Puheet
Puolustusministeri Carl Haglundin puhe Helsingin Suomalaisella Klubilla
12.3.2013
Arvoisat suomalaisen klubin jäsenet, hyvät naiset ja herrat.
Vuodenvaihteessa valmistunut turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä. Suomen turvallisuuspoliittista toimintalinjaa luonnehtivat jatkuvuus, avoimuus ja vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.
Suomen puolustuksen kehittämisen keskeisiä linjauksia ovat;
• turvallisuus¬ympäristöön ja voimavaroihin suhteutetun puolustuskyvyn ylläpitäminen,
• puolustuksen kehittäminen osana kokonaisturvallisuutta
• sekä kansainvälisen puolustusyhteistyön syventäminen.
Yhteiskunnan varautuminen toteutetaan kokonaisturvallisuuden periaatteella. Valtioneuvosto on periaatepäätöksessään vakiinnuttanut käsitteen ”kokonaisturvallisuus” yhteisenä varautumisen käsitteenä ja mallina. Samassa yhteydessä perustettiin Turvallisuuskomitea vanhan Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean tilalle, johon nähden Turvallisuuskomitean kokoonpano on laajapohjaisempi.
Kokonaisturvallisuuden kehittämisen haasteisiin vaikuttaa globaali ja kansallinen keskinäisriippuvuus ja sen tuoma haavoittuvuus. Lähes kaikki yhteiskunnan kriittiset toiminnot ja palvelut perustuvat teknisten, erityisesti sähköenergian ja tietoliikenteen varassa toimivien järjestelmien käyttöön. Lähivuosien painopiste on tietoyhteiskunnallemme välttämättömän kybertoimintaympäristön turvaamisessa. Tässä on kaikilla viranomaisilla ja elinkeinoelämällä omat vastuunsa.
Sotilaallisen maanpuolustuksen rooli nivoutuu saumattomasti yhteiskuntamme ja sen kokonaisturvallisuuden eri tarpeisiin.
Arvoisat kuulijat,
Selontekoa on jo ehditty moittia harmaaksi ja näköalattomaksi.
Yhdeksi puutteeksi on todettu sotilaallisen maanpuolustuksen vuoden 2015 jälkeisen ajan resurssilinjauksen vahvistamatta jättäminen. Toisaalta tulevaisuuden puolustuksen materiaali-investointien rahoitustarpeet on kyllä esitetty melko tarkasti. Lisätarve on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksin lisäksi. Jos rahaa ei tule, uhkaa materiaalinen suorituskyky jäädä alle tavoitetason. Hallituksen ei kuitenkaan tässä taloustilanteessa ollut mahdollista luvata mitään seuraavan hallituksen puolesta.
Keskustelusta on muodostunut mielikuva, että puolustuksen kokonaisuus olisi romahtamassa ilman välittömiä päätöksiä. Tästä ei ole kysymys. Puolustusvoimien suorituskyky on hyvällä tasolla. Puolustusvoimat ovat määrätietoisesti kehittäneet koulutusta ja olemme hankkineet materiaalia, jolla arvioimme vastaavamme tulevaisuuden haasteisiin. Toimintaympäristöön verrattuna puhutaan aivan eri tilanteesta kuin kylmän sodan aikana. Suhteellinen suorituskykymme on edelleen hyvä, samoin kriisinsietokykymme.
Se, että selonteossa ei esitetä vauhdikkaita uusia linjauksia, ei ole puute. Selonteko edustaa tältä osin turvallisuuspolitiikkamme vakaata ja ennustettavaa linjaa.
Haasteet rahoituksen osalta on selontekoon kirjattu, nyt on poliittisen keskustelun vuoro. Jos kykenemme keskustelun kautta päätymään ratkaisuun puolustukselle asetettavista vaatimuksista ja sen vaatimista voimavaroista, tämä selonteko on tehtävänsä tehnyt.
Puolustusvoimauudistus toteutetaan vuoteen 2015 mennessä. Uudistuksen julkisuuskuva on ollut hieman negatiivinen, sen on eräillä tahoilla koettu ajavan puolustusvoimiamme alas.
Haluaisin jälleen kerran painottaa, että kysymys on välttämättömästä ylisuurien rakenteiden ja osin vanhentuneiden toimintatapojen uudistuksesta, joihin oli perusteet olemassa jo ennen tehtyjä poliittisia linjauksia. Varuskuntaverkko on ensisijassa rauhan ajan koulutusorganisaatio. Uudistus on edellytys puolustusvoimien toimintakyvylle ja muodostaa jatkokehittämisen perustan.
Hyvät kuulijat,
Nykytilanteessa kansalaiset eivät koe sotilaallista turvallisuusvajetta, eikä sotilaallista uhkakuvaa pidetä kovin varteenotettavana tilannekehityksenä.
Selonteossa todetaan, että Suomeen kohdistettavan sotilaallisen voimankäytön ja erityisesti Suomeen aluevaltaustarkoituksessa tarkoitetun hyökkäyksen todennäköisyys on vähäinen, mutta sitä ei voida kokonaan sulkea pois.
Puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle. Normaalitilanteessa korostuvat alueellisen koskemattomuuden valvonnassa ja turvaamisessa tarvittavat kyvyt. Puolustusvoimien suorituskykyisimmillä joukoilla ja asejärjestelmil¬lä kyetään nostamaan voimankäytön kynnystä sekä tarvittaessa aloittamaan hyökkäyksen vastatoimet.
Toisaalta, mahdollinen sotilaallisen voiman käyttö osana laajempaa alueellista konfliktia edellyttää puolustusvoimien ja koko yhteiskuntamme varautumista myös pitkäkestoisiin ja laajamittaisiin puolustustoimiin.
Arvoisat kuulijat,
Kansainvälinen puolustusyhteistyö nivoutuu puolustuskykyymme jokaisella tasolla. Emme kuulu sotilasliittoon, mutta olemme Euroopan unionin jäsenyyden myötä poliittisessa, taloudellisessa ja turvallisuuspoliittisessa liitossa. Tällä on vahva puolustuspoliittinenkin ulottuvuus, joka on huomioitava arvioitaessa puolustuksemme uskottavuutta. Tiivistyvä pohjoismainen yhteistyö tuo tähän arvioon oman lisänsä.
Puolustusasiat ovat esillä Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa joulukuussa 2013, vaikka Unionilla ei ole omaa puolustussuunnittelua eikä yhteisen puolustuksen järjestelyjä. Pääosa unionin jäsenmaista on myös Naton jäseniä ja ne toteuttavat puolustuksensa liittokunnan kollektiiviseen puolustussuunnitteluun tukeutuen.
Onko meille sitten luvassa apua ja tukea kriisin sattuessa? Ilman pysyviä sopimusjärjestelyjä ei sen varaan tietenkään voi sinisilmäisesti laskea. Suuri haaste olisi myös teknisissä yksityiskohdissa: vaikka apua saataisiinkin, sisällöistä ei olisi sovittu, eikä toimeenpanoa valmisteltu tai harjoiteltu. Taannoin mediassa (Iltalehti) esitetyn kyselyn tulosten mukaan osa suomalaisista laskee jo nyt sen varaan, että Nato auttaa Suomea mahdollisessa kriisissä. Ruotsalaiset utelivat samaa asiaa Naton pääsihteeriltä ja vastaus oli selvä, sen varaan ei kannata laskea.
Oma puolustuskyky onkin kaikissa tilanteissa pidettävä kunnossa, kuuluimme sotilasliittoon tai emme.
Hyvät kuulijat,
Tiivistäisin, että Suomen turvallisuuspoliittinen linja sotiemme jälkeen on ollut itsenäisen toimintakyvyn ja liikkumavaran säilyttävä, mutta myös yhteistyövaraisuuteen hakeutuva. Toimivan puolustusyhteistyön ja hyvien naapuruussuhteiden lisäksi yhteistyövaraisuus toteutuu konkreettisesti myös siinä, että kannamme osan kansainvälisestä yhteisvastuusta osallistumalla sotilaalliseen kriisinhallintaan.
Aivan pyyteetöntä tämäkään työ ei ole, sillä kriisinhallintaoperaatiot ovat tärkeitä myös yhteistoimintakykymme kehittymisen näkökulmasta. Viime vuosina on hyötyjä ammennettu erityisesti ISAF-operaatiossa Afganistanissa.
Afganistanin ISAF-operaatio on tulossa päätökseen vuonna 2014. Turvallisuusvastuu siirretään siihen mennessä kokonaan Afganistanin omille viranomaisille. Jatkossa kansainvälisen yhteisön roolina on tukea eri keinoin Afganistanin turvallisuusviranomaisia vakauden ylläpitämisessä. Tuen ja sotilaallisen läsnäolon tarve jatkuvat vuoden 2014 jälkeenkin.
Valtiojohtomme viimeaikaisten linjausten mukaan Suomi osallistuu vahvasti EU:n vakauttamistoimiin Afrikassa. Suomi osallistuu Malin ja Somalian koulutusoperaatioihin sekä Somalian ruokakuljetusten turvaamiseen merivoimien alussuojausosastolla. Operaatioiden tavoitteena on erityisesti alueen omien turvallisuusviranomaisten toimintakyvyn kehittäminen sekä sitä kautta kriisien laajenemisen ennaltaehkäisy. Näillä kaikilla toimilla on myös humanitaarinen ulottuvuutensa.
Kuluvan vuoden kansallisesti merkittävin joukkokontribuutio on valmistautuminen pataljoonan johtovastuun ottamiseen UNIFIL-operaatiossa vuosina 2013 – 2015.
Näissä operaatioissa palvelee päivittäin satoja rauhanturvaajia, miehiä ja naisia, jotka kantavat Suomen lippua hihassaan ja edustavat yhteiskuntaamme sekä arvojamme osana kansainvälistä yhteisöä. Samalla he toimivat myös Suomen turvallisuuden hyväksi.
Sotilastapaturma-asiat ovat olleet julkisuudessa viime vuosina useaan eri kertaan ja on esitetty kysymys, pitääkö Suomi huolta rauhanturvaajistaan heidän kotiinpaluunsa jälkeen? Tämä kysymys tulee ottaa vakavasti. Jokaisen rauhanturvaajan ja hänen omaisen, samoin kuin asevelvollistemme ja heidän omaisten, on kyettävä luottamaan siihen, että yhteiskunta kantaa vastuunsa myös ikävissä tilanteissa.
Olemmekin käynnistäneet lukuisia toimenpiteitä kriisinhallintaan osallistuvien sotilaiden tukemiseksi ennen operaatiota, sen aikana ja operaation jälkeen. Kokonaisvaltainen lähestymistapa, etenkin kriisinhallinnan veteraanien aseman kehittäminen operaatioiden jälkeen, edellyttää yhteistyötä yli hallinnonrajojen. Korvauskysymyksissä päävastuu on Valtiokonttorilla.
Valtiokonttori onkin kuluvan vuoden aikana aloittamassa kokeilua muutaman sairas- ja veljeskodin kanssa, joiden osaaminen voisi vastata parhaiten mahdolliseen hoitotarpeeseen. Samaa toimintamallia voitaisiin käyttää jatkossa myös loukkaantuneiden varusmiesten osalta. Kruunu siis pitää huolta omistaan.
On huomattava, että kokeilun kustannukset katetaan sotilastapaturmavakuutuksen määrärahoista, joten järjestely ei rasita osaksikaan sotainvalidi- ja veteraanikuntoutukseen varattuja määrärahoja.
Vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiinne.