Puolustusministeri Carl Haglundin puhe 207. Maanpuolustuskurssin avajaisissa

Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, kummikurssilaiset, Arvoisa herra puhemies, arvoisa Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat. Ärade åhörare, mina damer och herrar.

Elämme Suomessa tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa monenlaisten muutospaineiden ja taloudellisten haasteiden keskellä.
Tämän varsin haastavan näkymän edessä on kuitenkin syytä todeta, että meillä on suomalaisiin olosuhteisiin soveltuva ja kansainvälisestikin tunnettu puolustusjärjestelmä ja puolustusvoimien suorituskyky on tänään toimintaympäristöön suhteutettuna kohtuullisen hyvällä tasolla.

Hieman pidemmällä aikavälillä tilanne on muuttumassa etenkin puolustuksen rahoitustason osalta. Olemme puolustuksemme osalta samojen haasteiden edessä kuin muutkin eurooppalaiset valtiot. Keskeistä onkin tehdä oikeita ja oikea-aikaisia johtopäätöksiä puolustukseen vaikuttavista muuttujista ja niiden merkityksestä.

Meneillään oleva puolustusvoimauudistus on edellytys puolustusvoimien toimintakyvylle ja muodostaa jatkokehittämisen perustan. Uudistus etenee hyvin ja on hyvä syy olettaa, että sille asetetut tavoitteet saavutetaan. Samalla se antaa hyvän lähtökohdan puolustuksen laajemmalle tarkastelulle. Osoitan jo tässä vaiheessa kiitokseni puolustusvoimien henkilökunnalle esimerkillisesti läpiviedystä, mutta monelle henkilökohtaisesti vaativasta, uudistuksesta.

Hyvät kuulijat,

Puolustusvoimauudistuksen sisältämät rakenteelliset ja hallinnolliset sopeuttamistoimenpiteet eivät kuitenkaan yksin vastaa niihin pitemmälle ulottuviin puolustuksen haasteisiin, jotka ovat edessämme ensi vuosikymmenellä ja osin jo tämän vuosikymmenen loppupuolella. Erityisesti materiaalin vanheneminen ja uusmateriaalin vaatimat investoinnit on osattava hahmottaa oikein.

Myös muuttuvan toimintaympäristön asettamat vaatimukset ja niiden edellyttämät voimavaratarpeet on osattava nähdä oikein. Ajankohtaisena esimerkkinä voi toimia kyberpuolustuksen järjestäminen.


Tulevaisuuden haasteet etenkin Puolustusvoimien materiaali-investointeja koskien, ovat sitä luokkaa, että emme voi kiiruhtaa suoraan pohtimaan uusia ratkaisumalleja käymättä ensin perusteellista ja laaja-alaista keskustelua puolustuksemme tehtävistä ja tulevaisuuden roolista Suomessa.

Viime vuonna valmistuneen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon eduskunta- ja UTVA -käsittelyjen jälkeen puolustushallinnolle annettiin selkeä informointitehtävä tähän kokonaisuuteen liittyen. Puolustusministeriön johdolla on käynnistetty kattava parlamentaarinen informointiprosessi äskettäin perustetun parlamentaarisen seurantaryhmän kautta. Kansanedustaja Ilkka Kanervan johtama ryhmä pureutuu puolustuksemme rahoituskysymyksiin talven aikana.

On kaikkien etu, jos poliittisten päätöksentekijöiden ja myös kansalaisten tilannekuva puolustuksemme pitkän aikavälin haasteista on ajantasainen ja kattava. Itse näen tämän prosessin erittäin tervetulleena ja pidän hyvänä, että myös valtioneuvosto ja eduskunta haluavat ylläpitää ja syventää tätä keskustelua.

Hyvät kuulijat,

Suomessa kuulee joskus kysyttävän, että mihin sotilaallista puolustusta ylipäänsä enää tarvitaan. Selonteossammekin todetaan turvallisuusympäristömme vakaus - meihin ei kohdistu varsinaisia sotilaallisia uhkia.

Mielestäni tässä yhteydessä on paikallaan siteerata kenraaliluutnantti Ermei Kannista ja todeta, että;

”Suomella ei ole vihollisia, mutta mikäli osoitamme, ettemme kykene puolustamaan tätä maata, niin sellaisia ilmaantuu kyllä”.

Maailma ei toki ole yhtään aiempaa ”vaarallisempi”, mutta epävarmuus ja ennakoimattomuus korostuvat. Vanhojen haasteiden oheen syntyy uudenlaisia riskejä, eikä puolustuksen tehtäväkenttä ole nähdäkseni kaventumassa, päinvastoin.
Puolustuksen kehittämisen näkökulmasta tulevaisuuden kaksi keskeistä, myös uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa esiin nousevaa tekijää ovat;
-    toimintaympäristön muutos sekä
-    puolustuksen resurssit.

Globalisaatio tuo mukanaan keskinäisriippuvuuksia ja geopolitiikan merkitys kasvaa. Resurssinäkökulmasta elämme Euroopassa karuuden aikaa. Suomen asema tässä muutoksessa on sekoitus geopolitiikkaa ja toisaalta keskinäisriippuvuuden tuomia haasteita ja mahdollisuuksia.

Meidän on jatkossa huomioitava globaalit kehityskulut yhä tarkemmin, mutta puolustuksemme painopiste on edelleen lähialueella.

Geopolitiikan uudelleen esiin nouseminen ei tarkoita yksinomaan staattista kylmän sodan aikaista ”valtio-vs.valtio” -asetelmaa, vaan alati kehittyvää ympäristöä, jossa valtiolliset ja ei-valtiolliset toimijat käyttävät erilaisia vaikuttamiskeinoja. Keskinäisriippuvaisemmassa maailmassa myöskään Suomi ei ole immuuni erilaisille globaaleille poliittisille, teknologisille, taloudellisille sekä ympäristöön tai vaikkapa inhimillisiin tekijöihin liittyville kehityskuluille ja niiden yhdistelmille.

Lähialueemme keskeisiä muutostekijöitä ovat arktisen alueen kulkuväylien avautuminen merenkululle, energiareitit ja energiaturvallisuus sekä Itämeren strateginen merkitys. Lähialuekysymyksissä on viime aikoina korostunut myös Venäjän kehityksen arviointi. Venäjän lisääntynyt harjoitustoiminta lähialueellamme on siis puhaltanut keskusteluun tulta, viimeisimpänä esimerkkinä hyvin laaja Zapad-harjoitus.

Venäjä ei saisi olla Suomellekaan tabu ja sen kehitystä tulee pyrkiä tarkastelemaan kiihkottomasti. Venäjän, kuten muidenkin suurvaltojen, keinovalikoimaan kuuluu kyky sotilaalliseen voimankäyttöön ja voiman projisointiin, jos kansalliset turvallisuusintressit sitä vaativat.

Meidän ei kuitenkaan tule tehdä valintaa lähialueen ja muun maailman kesken, vaan molemmat näkökulmat on huomioitava.

Hyvät kuulijat,

Suomen puolustus tulisikin tulevaisuudessa nähdä yhtenäisempänä kokonaisuutena, jolla on kolme ulottuvuutta:
-    sotilaallinen maanpuolustus,
-    viranomaisyhteistyö ja
-    kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta.

Toimintaympäristömme laajenee samanaikaisesti kattamaan useita kerroksia: maan, meren ja ilman rinnalle nousevat ns. yhteiset toimintaympäristöt kuten valtameret, ilmakehä, avaruus ja kyber, joiden häiriöttömän käytön turvaaminen korostuu entisestään.

Vientiin tukeutuvana taloutena ja korkean teknologian maana myös Suomi on vahvasti riippuvainen näistä kaupan, tiedonvälityksen ja liikenteen verkostoista. Puolustukselle asetettu vaatimuslista siis kasvaa ja monipuolistuu. Yhtälö ei kuitenkaan täsmää, koska resursseja ei ole korotettu vastaavasti. Tämä on tulevaisuuden suuri haaste.

Asevoimien kehitys heijastaa aina omaa aikaansa. 2000-luvulla voimankäyttö on yhdistelmä erilaisia välineitä eri ympäristöissä. Teknologian kehitys ja virtuaaliympäristö kasvattavat toimijoiden vaikutusmahdollisuuksia ja muutosnopeutta.

Tulevaisuuden sotilaalliset konfliktit voivat liittyä luonnonvaroihin, energiaan ja kulkureitteihin. Eturistiriidat eli intressikonfliktit ovat mahdollisia, vaikka samanaikaisesti yhteiset intressit ja keskinäisriippuvuus voivat myös toimia konfliktien pidäkkeinä.

Strategiset yllätykset ja shokit ovat myös aina mahdollisia, kuten Viron pronssisoturikiista 2007, Georgia 2008 ja Arabikevät osoittavat.

Informaatiosodankäynnin ja painostuksen mahdollisuudet lisääntyvät. Sotilaallisen voimankäytön muodot laajenevat ja muuttavat muotoaan, vaikka itse sota ei perimmiltään muutu. Sodankäynti voi olla edelleen niin perinteistä kuin epäsäännöllistä, epäsymmetristä, ns. ”matalan intensiteetin konflikteja”, sekä näiden yhdistelmiä (”hybridiuhkia”).



Arvoisat kuulijat,

Olemme saaneet konkreettisen esimerkin maahamme kohdistuneesta uudesta toimintamuodosta ulkoministeriön verkkovakoilun paljastuttua. Kyber-uhat ovat tulleet jäädäkseen. Kotimaassa on keskusteltu kyber-toiminnan kehittämisestä alkuvuodesta annetun hallituksen kyber-strategian julkaisemisen jälkeen. Kansainvälinen media on uutisoinut Edward Snowdenin paljastuksista suurin otsikoin. Jopa Saksan liittokanslerin puhelinta on lehtitietojen mukaan mahdollisesti kuunneltu usean vuoden ajan. Tämä on vain jäävuoren huippu.

Ulkoministeriön verkkourkintatapaus on herättänyt meidät kansallisesti ja se aiheuttaa erilaisia tunteita. Toiset ovat aidosti hämmästyneitä, toiset, kyynisemmät, ovat pitäneet kybervakoilua enemmänkin itsestäänselvyytenä. Joka tapauksessa uhka on todellinen, samoin tapahtunut tosiasia ja meidän on oltava nöyriä asian edessä.

On selvää, että valtiosalaisuuksia ja etenkin valtioiden välisiä suhteita ja niihin liittyviä kannanottoja jatkossakin tullaan seuraamaan tavalla tai toisella. Meidän on siitä huolimatta varmistettava toimintakykymme sekä kehitettävä varautumiskykyämme havaita, tunnistaa ja reagoida kyber-avaruudessa tapahtuviin hyökkäyksiin tai urkintoihin.

Vaakakupissa on kansalaistemme yksityisyyden suoja, joten työkaluja ja toimintamalleja kehitettäessä on yhtä tärkeää linjata se mikä ei kuulu viranomaisvalvontaan sekä varmistaa kansalaisten yksityisyys. Tämä voi tapahtua parlamentaarisen ankkuroinnin kautta, mistä on hyviä esimerkkejä muualla Euroopassa. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta on viime viikon kokouksessaan linjannut että myös Suomessa aloitetaan välittömästi työ lainsäädännön kehittämiseksi.

On ilmeistä, että asianmukaiset viranomaiset tarvitsevat asianmukaiset työkalut kyberuhkien havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn. Koska kyberstrategian toimeenpano on poikkihallinnollinen hanke, korostuu äskettäin perustetun turvallisuuskomitean rooli eri toimenpiteiden yhteensovittamisessa.

Arvoisat kuulijat,

Asettamamme parlamentaarisen selvitysryhmäntehtävänä on arvioida puolustuksemme kehittämistä ja siihen liittyviä resurssitarpeita. Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa Selonteossa linjataan, että puolustuksen kehittäminen lähtee siitä, että koko maata puolustetaan, yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusperiaate ja sotilasliittoon kuulumattomuus säilyvät. Nämä ovat puolustuksemme peruspilareita, fundamentteja.

Puolustuksemme on kunnossa, mutta näköpiirissä oleva rahoituksen epätasapaino edellyttää perusteellista keskustelua. Parlamentaarisen työryhmän selvitystyön mandaatin mukaan myös puolustuksen ”fundamenttien” sisältöihin joudutaan kiinnittämään huomiota, mikäli resurssitarve jää vajaaksi.

Yleinen asevelvollisuus on suomalaisille tärkeä asia ja keskustelu siitä on käynyt jo syksyn ajan kiivaana. Meidän tulee alati pohtia kuinka yleistä asevelvollisuutta tulisi kehittää? Toinen kokonaisuus on se, mitä on ”koko maan puolustus” 2000-luvulla?

Edes fundamentteihin liittyvä keskeisin periaate, sotilaallinen liittoutuminen, ei saisi olla pyhä lehmä, josta ei keskustella. Se ei myöskään liene ratkaisun avain, joka poistaisi automaattisesti kansallisen puolustuksemme haasteet. Kansallisen puolustuksen tulee olla aina kunnossa, olimme sotilaallisesti liittoutuneita tai emme.
Näkisin, että näihin fundamenttitason - ”miten”- kysymyksiin tulisi pureutua sitten, kun puolustukseen liittyvä iso kuva on, tarve ja tehtävät, on saatu piirrettyä.

Ärade åhörare,

Behovet av ett försvar kvarstår, men samtidigt blir de krav som ställs på det mångsidigare. Till följd av det ömsesidiga beroendet och de ökande utmaningarna behövs oundvikligen ett tätare internationellt samarbete; såväl inom försvaret som inom andra sektorer av samhället.

Under detta år har våra förutsättningar att intensifiera samarbetet varit utmärkta. Å ena sidan har vi varit ordförande för det nordiska försvarssamarbetet, å andra sidan har vi inom EU förberett oss inför toppmötet i december, där staternas och regeringarnas överhuvuden fördjupar sig i försvarsfrågor. Vidare är vi partner till och bilateralt verksamma med Nato. Allt detta gör vi för att upprätthålla vår egen försvarsförmåga: den nationella och den internationella verksamheten kan inte längre skiljas åt. Samtidigt är det skäl att skilja mellan att samarbeta och att göra saker tillsammans – försvarssamarbete är inte det samma som en försvarsallians och ger inga militära säkerhetsgarantier.

Den viktigaste frågan lyder: hur balansera uppgifter och resurser i framtiden? Finlands försvar är allas vår gemensamma sak och en kritisk basfunktion för staten, som man inte får pruta av på.

Jag önskar er alla, ärade kursdeltagare, en riktigt trevlig försvarskurs.

Toivotan teille, arvoisat kurssilaiset, hyvää maanpuolustuskurssia.

Palaa otsikoihin