Puheet
Puolustusministeri Carl Haglundin puhe MTS:n seminaarin yleisötilaisuudessa
SUOMEN TURVALLISUUDEN HAASTEET
Arvoisat MTS:n seminaarin yleisötilaisuuden osanottajat. Hyvät naiset ja herrat.
On hienoa, että maanpuolustusasiat ovat saaneet teitä oululaisia ja hieman muitakin näin sankoin joukoin kokoon tänne Ouluun.
Pidimme aamulla journalistiseminaarin, jonka aikana ehdin pitää jo puheen otsikolla ”ajankohtaiskatsaus”.
Referoin puheestani joitakin kohtia, mutta pyrin myös vastaamaan tämän yleisötilaisuuden otsikkoon siihen, miltä ”Suomen turvallisuuden haasteet” näyttävät puolustusministerin työpöydän takaa katsottuna
Hyvät kuulijat,
On paikallaan heti kärkeen todeta, että pohjoisen alueen strateginen merkitys kaiken kaikkiaan kasvussa ja hallitus laatii paraikaa Suomen arktista strategiaa. Onko se meille haaste – sanoisin että mieluumminkin ehkä mahdollisuus.
Nyt on eteenpäin nojaavan pohdiskelun paikka. Miten Suomi voisi arktisiin alueisiin kohdistuvasta kasvavasta kiinnostuksesta ja sieltä avautumista mahdollisuuksista löytää oman paikkansa, olemmehan jo maantieteellisen sijaintimme ja luonnonolosuhteidemme johdosta eräänlaisia kylmän ilmanalan osaajia.
Suomi on kansainvälinen arktinen toimija useilla eri foorumeilla kuten Arktisessa neuvostossa, Barentsin euroarktisessa neuvostossa, Euroopan unionissa, YK:ssa ja useissa sen alajärjestöissä, tutkimus- ja asiantuntijaverkostoissa sekä kahdenvälisissä suhteissa.
Suomen aloitteesta pidettiin arktisten maiden ensimmäinen ministerikokous (1991), joka aloitti alueen kansainvälisen ympäristöyhteistyön ja joka ns. Rovaniemi-prosessin myötä osaltaan johti Arktisen neuvoston perustamiseen. Aloite Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikasta esiteltiin Rovaniemellä 1997.
Suomi rakentaa tälle perinteelle ja toimii jatkossakin aloitteellisesti ja vastuullisesti kansainvälisessä arktisessa yhteistyössä. Emme ole militarisoimassa arktista aluetta, mutta tunnustamme, että taloudellinen toiminta ja liikenne alueella ovat lisääntymässä. Arktinen alue on kytkeytynyt mukaan monialaisiin globaaleihin muutoksiin.
Suomi toimii arktisen alueen murroksessa kestävän kehityksen ja vakauden edistäjänä sekä kansallisin että kansainvälisin toimin. Samalla Suomi on mukana pohjoisilla alueilla avautuvissa taloudellisissa mahdollisuuksissa. Nämä kaksi päämäärää eivät ole ristiriidassa eivätkä toisiaan pois sulkevia, sillä taloudellinen kehitys voi ja sen täytyy tapahtua ympäristön ja yhteisöjen kannalta kestävällä tavalla herkillä arktisilla alueilla. Tässä alustavia ajatuksia uuteen loppusuoralla olevaan strategiaamme liittyen, Suomella on paljon annettavaa.
Hyvät kuulijat, palataan kotimaan kamaralle;
Hallituksen tuore turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on juuri läpäissyt eduskuntakäsittelyn. Se ei sisällä muutoksia nykyiseen turvallisuuspoliittiseen linjaamme vaan
- yleinen asevelvollisuus,
- sotilaallinen liittoutumattomuus sekä
- koko maan puolustaminen,
ovat edelleenkin ne fundamentit, jotka muodostavat suomalaisen puolustusratkaisun.
On todettava, että se on pinta-alaltaan suuren, mutta väestöltään rajallisen maan, kustannustehokas tapa järjestää puolustuksensa. Voisi sanoa, ”suomalainen ratkaisu”, jota monet myös arvostavat.
Ruotsin viime perjantaina valmistunut puolustus ja turvallisuuspoliittinen selonteko käsitteli liikekannallepanoon nojaavaa puolustusratkaisuamme sanalla uniikki (unik). Meidän on kyettävä perustelemaan tämä ratkaisu myös. kansalaisillemme. Tähän saakka olemme siinä onnistuneet ja palvelukseen astuminen koetaan hyvin luonnolliseksi, jopa etuoikeudeksi.
Vierailin aamulla Kainuun Prikaatissa ja jälleen kerran tulin vakuuttuneeksi siitä, että asevelvollisuusjärjestelmämme toimii hyvin ja ajanmukaisesti. Asevelvollisuudellamme on kuitenkin monta ulottuvuutta ja sitä pitää edelleen kehittää, jotta se säilyttää relevanssinsa.
Arvoisat kuulijat,
Puolustusratkaisumme perusfundamentteihin ei liity jäsenyys sotilasliitossa ja tämä on myös kirjattu hallitusohjelmaan. Sen mukaan Suomi ei tällä hallituskaudella hae Nato-jäsenyyttä.
Ruotsissa on myös käyty aktiivista keskustelua Natosta. Huomiota herätti alkuvuodesta se, että Nato ei tulisikaan automaattisesti Ruotsin apuun kriisissä. Tämä on myös meille hyvä muistutus.
Selonteon mukaan Suomen puolustuksen kehittämisen keskeisiä linjauksia ovat;
- turvallisuus¬ympäristöön ja voimavaroihin suhteutetun puolustuskyvyn ylläpitäminen,
- puolustuksen kehittäminen osana kokonaisturvallisuutta
- sekä kansainvälisen puolustusyhteistyön syventäminen.
Nämä voidaan nähdä puolustukseen ja puolustusjärjestelmämme kehittämiseen liittyvinä haasteina;
Ensinnäkin puolustuskyvyn ylläpitämisen tulee perustua ympäristöanalyysiin. Vaikka kansalaiset eivät juuri nyt kokisikaan sotilaallista turvallisuusvajetta, eikä sotilaallista uhkakuvaa pidettäisi kovin todennäköisenä, todetaan selonteossa, että Suomeen kohdistettavan sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta ei voida sulkea pois.
Sotilaallisen puolustuskyvyn ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle. On myös varmistuttava siitä, että kansallinen puolustus on sellaisessa kunnossa, että maallamme on myös riittävä sotilaallinen kriisinsietokyky poikkeusoloja silmälläpitäen.
Toinen ajankohtainen haaste liittyy kokonaisturvallisuuteen, joka on saanut uutta virtaa kun sitä koordinoimaan perustettiin vastikään Turvallisuuskomitea vanhan Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean tilalle. Puolustusministeriössä kokoontuvan laaja-alaisen Turvallisuuskomitean tehtäviin kuuluu myös yhteiskuntamme normaaliajan häiriötilanteisiin varautuminen.
Lähes kaikki yhteiskuntamme kriittiset toiminnot ja palvelut perustuvat teknisten, erityisesti sähköenergian ja tietoliikenteen varassa toimivien järjestelmien käyttöön, mikä tekee niistä monella tapaa haavoittuvaisia.
Lähivuosien keskeisin haaste on yhteiskuntamme kybertoimintaympäristön turvaamisessa hallituksen uuteen kyberstrategiaan pohjautuen.
Kyber-toiminnassa rima on asetettu korkealle. Nyt on aika kääriä hihat ja aloittaa strategian toimeenpano, jotta Suomi voisi olla maailman johtavia valtioita kyber-toiminnassa vuonna 2016.
Näen kyber-toiminnan kehittämisen positiivisena turvallisuushaasteena. Meidän on turvattava kansalaistemme kansallinen ”kyber-tila tai kyberavaruus” ja hieman vastaavalla tavalla kuin huolehdimme ilmatilamme turvaamisesta tai rajojemme vartioinnista. Tarvitaan ajattelutavan muutosta.
Kyseessä on yhteiskuntamme toimintakyky, mutta myös kilpailukyky. Maa, joka huolehtii kansalaistensa ja yritystensä kyber-turvallisuudesta todennäköisesti houkuttelee enemmän ulkomaisia investointeja kuin maa, jossa asiat ovat retuperällä.
Tässä on kaikilla viranomaisilla ja elinkeinoelämällä omat vastuunsa. Puolustushallinto selkiyttää myös omalta osaltaan, mitä esimerkiksi lainsäädännön osalta tulee tehdä.
Kolmas kehittyvä osa-alue on kansainvälinen puolustusyhteistyö, joka nivoutuu puolustuskykyymme monella tasolla.
Suomi on Euroopan unionin jäsenyyden myötä poliittisessa, taloudellisessa ja turvallisuuspoliittisessa liitossa. Puolustusasiat ovat esillä myös Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa joulukuussa 2013.
Tiivistyvä pohjoismainen yhteistyö tuo kokonaisuuteen oman lisänsä. Pohjoismaisen yhteistyön syventäminen onkin eräs hallitusohjelman keskeisistä tavoitteista ja Nordefcon istuvana puheenjohtajana tämä on haaste myös minulle henkilökohtaisesti.
Eduskunnan suuressa salissa käydään 6.6. torstaina keskustelu pohjoismaisen puolustusyhteistyön tilasta ja mahdollisuuksista.
Saamme uskoakseni tällä viikolla myös eduskunnan kannan Islannin yhteispohjoismaiseen ilmavoimien harjoitustoimintaan. Ilmavoimien rajat ylittävä harjoitustoiminta täällä Pohjois-Suomen, Ruotsin ja Norjan alueella on osoittautunut kustannustehokkaaksi. Yhteisharjoittelu Islannissa tiivistää tätä käytännön yhteistoimintakykyä entisestään.
Suomen NORDEFCO-puheenjohtajuuskauden tavoitteena on laatia yhteistyön tulevaisuudesta visio.
Vaikka pohjoismaisesta yhteistyötä ei sotilasliitoksi olisikaan, niin toteaisin, että tämän päivän verkottuneessa maailmassa kansainvälinen puolustusyhteistyö on välttämätöntä kansallisen puolustuksemme kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Parhaimmillaan se lisää myös kustannustehokkuutta ja huoltovarmuutta.
Hyvät kuulijat, oululaiset
Yhtä välttämätöntä on pitää kansallinen puolustuksemme sellaisessa kunnossa, että voimme osallistua kansainväliseen vastuunkantoon sotilaallisen kriisinhallinnan keinoin. Suomen tulee olla auttamisen arvoinen maa.
Tämä dimensio tuntuu välillä unohtuneen Eurooppaa ravistelevaa talouskriisiä korjatessa.
Kriisinhallinnassa toimimme tällä hetkellä sekä Naton viitekehyksessä Afganistanissa ja Kosovossa, EU:n viitekehyksessä mm. Somaliassa ja Malissa sekä YK-lipun alla Libanonissa.
Ajankohtaista juuri nyt on Afganistanin ISAF-operaation jatko. Matkustan huomenna Brysseliin keskustellakseni ISAF-operaatiosta ja sen jatkoksi suunnitellusta Resolute Support missiosta muiden ISAF-maiden ministerien kanssa Naton puolustusministerikokouksen yhteydessä.
Mielestämme työtä ei tulisi jättää kesken vuosikymmenen panostuksen jälkeen.
Suomi on myös tehnyt päätöksen UNIFIL-pataljoonan johtovastuun ottamisesta 2013-2015 välisenä aikana. Libanonin tilanne on kiristynyt Syyrian kriisin vuoksi.
Suomen kanta on ollut, ettei Syyriaan tulisi kenenkään toimittaa lisää aseita. Odotukset Geneven tulevaa Syyria-konferenssia koskien ovat korkealla.
Kriisin eskaloitumisvaaran ja rauhanturvaajiemme palvelusturvallisuudenkin vuoksi toivon kuitenkin että pitkien taistelujen jälkeen osapuolet saataisiin saman neuvottelupöydän ääreen.
Sotilaallinen kriisinhallinta on eräänlaista kaukopuolustusta. Se on lisäksi puolustusvoimien lakisääteinen tehtävä. Sitä hoidetaan kuitenkin vapaaehtoisvoimin.
Olenkin kiinnittänyt erityistä huomiota kriisinhallintaveteraanien asemaan ja sen kehittämiseen kiinnitetty huomiota ja käynnistetty työ kansallisen kriisinhallintaveteraaniohjelman kokoamiseksi. Nämä ponnistelut eivät ole osaksikaan pois sotiemme veteraaneilta vaan heistä pidetään edelleen huolta.
Hyvät kuulijat, keskeisin haasteemme on edelleen talous.
Valtiontalouden tilanteen johdosta myös puolustushallinnon menokehyksiin on kajottu.
Selonteossa kyettiin tunnistamaan ja osoittamaan Puolustusvoimien materiaali-investointien vaatimat rahoitustarpeet 2015 alkaen, siis 50 miljoonaa asteittain kasvaen 150 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä.
Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksissa asiaa käsiteltiin ja parlamentaarista kontaktityhmää, samoin kuin myös selonteon muodossa, koko eduskuntaa informoitiin ko. asiasta.
Optimistina uskon, että puolustuksemme resurssit tullaan turvaamaan riittävällä tasolla. Siihen tarvitaan laajaa yhteisymmärrystä puolustuksemme resursseista ja yhteistyöhalua. Valtiontaloutemme kokoon suhteutettuna ei loppujen lopuksi ole kysymys kovin suuresta lisäpanostuksesta.
Olen päättänyt käynnistää hallinnon sisällä työn, joka antaa poliittisille päättäjille riittävät perusteet tehdä asiassa tarvittavat linjaukset kun seuraavaa hallitusohjelmaa kirjoitetaan. Tämä työ on tarkoitus tehdä parlamentaarinen kontakti säilyttäen.
Puolustusasiat ovat edelleen Suomessa koko kansan asia – mikä on hyvä – pidetään se myös niin.
Arvoisa seminaariväki, olen valmis vastaamaan pariin kysymykseen.