia mahdollisuuksia ja entistä jäntevämmin hyödyntää vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta sekä reservin toimintaa puolustusvoimien sodan ajan joukkojen koulutuksessa.
Hyvät kuulijat,
Poikkeusolojen joukkojen korkea koulutustaso sekä asevelvollisten osaaminen ja toimintakyky perustuvat kansalaisten korkeaan maanpuolustustahtoon ja Suomen yleiseen koulutusjärjestelmään. Pohja asevelvollisten sotilasosaamiselle ja toimintakyvylle luodaan laadukkaalla varusmieskoulutuksella.
Reservin jatkokoulutuksen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittäminen toimeenpannaan puolustusvoimien ja reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen yhteistyössä laaditun kehittämissuunnitelman mukaisesti.
Tämän uuden, vuoden 2015 alusta käynnistettävän, suunnitelman lähtökohtana on sodan ajan puolustusvoimien reservin osaaminen ja toimintakyvyn rakentuminen kolmelle kehitettävälle osa-alueelle
- riittävät ja laadukkaat kertausharjoitukset;
- joukkojen suorituskykyä tukeva vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus sekä
- reserviläisten omaehtoinen osaamisen kehittäminen sekä siviiliosaamisen hyödyntäminen.
Osallistumalla vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen ja velvoittaviin kertausharjoituksiin reserviläiset voivat omaehtoisesti ja nousujohteisesti kehittää poikkeusolojen tehtävissään tarvittavaa osaamistaan ja toimintakykyä. Tämä on uutta.
Tavoitetilassa reserviläisillä on poikkeusolojen sijoitusta vastaava osaaminen ja toimintakyky sekä korkea maanpuolustustahto ja halu vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Myös maanpuolustusjärjestöillä on tavoitetilassa selkeät roolit ja tehtävät sekä tarvittavat toimintaedellytykset.
Joukkojen kertausharjoituksia ei koskaan voi täysin korvata Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen harjoituksilla eikä reserviläisten omaehtoisella toiminnalla. Vain kertausharjoitukset mahdollistavat suurten joukkojen harjoittelun, aselajien yhteistoiminnan ja taisteluammunnat.
Hyvät kuulijat,
Haluan puheeni lopuksi pureutua vielä uuteen, koko yhteiskuntaamme koskettelevaan ulottuvuuteen, tietoverkkouhkaan. Olemme saaneet konkreettisen esimerkin maahamme kohdistuneesta uudesta toimintamuodosta ulkoministeriön verkkovakoilun paljastuttua. Kyber-uhat ovat tulleet jäädäkseen.
Ulkoministeriön verkkourkintatapaus on herättänyt meidät kansallisesti ja se aiheuttaa erilaisia tunteita. Toiset ovat aidosti hämmästyneitä, toiset, kyynisemmät, ovat pitäneet kybervakoilua enemmänkin itsestäänselvyytenä. Joka tapauksessa uhka on todellinen, samoin tapahtunut tosiasia ja meidän on oltava nöyriä asian edessä.
On selvää, että valtiosalaisuuksia ja etenkin valtioiden välisiä suhteita ja niihin liittyviä kannanottoja jatkossakin tullaan seuraamaan tavalla tai toisella. Meidän on siitä huolimatta varmistettava toimintakykymme sekä kehitettävä varautumiskykyämme havaita, tunnistaa ja reagoida kyber-avaruudessa tapahtuviin hyökkäyksiin tai urkintoihin.
Vaakakupissa on kansalaistemme yksityisyyden suoja, joten työkaluja ja toimintamalleja kehitettäessä on yhtä tärkeää linjata se mikä ei kuulu viranomaisvalvontaan sekä varmistaa kansalaisten yksityisyys. Tämä voi tapahtua parlamentaarisen ankkuroinnin kautta, mistä on hyviä esimerkkejä muualla Euroopassa. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta on tämän kuun alun kokouksessaan linjannut että myös Suomessa aloitetaan välittömästi työ lainsäädännön kehittämiseksi.
Arvoisat kuulijat,
Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa Selonteossa linjataan, että puolustuksen kehittäminen lähtee siitä, että koko maata puolustetaan, yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusperiaate ja sotilasliittoon kuulumattomuus säilyvät. Nämä ovat puolustuksemme peruspilareita, fundamentteja.
Puolustuksemme on kunnossa, mutta näköpiirissä oleva rahoituksen epätasapaino edellyttää perusteellista keskustelua. Parlamentaarisen työryhmän selvitystyön mandaatin mukaan myös puolustuksen ”fundamenttien” sisältöihin joudutaan kiinnittämään huomiota, mikäli resurssitarve jää vajaaksi.
Edes fundamentteihin liittyvä keskeisin periaate, sotilaallinen liittoutuminen, ei saisi olla pyhä lehmä, josta ei keskustella. Se ei myöskään liene ratkaisun avain, joka poistaisi automaattisesti kansallisen puolustuksemme haasteet. Kansallisen puolustuksen tulee olla aina kunnossa, olimme sotilaallisesti liittoutuneita tai emme.
Yleinen asevelvollisuus on suomalaisille tärkeä asia. Meidän tulee alati pohtia kuinka yleistä asevelvollisuutta tulisi kehittää? Kolmas fundamenttitason kokonaisuus on se, mitä on ”koko maan puolustus” 2020-luvulla? Näihin kysymyksiin vastatessa nousee myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen rooli väistämättä esiin.
Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on asevelvollisuusjärjestelmäämme ja koko puolustusratkaisuamme tukeva tärkeä osatekijä nyt ja tulevaisuudessa.
Toivotan teille kaikille arvokasta maanpuolustusjuhlaa. Jag önskar er en riktigt trevlig försvarsfest. Tack, kiitos.